Jakso 1: Opiskelijan silmin – matka geronomiksi

Anna Puustelli-Pitkänen: Tervetuloa Ikästudio-podcastiin. Tämän podcastin tarkoituksena on tehdä geronomin osaamista ja työmahdollisuuksia tutuksi. Annamme puheenvuoroja geronomeille ja heidän uratarinoilleen sekä keskustelemme yhdessä ikääntyneiden ihmisten hyvinvointiin ja palveluihin liittyvistä teemoista. Meidän tavoitteenamme on myös laajentaa käsityksiä ikääntyneiden parissa työskentelystä. Me ollaan tämän podcastin hoastit. Minun nimeni on Anna Puustelli-Pitkänen.

Miia Rolamo: Ja minä olen Miia Rolamo.

Anna: Olemme Metropoliasta geronomitutkinnon lehtoreita. Tässä jaksossa kerromme teille kuulijoille, mikä ihme on geronomi ja millaista on opiskella geronomiksi. Keskustelemassa kanssamme on Metropolian oma geronomiopiskelija Merituuli Nylund. Lämpimästi tervetuloa mukaan Merituuli.

Merituuli Nylund: Kiitos.

Miia: Kun puhutaan geronomeista, on hyvä aluksi avata se, mitä me oikeastaan tarkoitamme ja mikä ihme se geronomi oikein on, koska se ei välttämättä kaikille ole ollenkaan tuttu sana. Geronomi on kolme ja puoli vuotta kestävä sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan ammattikorkeakoulututkinto, joka keskittyy ikääntymiseen, opiskelijat saavat kolme ja puoli vuotta opiskella ikääntymisen ja iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin ja mielekkään elämän tukemisen keinoista. Geronomiksi voi opiskella kuudes eri ammattikorkeakoulussa Suomessa. Jos sitten taas mietitään, mihin geronomit työllistyvät ja millaisilla nimikkeillä he työskentelevät, niin sellaisia tyypillisiä ovat esimerkiksi sosiaaliohjaaja, muistikoordinaattori, vapaaehtoistyön koordinaattori tai vaikkapa kotihoidon ohjaaja, eli geronomit pystyvät työskentelemään hyvin moninaisissa tehtävissä, niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla erilaisissa esihenkilö- ja kehittämistehtävissä tai vaikka yrittäjänä. Ehkä voisi tiivistää niin, että geronomit ovat ikäystävällisen yhteiskunnan rakentajia. Heillä on osaamista ja näkemystä, mitä voi hyödyntää erilaisten palveluiden suunnittelemisessa ja kehittämisessä, kun puhutaan iäkkäistä ihmisistä.

Anna: Merituuli, voisitko esitellä itsesi kuulijoillemme ja kertoa, missä vaiheessa opintosi tällä hetkellä ovat?

Merituuli: Olen Merituuli Nylund ja olen työskennellyt iäkkäitten kanssa 11 vuotta lähihoitajana ja muistihoitajana. Päätin tulla tänne geronomiopintoihin sen takia, koska olen tosi kiinnostunut kehittämään ja olemaan mukana ikäystävällisen yhteiskunnan luomisessa. Sen takia halusin lisää tietoa ja halusin pystyä perustelemaan toimintaa paremmin.

Miia: Missä vaiheessa opintosi tällä hetkellä ovat?

Merituuli: Opintoni ovat juuri päättyneet ja valmistujaisjuhlat ovat ensi viikolla.

Anna: Olikohan niin, että sinulla on puhekin meidän valmistujaisissa?

Merituuli: Kyllä.

Anna: Puhe on kyllä. Mahtavaa.

Miia: Jos sitten jutellaan tarkemmin opinnoista, luulen, että ne voivat kiinnostaa kuulijoitamme. Mitä ajattelisit tässä vaiheessa, kun olet melkein valmistunut, että mikä on ollut parasta tai antoisinta näissä opinnoissa tähän asti?

Merituuli: Opinnot ovat olleet tosi monipuoliset. On ollut paljon tosi mielenkiintoisia ja kivoja harjoittelujaksoja, esimerkiksi palveluohjauksen harjoittelujakso, joka oli täällä HyMy-kylässä. Siinä sai tutustua eri ammattilaisiin, ei pelkästään geronomeihin, vaan toimintaterapeutteihin ja muihinkin. Yhden harjoittelujakson olin Folkhälsanilla ja siellä pääsin ruotsin kielellä tutustumaan tähän ruotsinkieliseen puoleen. Eli ehkä eniten kaikki nämä yhteistyöt muiden kanssa ovat olleet ne kaikista parhaimmat. Ja kaverit.

Anna: Voisi kertoa lyhyesti kuulijoille myös, mikä on HyMy-kylä. Haluatko sinä kertoa?

Merituuli: Se on Hyvinvointia Myllypurosta ja toimii tuolla meidän alakerrassamme. Ikääntyneet, tai oikeastaan kaikki, voivat tulla sinne käyttämään niitä palveluita, ja siellä on aina opettaja mukana, ja sitten opiskelijat. Se geronomin vastaanotto, mitä meillä oli siellä, oli semmoista matalan kynnyksen, että kuka vaan pystyi tulemaan sinne ja oikeastaan millä aiheella tahansa. Siellä kävi paljon ikääntyneitä eri ongelmien kanssa, esimerkiksi digiongelmia tai halusi jotain palveluneuvontaa, että mihin kannattaisi mennä tämmöisen ja tämmöisen asian kanssa, tai vaan juttelua ja kohtaamista.

Anna: Jos joku asia huolestuttaa ikääntymisessä, muistiasiat tai muu, niin voi tulla vaikka yhdessä puolison tai lapsen kanssa, ja muutenkin. Tämä HyMy-kylä on semmoinen win-win kohde siinä mielessä, että siellä meidän opiskelijamme suorittavat harjoitteluita ja eri-ikäiset ihmiset voivat sitten tulla, eli tavallaan tämmöinen, juuri kuten sanoit, matalan kynnyksen hyvinvointi- ja terveysasema.

Miia: En malta olla vielä kysymättä vähän tarkemmin, että mitä teit siellä Folkhälsanilla, kun mainitsit, että olet siellä myös ollut harjoittelemassa?

Merituuli: Olin siellä itse asiassa kotihoidon harjoittelussa, ja se oli tosi mielenkiintoista. En osaa oikein avata, koska det var på svenska, mutta se koko toimintakulttuuri oli vähän erilainen ehkä siitä johtuen, että asiakkaat olivat suomenruotsalaisia, niin se näkyi. Se kulttuuriero oli ihan huomattava.

Anna: Onko sinulla jäänyt mieleen muita harjoittelukokemuksia, koska meidän opintoihin kuuluu jopa viisi työharjoittelua?

Merituuli: Tämä viimeinen, johtaminen ja kehittäminen, oli ehkä se kaikkein opettavaisin ja antoisin. Tein sen sinne omalle työpaikalleni, Myllypuron Seniorikeskukseen. Kehitin sitä toimintaa siinä määrin, että kehitin tällaista ikääntyneiden yhteisöllistä ruokailua, ja se, jos mikä, oli tosi tärkeä tehtävä, ja sain kehitettyä sitä. Aloimme tekemään yhdessä tällaisia, että kerran viikossa koko talon asukkaat syövät siellä ravintolassa yhdessä. Tämä viimeinen harjoittelu oli ehkä semmoinen kaikista isoin juttu. Toki se on pidempikin, kuin nuo muut harjoittelut, mutta siinä pääsi tosissaan käyttämään näitä geronomin taitoja, mitä tässä opinnoissa oli tullut.

Miia: Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, ja heti tuli mieleen, että mainitsit muutaman aika keskeisen geronomille tärkeän näkökulman, eli yhteisöllisyys ja tämmöinen osallisuuden näkökulma, mitä olet päässyt siellä työyhteisössä edistämään. Minua kiinnostaa heti kysyä, että millaista palautetta olette saaneet asukkaita?

Merituuli: Siis tosi hyvää palautetta. Nämä asukkaat ovat olleet kehittämässä sitä, niin että oikeastaan he ovat kehittäneet sen itse. Juuri se kodinomainen ja yhteisöllinen ruokailu on mielestäni tosi keskiössä siinä, tällaista iloa ja onnea arkeen, että ei aina vaan sitä juhlaa, bilettä ja kaikennäköistä, vaan myös tämä, että miten se arki on miellyttävää, inhimillistä ja mukavaa, ja että se tuottaa iloa, niin juuri nämä ruokailuun liittyvät kysymykset ovat aika tärkeitä. Koska monet iäkkäät syövät näissä paikoissa viisi kertaa päivässä, niin jos se on epämiellyttävää, siinä ei ole mitään järkeä. Yhteisöllinen ruokailu tukee hyvää ravitsemusta ja lisäksi myös sitä yhteisöllisyyttä ja vähentää yksinäisyyttä.

Anna: Hirmu tärkeitä arvoja. Me tunnemme sinut tietenkin opintojen myötä ja tiedämme, että sinulla on tosi vahva ikääntyneiden äänen kuuleminen ja osallisuus. Siitä sinä nytkin selvästi puhut, sinulle on tärkeää, että he ovat mukana kehittämässä. Vanhuskäsityksen muutos on ollut huulillasi myös usein.

Merituuli: Se on juuri se, mihin näillä pienillä arjen asioilla voi tähdätä, pitää olla niin, että kuullaan aidosti, mikä se ikääntyneiden tarve on, eikä pelkästään se, mikä meidän tarpeemme on tai mitä me haluamme.

Miia: Niin, hehän asuvat siellä, ja työntekijöiden näkökulma pitäisi olla se, miten tuetaan heidän hyvää arkeaan ja elämäänsä, eikä niin, että he asuvat työntekijöiden työpaikalla.

Merituuli: Esimerkiksi juuri tämä valinnanvapaus. Kävi ilmi, että kun teimme siitä ruokailusta yhdessä kodinomaisempaa ja asukkaat alkoivat annostelemaan itse omat ruokansa, niin huomasimmekin, että tosi monella esimerkiksi vaalea leipä vaihtuikin hyvin nopeasti ruisleipään, kun he itse saivat valita eri vaihtoehdoista. Myös annoskoot muuttuivat, että yhtäkkiä pitikin tilata vähän isompia annoksia. Jotkut halusivatkin syödä enemmän ja jotkut ottivat vähän vähemmän. Heti, kun he saivat itse päättää, eikä joku vaan tehnyt puolesta tai laittanut, niin se vaikutti myös siihen terveellisyyteen.

Anna: No kyllä. Tavallaan aika pienillä teoilla pystytään vaikuttamaan ihmisen toimijuuden tukemiseen siitä, että pystyn itse päättämään ja valitsemaan asioita.

Merituuli: Joissain ryhmäkodeissa, kävin siis eri ryhmäkodeissa ja seniorikeskuksissa, niin kysymys oli ainoastaan vaikka jonkun pöydän, esimerkiksi lämpöpöydän siirtämisestä, ja se muutos oli, että yhtäkkiä kaikki, jotka ennen eivät pystyneet itse annostelemaan, pystyivät kiertämään ja annostelemaan itse. Se on hyvin pieniä semmoisia arjessa huomioida ja huomata, ja sen huomasi kaikkein parhaiten, kun esimerkiksi asetuin asukkaiden tasolle. Sitä ei huomannut, missä ne epäkohdat olivat, jos söi jossain kauempana tai oli ruusuna seinällä ja tarkkaili tilanteita, mutta me istuimme yhdessä ja minä siis tosiaan söin koko harjoittelujakson heidän kanssaan. Eli tällä viimeisellä harjoittelujaksolla olen syönyt ihan hirveästi, ja voin sanoa, että se on kyllä niin, että Helsingin kaupunki tarjoaa tosi hyvät ruoat siellä Seniorikeskuksessa, koska en minä ole lihonut ollenkaan. Tai sitten se, että syö runsaan lounaan, tekee jotain myös sille iltaruoalle, eikä syö enää niin epäterveellisesti iltaisin, kun syö siellä runsaan lounaan asukkaiden kanssa. Ja siis tosiaan halusin, että tämä sukupolvien välinen yhteistyö myös kehittyisi, että hoitajat ja omaiset söisivät asukkaiden kanssa. Kaikista suurin haaste siinä oli nimenomaan henkilöstö, jota täytyi pystyä kannustamaan tällaiseen uuteen toimintaan. Ne haasteet olivat siellä, ei oikeastaan missään muussa, asukkaat kyllä lähtivät helposti mukaan asioihin.

Anna: Laitoit toisin sanoen itsesi tosi likoon tämän harjoittelun aikana, eikä se kyllä sillänsä yllätä. Kerroit tuossa alussa, että sinulla oli tämmöinen vaikuttamishaave tai miten pystyisit parantamaan juuri ikääntyneiden asemaa ja palveluja, niin lähdit sen takia geronomiopintoihin. Osaatko sanoa, millä muilla tavoin nämä opinnot ovat tukenut sinua, kuin että olet päästy tekemään juuri tämmöisiä konkreettisia projekteja?

Merituuli: Olen saanut tosi paljon tietoa ja olen kiinnostunut erilaisista aiheista, ja vaikkapa puuro on aina ollut semmoinen, mistä minut tunnetaan. Oikeastaan lähdin opiskelemaan sen takia, koska olin niin kyllästynyt siihen, että kaikki vanhukset joutuivat syömään puuroa. Siksi tämä viimeinen harjoitus oli minulle aika opettavainen, koska siinä sain itse vaikuttaa siihen, syövätkö he aamuisin puuroa vai eivät. Olen saanut tosi paljon itsevarmuutta ja oikeastaan olen verkostoitunut, sen olen tehnyt tämän koulun myötä.

Miia: Kenelle suosittelisit geronomiopintoja?

Merituuli: Oikeastaan ihan kenelle vain. Semmoisille ihmisille, jotka haluavat tehdä hyvää, joilla on sydän paikallaan, ja jo valmiille ammattilaisille. Minäkin lähdin lähihoitaja-, muistihoitajatutkinnon jälkeen ehdottomasti syventämään osaamista. Oikeastaan, en tiedä, ihan kaikki, jotka ovat kiinnostuneita.

Anna: Kyllä. Kiitos. Sitten meillä olisi tämmöinen vähän hauskempi kysymys sinulle tähän loppupuolelle, eli tämä geronomi-nimike ei ole välttämättä kaikille tuttu. Opintoja aikana ja valmistumisen jälkeen joutuu vielä moneen kertaan selittämään, mistä on kyse, ja siitä saattaa herätä ihmisille jotakin mielikuvia. Muistuuko mieleen, mikä on sellainen hassuin, erikoisin, väärinymmärrys, minkä olet kuullut geronomin ammatista?

Merituuli: Niitä on aika monta. Joku luuli, että kaivelen luita tai jotain vastaavaa, mutta mielestäni ehkä kaikkein paras on ollut se, kun mummoni sanoi puhelimeen puhuessaan, että niin, kyllä siitä Merituulesta joku, mikäköhän se oli? Noo, en tiedä, mutta joku geroguru se on.

Anna: Kyllä.

Merituuli: Se geroguru oli ehkä semmoinen hauskin. Mutta kyllä minä olen käyttänyt sitä jonkin verran.

Anna: Ei sinun nyt tarvitse kertoa tulevaisuudensuunnitelmiasi tarkkaan, mutta onko jotain, mitä haluaisit vähän jakaa, että mihinkähän sinä tästä nyt suuntaat? Onko sinulla jotain haaveita tai unelmia, kun ihan kohta on geronomin paperit takataskussa?

Merituuli: Olen tosi kiinnostunut siitä, että ikääntyneet ja heidän asiansa kuultaisiin ja että he olisivat sellainen osa tätä yhteiskuntaa, mikä heidän kuuluu olla, ja että he voisivat itse vaikuttaa asioihin. Yrittäjyys alkoi kiinnostaa minua viimeisenä vuonna. Ehkä vähän turhan myöhään, koska täällä olisi ollut Turbiinia ja muuta, mutta pääsin Turbiiniin kuitenkin mukaan, eli yrittäjyys kiinnostaa.

Anna: Onpa hieno kuulla. Sen verran taas avaan kuulijoille, että Turbiini on tällainen Metropoliassa pyörivä yrityshautomotoiminta, mihin opiskelijat voivat opintojensa aikana osallistua, jos yrittäjyys kiinnostaa, tai ylipäätään ehkä tällainen, kun yrittäjyyteen liittyy niin monta näkökulmaa, niin sinne voisi osallistua, vaikkei olisikaan mikään oma yritystoiminta mielessä. Isommankin organisaation alaisena kun työskentelee, niin paljon tärkeää tietoa sen toiminnan pyörittämisestä. Mutta kiva kuulla.

Miia: Kiitos Merituuli, kun olit vieraanamme keskustelemassa.

Merituuli: Kiitos.

Miia: Isot onnittelut jo etukäteen valmistumisesta, se on ihan kohta tulossa. Jos teitä kiinnostaa ikääntymisen teemat, vanhustyö tai geronomitutkinto, niin kannattaa ottaa tämän podcastin seuraavatkin jaksot kuunteluun. Lisätietoa meidän tutkinnostamme ja hakemisesta löytyy Metropolian nettisivuilta. Tämä oli Ikästudio-podcast. Minä olen Miia Rolamo.

Anna: Ja minä olen Anna Puustelli-Pitkänen.