Muuttuva toimintaympäristö kuormittaa – ja edellyttää uudistumista
TKI-työ rakentuu jatkuvan muutoksen keskellä. Digitalisaatio ja globaalit verkostot muokkaavat osaamistarpeita nopeammin kuin koulutusjärjestelmät ehtivät reagoida. OECD:n (2023) mukaan työmarkkinoiden taitovaatimukset muuttuvat vauhdilla ja edellyttävät jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Ammattikorkeakouluissa tämä näkyy konkreettisesti. Koulutuksen ja työelämää palvelevan kehittämistoiminnan odotetaan nivoutuvan yhteen, eikä TKI ole erillinen saareke, vaan osa oppimistoiminnan ajantasaisuutta, työelämän ja alueen uudistumista (Vähäsantanen ym. 2025). Metropoliassa tätä kuvataan osallistuvana TKI-kumppanuutena, jossa oppiminen ja kehittäminen rakentuvat yhdessä (Sipari, Vänskä & Helenius 2024).
Toimintaa ohjaavat strategiset painopisteet ja ulkopuolisen rahoituksen ehdot, joissa korostuvat tuloksellisuus ja vaikuttavuus (opetus- ja kulttuuriministeriö n.d.). Asiantuntijat toimivat oppimistoiminnan, hanketyön ja verkostoyhteistyön rajapinnoilla. TKI-projektit etenevät kokeillen ja iteratiivisesti, eikä lopputulos ole alussa selvä. Tämä mahdollistaa uudistumisen, mutta lisää epävarmuutta ja työn sirpaleisuutta (Vähäsantanen ym. 2025). Juuri tällaisessa ympäristössä työn merkityksellisyys korostuu. Työn kytkeytyessä laajempaan tarkoitukseen se tukee motivaatiota myös epävarmuuden keskellä (Martela & Pessi 2018). Merkitykselliseksi koettu työ on yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja sitoutumiseen (Allan ym. 2019; Martela & Pessi 2018). Kun muutos on pysyvää ja roolit moninaiset, merkityksellisyys ei ole vain motivaatiotekijä – se on keskeinen jaksamisen ja työkyvyn ehto.
Merkityksellisyys vastavoimana uupumiselle
Asiantuntijatyön kuormitus ei aina näy ulospäin. Se on usein jatkuvaa kognitiivista painetta, aikapaineita ja “aina keskeneräisen” työn tunnetta. TKI-työssä tämä korostuu, koska työ rakentuu harvoin yhden selkeän roolin varaan. Sama ihminen voi saman päivän aikana olla kehittäjä, kouluttaja, projektipäällikkö ja verkostotoimija. Työ on jatkuvaa siirtymistä tehtävästä ja odotuksesta toiseen, ja kuormitus syntyy usein sirpaleisuudesta ja roolinvaihdosta, ei vain työmäärästä (Vähäsantanen ym. 2025).
Juuri tässä kohtaa merkityksellisyys nousee keskeiseksi. Kun TKI-työ koostuu monista tehtävistä, merkitys ei synny yksittäisestä työvaiheesta, vaan kokonaisuuden ymmärtämisestä: mihin oma työ liittyy ja mitä se mahdollistaa. Tutkimus osoittaa, että merkitykselliseksi koettu työ vahvistaa hyvinvointia ja sitoutumista (Allan ym. 2019) sekä tukee motivaatiota epävarmoissa tilanteissa (Cnossen & Nikolova 2025; Martela & Pessi 2018).
TKI-työssä vaikuttavuus realisoituu usein viiveellä (OECD 2023). Siksi kokemus työn tarkoituksesta toimii ankkurina silloin, kun tulokset eivät vielä näy. Olen huomannut, että kun työn “miksi” on yhteisesti sanoitettu, arjen kuormitus ei katoa – mutta se tuntuu kannateltavammalta. Merkityksen näkyväksi tekeminen ei poista kiirettä, mutta se rakentaa kestävää työkykyä.
Miksi tämä on juuri nyt ajankohtaista?
Työelämässä puhutaan paljon tehokkuudesta ja tuottavuudesta. Samaan aikaan keskustelu on kääntynyt yhä enemmän siihen, millaisissa olosuhteissa ihmiset pystyvät tekemään laadukasta asiantuntijatyötä ja innovoimaan. Viime vuosien muutos on tehnyt näkyväksi sen, että osaaminen yksin ei tuota tulosta – tulos syntyy vuorovaikutuksessa ja kyvyssä oppia yhdessä. (Frazier ym. 2017.)
TKI-työssä tämä näkyy erityisen vahvasti. Se on muuttunut entistä verkostomaisemmaksi ja nopeasyklisemmäksi: ratkaisuja rakennetaan yhdessä kumppaneiden kanssa, ja työn onnistuminen edellyttää kokeiluja, iterointia ja jatkuvaa reagointia. (Sipari, Vänskä & Helenius 2024.) Samalla hybridityö ja hajautuneet tiimit ovat muuttaneet työn tekemisen tapoja. Kun kohtaamiset tapahtuvat usein ruudun välityksellä, spontaani vuorovaikutus vähenee ja yhteisöllisyys voi jäädä ohueksi. (Buła, Thompson& Żak 2024.)
Psykologinen turvallisuus on noussut yhdeksi keskeisimmistä tiimityön käsitteistä. Sillä tarkoitetaan kokemusta siitä, että tiimissä voi esittää kysymyksiä, jakaa keskeneräisiä ajatuksia ja nostaa esiin huolia ilman pelkoa nolostumisesta tai negatiivisista seurauksista (Frazier ym. 2017). Tutkimusten mukaan psykologinen turvallisuus tukee oppimista ja innovointia, ja tuore tutkimus osoittaa sen vahvistavan tuloksellisuutta erityisesti avoimen kommunikaation kautta (Frazier ym. 2017; Jin & Peng 2024). Tämä on TKI-työssä olennaista, sillä ratkaisut syntyvät usein keskustelussa ja keskeneräisten ideoiden yhteisessä kehittämisessä.
Samalla myös työn merkityksellisyys korostuu. Kun asiantuntija kokee työnsä liittyvän laajempaan tarkoitukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, se vahvistaa motivaatiota ja sitoutumista erityisesti epävarmuuden keskellä (Martela & Pessi 2018; Allan ym. 2019). TKI-työssä merkityksellisyyden ja psykologisen turvallisuuden yhdistelmä muodostaa perustan sille, että tiimi pystyy uudistumaan ja tuottamaan tuloksia.
Kohtaaminen rakentaa arvostuksen kokemuksen
Olen TKI-työssä tiimien vetäjänä, esihenkilönä ja asiantuntijana nähnyt, miten suuri merkitys kuulluksi tulemisella on motivaatiolle ja yhteisöön kuulumisen tunteelle. Se, että saa kertoa mitä minulle kuuluu ja miltä minusta tuntuu, voi olla käänteentekevää. Kyse ei useinkaan ole siitä, että ongelmat ratkeaisivat heti, vaan siitä, että ihminen kokee tulevansa kohdatuksi. Kuulluksi tuleminen vahvistaa psykologista turvallisuutta, joka lisää osallistumista, oppimista ja yhteistyön laatua (Frazier ym. 2017). Samalla kokemus kuulumisesta on keskeinen sitoutumisen tekijä (Shore ym. 2018). TKI-työssä, jossa ratkaisut syntyvät dialogissa ja monialaisessa vuorovaikutuksessa, tällä on erityinen merkitys.
Vuorovaikutus ei kuitenkaan jakaudu tiimeissä tasaisesti. Osa ottaa luontevasti tilaa, kun taas hiljaisemmat tai harkitsevammat voivat jäädä taka-alalle – erityisesti hybridiympäristössä, jossa keskustelun rytmi on nopea. Silti juuri heillä voi olla ratkaisevaa asiantuntemusta. Tässä tiimin vetäjän rooli korostuu. Olen oppinut, että tasapuolisuus ei tarkoita yhtä paljon puheaikaa, vaan yhtä paljon mahdollisuuksia osallistua. Se vaatii tietoista fasilitointia ja toisinaan rohkeutta pysäyttää keskustelu. Kun jokainen kokee tulevansa kuulluksi, vahvistuvat myös työn merkitys ja arvostus.
Kiire kaventaa arvostusta
TKI-työssä kiire ei ole vain henkilökohtainen kokemus, vaan osa työn rakennetta. Rinnakkaiset projektit, määräaikaiset rahoituskaudet ja eri toimijoiden odotukset rytmittävät arkea. Kun työ rakentuu useiden roolien ja aikataulujen varaan, tilaa pysähtymiselle ja yhteiselle ajattelulle jää helposti liian vähän. Tiimipalaverista voi tulla tilannekierros, jossa keskitytään etenemisen raportointiin. Keskustelulle ja keskeneräisten ajatusten jakamiselle ei jää riittävästi tilaa. TKI-työssä tämä on kriittistä, sillä ratkaisut syntyvät dialogissa ja vaihtoehtojen yhdessä punnitsemisessa. Kun vuorovaikutus kaventuu, kaventuu myös innovoinnin mahdollisuus.
Kun kiire vie tilaa dialogilta, heikkenee myös kokemus arvostuksesta. Jos asiantuntija ei koe, että hänen ajatuksilleen on aikaa, hän ei välttämättä tuo niitä esiin. Psykologisen turvallisuuden puute vähentää ideoiden jakamista ja oppimiskäyttäytymistä (Edmondson & Lei 2014). Tällöin menetetään paitsi kohtaamisen mahdollisuus myös kehittämispotentiaalia.
Olen huomannut, että huolellisesti fasilitoidut tapaamiset lisäävät osallistumista. Puheenvuorokierrokset, pienryhmäkeskustelut tai ennakkokysymykset eivät jäykistä keskustelua – ne tekevät siitä turvallisempaa. Tutkimukset osoittavat, että psykologinen turvallisuus tukee oppimista ja tuloksellisuutta avoimen kommunikaation kautta (Frazier ym. 2017; Jin & Peng 2024).
Lopuksi: ihmiset tekevät tuloksen
TKI-työssä rakennetaan tulevaisuutta epävarmuuden keskellä. Siksi tiimityö ei ole vain työn organisoinnin muoto vaan TKI-työn keskeinen tuotantotekijä. Kun ihmiset uskaltavat jakaa keskeneräisiä ideoita ja kokevat työnsä merkitykselliseksi, syntyy oppimista ja uudistumista. Samalla rakennetaan yhteistä suuntaa erilaisista asiantuntijuuksista käsin.
Olen huomannut, että epävarmuuden keskellä tiimi joko vahvistuu tai hajautuu. TKI-työssä tulos ei synny vain suunnitelmista, rahoituksesta tai mittareista, vaan siitä, millaisen tilan rakennamme ihmisille toimia yhdessä.
Tulos syntyy ihmisistä – ja ihmiset tekevät tuloksen silloin, kun he kokevat työnsä merkitykselliseksi ja tulevat arvostetuiksi. Se ei ole pehmeä arvo, vaan TKI-työn kovinta ydintä.
Lähteet
Allan, B. A., Batz-Barbarich, C., Sterling, H. M., & Tay, L. 2019. Outcomes of meaningful work: A meta-analysis. Journal of Management Studies, 56(3), 500–528.
Buła, P., Thompson, A., & Żak, A. A. 2024. Nurturing teamwork and team dynamics in a hybrid work model. Central European Management Journal, 32(3), 475–489.
Cnossen, F., & Nikolova, M. 2025. Work meaningfulness and effort. Journal of Behavioral and Experimental Economics, 119, Article 102460.
Edmondson, A. C., & Lei, Z. 2014. Psychological safety: The history, renaissance, and future of an interpersonal construct. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 1, 23–43.
Frazier, M. L., Fainshmidt, S., Klinger, R. L., Pezeshkan, A., & Vracheva, V. 2017. Psychological safety: A meta-analytic review and extension. Personnel Psychology, 70(1), 113–165.
Jin, H. & Peng, Y. 2024. The impact of team psychological safety on employee innovative performance a study with communication behavior as a mediator variable. PLoS ONE 19(10): e0306629.
Martela, F., & Pessi, A. B. 2018. Significant work is about self-realization and broader purpose. The Journal of Positive Psychology, 13(4), 1–15.
OECD 2023. OECD Skills Outlook 2023: Skills for a resilient green and digital transition. OECD Publishing.
Opetus- ja kulttuuriministeriö n.d. Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus, rahoitus ja sopimukset. Luettu 23.2.2026.
Shore, L. M., Cleveland, J. N., & Sanchez, D. 2018. Inclusive workplaces: A review and model. Human Resource Management Review, 28(2), 176–189.
Sipari, S., Vänskä, N., & Helenius, S. 2024. Tulevaisuusvaikuttava TKI-kumppanuus. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Vähäsantanen, K., Civil, T., Hero, L.-M., & Tammilehto, M. 2025. Opetukseen kytketty TKI-toiminta: pilviä horisontissa, ratkaisuehdotuksia näkyvissä. Tiedepolitiikka, 50(1).
Kirjoittaja
-
Anita Ahlstrand
Kehityspäällikkö, Metropolia AmmattikorkeakouluKehittäjä ja terveystieteen väitöskirjatutkija Anita Ahlstrand innostuu ihmisten kanssa monialaisesta yhdessä kehittämisestä, ketteristä kokeiluista ja teknologisten ratkaisujen mahdollisuuksista. Hän toimii tällä hetkellä vt. innovaatiojohtajana Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi innovaatiokeskittymässä.
Tutustu tekijään
