Kotimainen elokuva- ja tv-draamatuotanto on myrskyn silmässä: rahoitusmallit murtuvat, tuotantomäärät laskevat ja inflaatio syö niukatkin resurssit. Olemme tilanteessa, jossa rahoitus ja sisältöjen vaatimustaso eivät aina kohtaa. Se johtaa helposti siihen, että tuotantoja toteutetaan pienemmillä resursseilla kuin olisi kestävää. Tämä luo vaarallisen railon työntekijöiden hyvinvointiin.
Työterveyslaitoksen tekemän selvityksen mukaan peräti 64 % audiovisuaalisen alan ammattilaisista oireili psyykkisesti ja 70 % koki palautuvansa riittämättömästi (Työterveyslaitos, 2024). Aika on rahaa ja ajan kiristyessä säästöt kohdistuvat usein suunnitteluun – juuri siihen, minkä puute selvityksen mukaan kuormittaa eniten.
Tuotantoyhtiöille tämä on kriittinen hetki. Syvenevää hyvinvointikuilua ei kurota umpeen budjettia entisestään kiristämällä, vaan tekemällä tietoisia arvovalintoja ja kehittämällä työtapoja yhdessä työryhmän kanssa. Vain näin haastavaa tilannetta voidaan aidosti hallita ja löytää kestävä mittakaava tuotannolle.
Linjatuottajana toimin kuvausten keskeisenä esihenkilönä ja vastaan samanaikaisesti taloudellisten reunaehtojen, taiteellisten tavoitteiden sekä työryhmän hyvinvoinnin toteutumisesta. Työni ytimessä on erilaisten odotusten ja tarpeiden yhteensovittaminen, sekä käytännön päätöksenteko erityisesti kuvauksiin liittyvissä suunnittelu- ja toteutusvaiheissa. Nykyisessä haastavassa taloudellisessa tilanteessa numerot antavat tekemiselle suunnan, mutta lopulta ihmiset ratkaisevat sen, miten onnistumme. Tätä teemaa tutkin parhaillaan tekeillä olevassa opinnäytetyössäni Arvoilla johdettu tuotanto – Linjatuottajan johtajuus audiovisuaalisessa tuotantoympäristössä.
Tässä kirjoituksessa käsittelen, miten osallistava johtaminen ja fasilitointi voivat auttaa kehittämään audiovisuaalisten tuotantojen toimintakulttuuria. Aihe on minulle erityisen ajankohtainen, sillä Yhteistoiminnallisen kehittämisen opintojakso haastoi peilaamaan uusia oppeja omaan työympäristööni.
Ennakoiva pysähtyminen on tehokas riskienhallintakeino
Yksi tehokkaimmista keinoista hallita resurssivajetta on pysähtyä ajoissa. Osallistava työote ja fasilitointi eivät ole “pehmeää tekemistä”, vaan operatiivista riskienhallintaa: ne mahdollistavat yhteisten arvovalintojen tekemisen ennen kuin ongelmat eskaloituvat.
Linjatuottajan rooli fasilitaattorina on toimia mahdollistajana, joka luo puitteet avoimelle dialogille ja auttaa asiantuntijoita ratkomaan tuotannolliset haasteet yhdessä. Tämä osallistava työote lisää tutkitusti työn merkityksellisyyttä, työhyvinvointia sekä tuotannon kokonaisvaltaista laatua (Työterveyslaitos, 2024). Fasilitointi on tavoitteellista ryhmäprosessin ohjaamista, joka auttaa työryhmää löytämään yhteisen suunnan ja sitoutumaan siihen. Osallistava toimintakulttuuri puolestaan on tapa vahvistaa organisaation oppimis- ja muutoskykyä. Se on lähestymistapa ja arvovalinta, ei kasa menetelmiä tai loputtomia työpajoja. (Ala-Nikkola, Isola & Raivio, 2024.)
Osana tutkimustani toteutin työpajan, jossa audiovisuaalisen alan ammattilaiset tarkastelivat osallistavien menetelmien avulla tuotantojen arjen johtamishaasteita, arvoristiriitoja ja työhyvinvoinnin kipupisteitä. Työpajassa nousi esiin neljä keskeistä teemaa, joiden pohjalta fasilitoinnin tuominen tuotannon arkeen ei näyttäydy monimutkaisina ratkaisuina, vaan ennen kaikkea neljänä tietoisena päätöksenä:
- Osallistava suunnittelu Varataan riittävästi aikaa ennakkosuunnittelulle ja tuodaan linjatuottaja sekä osastojen esihenkilöt saman pöydän ääreen jo hyvissä ajoin ennen varsinaista kuvausten valmisteluvaihetta. Kun operatiivinen asiantuntemus otetaan mukaan varhain, syntyy ratkaisuja, joita ylhäältä ohjattu tekeminen ei tuota.
- Yhteinen perehdytys Perehdytetään työryhmä paitsi omiin tehtäviinsä ja tuotannon yhteisiin pelisääntöihin, myös yhteiseen tavoitteeseen eli tarinan palvelemiseen.
- Säännöllinen tilannekatsaus ja välipalaute Rakennetaan tuotantoon yhteiset käytännöt, joissa tieto kulkee avoimesti ja haasteisiin voidaan tarttua ajoissa mm. työryhmän yhteisten viikkopalaverien ja osastokohtaisten palautekeskustelujen avulla.
- Purku- ja palautekeskustelu Siirretään arvokkaat opit seuraaviin tuotantoihin.
Kyse on siis arvojohtamisesta: linjatuottajana minun on uskallettava varata aikaa suunnittelulle, perehdytykselle, vuorovaikutukselle ja yhteistyölle, vaikka se tarkoittaisi yhden kuvauspäivän tietoista vaihtamista yhteiseen suunnitteluun. Tämä vaatii rohkeutta haastaa alalle juurtunut harha siitä, että vain kameran käyminen on tuottavaa työtä. Olen nähnyt kuinka lyhytnäköinen suoritusoptimointi maksaa kalliina virheinä, epäselvyyksinä ja uupumisena. Selkeä johtaminen ja yhteinen suunta taas vähentävät kuormitusta ja parantavat lopputulosta.
Z-sukupolvi pakottaa muutokseen
Audiovisuaalisen alan kriisi kohtaa perustavanlaatuisen muutoksen Z-sukupolven saapuessa työkentälle. Väitöskirjatutkija Sofia Valveen tuoretta tutkimusta käsittelevän Helsingin Sanomien artikkelin mukaan nuoret tekijät eivät enää hyväksy vanhoja pelisääntöjä intohimon varjolla (Salmela, 2026).
Nuoret haastavat totutun selviytymiskulttuurin vaatimalla:
- terveitä rajoja työajalleen,
- selkeää johtamista ja perehdytystä sekä
- merkityksellisyyttä ja laadukasta palautetta. (Salmela, 2026.)
Esihenkilön roolin on ratkaiseva, sillä hän määrittää, onko työpaikka kuormittava vai hyvinvointia tukeva. Linjatuottajalle tämä murros on mahdollisuus uudistaa johtamista. Valveen tutkimuksen tulokset osoittavat, että työntekijöiden hyvinvointiin panostaminen lisää myös innovointikykyä ja sitoutumista. (Salmela, 2026.)
Vastuullisuus on kriisiajan elinehto
Vastuullinen johtaminen ei ole vain eettinen valinta, vaan myös liiketoiminnallinen kilpailuetu. Vastuullisuuden on kuitenkin aika siirtyä pelkistä juhlapuheista osaksi tuotantojen todellista arkea. Siinä missä ekologisista standardeista on tullut kiinteä osa rahoitusprosesseja, tulisi inhimillisen kestävyyden olla samalla tavalla rahoituksen edellytys.
Rahoittajien Code of Conduct -linjausten olisikin jalkauduttava tuotantoihin käytännön teoiksi. Tämä vaatii myös rahoittajien tosiasiallista ymmärrystä tuotantoyhtiöiden ja tuotantojen arjesta, sekä alan yhteisiä standardeja, joiden avulla myös sosiaalinen vastuullisuus voidaan todentaa – aivan kuten pohjoismainen ekostandardi (NES) on tehnyt ympäristöasioille.
Audiovisuaalisen alan vastuullisuussivusto Avaus oli merkittävä panostus alan kestävyyden kehittämiseen. Sen laajasta työkalupakista löytyy arvokkaita käytännön työkaluja. Avaus-sivuston ’Mitä työnantaja voi tehdä’ -osiossa esitellään samoja kehityskohteita kuin työpajan tulokset nostivat esiin liittyen työkulttuurin kehittämiseen. Näitä ovat muun muassa huolellinen ennakkotyö ja suunnittelu, asianmukainen perehdytys ja ammatillinen palautteenanto. (Avaus, 2025.) Hyödyntämällä osallistavaa työotetta ja fasilitointia näiden osa-alueiden kehittämisessä emme ainoastaan noudata suosituksia, vaan luomme työryhmän kanssa yhdessä ne kestävämmät yhteiset rakenteet, joita koko ala tällä hetkellä tarvitsee.
Uskallammeko muuttaa toimintatapojamme nyt, vai annammeko kriisin syventää kuilua entisestään? Arvovalinnat tehdään tänään, budjetti ja kohtaaminen kerrallaan.
Lähteet
Työterveyslaitos (2024). Ammattilaisten jaksaminen ja terveys riippumattomien tuotantoyhtiöiden elokuva- ja tv-tuotannoissa. Työterveyslaitoksen verkkosivut. Haettu 14.5.2026.
Ala-Nikkola E., Isola A-M & Raivio A-M. (2024). Mitä osallisuus on ja miten sitä voidaan vahvistaa? Osallistuen töissä -verkkojulkaisu. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 14.5.2026.
Salmela, R. (2026). Z -sukupolvi on työelämässä yhtä suuri murros kuin tekoäly, sanoo väitöskirjatutkija. Helsingin Sanomat 8.4.2026.
Avaus – Vastuullinen av-ala (2025). Avaus Audiovisuaalisen alan vastuullisuussivusto. Haettu 14.5.2026.
Kirjoittaja
-
Marleena Haapaniemi
freelance-kulttuurituottaja, kulttuurituotannon YAMK-opiskelijaMarleena on elokuva- ja tv-draamatuotantoihin erikoistunut freelance-tuottaja. Hän viimeistelee parhaillaan ihmislähtöiseen johtamiseen painottuvaa kulttuurituotannon YAMK-tutkintoa.
Tutustu tekijään
