Jakso 1: Miksi heikossa työllisyystilanteessa olevien tukeminen on tärkeää?

[tunnusmusiikki]

Katriina Rantala-Nenonen: Tervetuloa Kolme askelta osallisuuteen -podcastiin kuuntelemaan heikossa työllisyystilanteessa olevien osallisuutta edistävän työn merkityksestä. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten heikossa työllisyystilanteessa olevien ihmisten osallisuutta voi edistää ja miksi se on tärkeää. Minä olen Katriina Rantala-Nenonen, Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtori, ja keskustelemassa kanssani ovat Pia Salmi ja Monika Keisala Valo-Valmennusyhdistys ry:stä. Yhdessä työskentelemme Olo-Tila − Osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta -hankkeessa. Tervetuloa.

Monika Keisala: Kiitos.

Pia Salmi: Kiitoksia.

Katriina: Te työskentelette heikommassa työllisyystilanteessa olevien ihmisten kanssa. On havaittu, että tässä elämäntilanteessa olevilla ihmisillä hyvinvoinnin, terveyden ja osallisuuden kokemus on keskivertoa heikompi kuin yleensä. Senkin takia teidän työnne painottuu osallisuuden edistämiseen eri tavoin. Lisäksi ihmisten syrjäytymisestä aiheutuu myös yhteiskunnallisia kustannuksia. Miten tämä on huomioitu teidän kehitystyössänne?

Pia: Me olemme lähteneet liikkeelle siitä, että monilla ihmisillä on kasautuneita haasteita liittyen esimerkiksi työllistymiseen, koulutukseen ja arjen hallintaan. Olemme pyrkineet vastaamaan tähän tarjoamalla matalan kynnyksen kohtaamisen ja toiminnan paikan, jossa osallisuus rakentuu mukavan yhteisen tekemisen kautta.

Monika: Joo, meillä toiminta on siis tosiaan ollut hyvin käytännönläheistä. Me ollaan Olo-Tilassa yhdistetty yksilöllinen tuki, ryhmätoiminta ja toiminnalliset sisällöt. Samalla me ollaan kerätty kokemuksellista tietoa siitä, miten osallisuuden vahvistuminen vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn, motivaatioon ja tulevaisuuden näkymiin.

Pia: Jos puhutaan osallisuutta edistävän toiminnan vaikutuksista, niin Olo-Tila-hankkeessa se on näkynyt ennen kaikkea ihmisten arjessa. Monille osallistujille kaikkein merkittävintä on ollut se, että he on kokeneet tulleensa nähdyiksi ja kuuluiksi, ei vain palvelun kohteena, vaan ihmisinä. Tämä osallisuuden kokemus vähentää yksinäisyyttä ja sitä ulkopuolisuuden tunnetta, tuo siihen omaan arkeen rytmiä ja merkityksellisyyttä. Ja kun ihminen kokee kuuluvansa joukkoon, niin se motivaatio myös kasvaa ja usko niihin omiin mahdollisuuksiin vahvistuu. Tämä on ollut usein ensimmäinen askel kohti työelämää ja koulutusta erityisesti heille, joiden työkyky on heikentynyt.

Monika: Tämän hankkeen vaikutus on näkynyt vahvasti juuri tuon toimintakyvyn vahvistumisena. Kun toiminta etenee osallistujan omassa tahdissa, ihmiset ovat uskaltaneet kokeilla, osallistua ja ottaa niitä askelia eteenpäin. Monelle tämä on tarkoittanut just parempaa arjen hallintaa, lisääntyvää itseluottamusta ja omiin voimavaroihin ja rajoihin liittyvää selkeyttä. Me ollaan myös nähty, että osallisuutta edistävä toiminta täydentää hyvin olemassa olevia palveluja. Se täyttää palvelujärjestelmässä olevan aukon nimenomaan tarjoamalla aikaa, pysähtymistä ja kokonaisvaltaista tukea silloin, kun pelkkä työllistymisen tavoittelu ei ole realistista. Näin tämä osallisuus luo perustan kestävämmille ja yksilöllisemmille poluille kohti työelämää ja yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Katriina: Olo-Tila-hankkeessa on lähdetty alusta lähtien suunnittelemaan ryhmätoimintaa asiakkaiden ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kanssa yhteisissä työpajoissa. Verkostoon on kuulunut muun muassa järjestöjä, työllisyyspalvelut ja kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut. Metropolian HyMy-kylässä on toteutettu yhteisen kehittelyn pohjalta erilaista luovaa ja taidelähtöistä toimintaa, kuten kuvataidetta yhdessä sosionomiopiskelijoiden kanssa ja kevyitä draamapajoja. Valo-Valmennusyhdistyksellä on järjestetty matalan kynnyksen ryhmätoimintaa ja lisäksi osallistujien on ollut mahdollista saada yksilöohjausta. Eri toimintoihin on ollut mahdollista osallistua oman kiinnostuksen ja tarpeiden pohjalta. Miten teidän mielestänne toiminta on vastannut havaittuun tarpeeseen?

Monika: Tarve on selkeästi ainakin olemassa. Moni osallistuja on ollut tosi pitkään palveluiden piirissä, mutta kokemus on heillä se, että mikään ei ole oikein vaan lähtenyt silti liikkeelle. Olo-Tilassa he ovat saaneet mahdollisuuden pysähtyä siihen heidän tilanteeseen ja tulla kohdelluksi ihmisenä eikä vain asiakkaana joissain näissä valtion palveluissa.

Pia: Juuri tämä pysähtyminen on ollut olennaista. Tosin kuin muissa palveluissa meidän toiminnassamme on ollut tilaa pysähtyä tutkimaan sitä osallistujan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja siitä lähteä rakentamaan asioita sen osallistujan omista lähtökohdista käsi.

Monika: Monelle on ollut just merkityksellinen se havainto, että minä kuulun tähän joukkoon. Osallisuuden kokemus on syntynyt siitä, että ihmiset on otettu mukaan toimintaan ihan aidosti, ei vain osallistujina hankkeessa, vaan myös vaikuttajina. Heillä on ollut todella paljon vaikutusvaltaa siihen, mitä me ollaan tehty ja ylipäätänsä, millaiseksi meidän ryhmä on rakentunut.

Pia: Tämä on selkeästi liittynyt suoraan palvelujärjestelmän aukkoihin. Työttömyys nähdään usein itse ongelmana, vaikka siellä taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveyteen, toimintakykyyn tai elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä. Olo-Tilassa on pystytty tarttumaan näihin asioihin paljon kokonaisvaltaisemmin.

Katriina: Mitä konkreettisia tekoja te olette tehneet, että olette tarttuneet asioihin kokonaisvaltaisemmin?

Pia: Me ollaan tutustuttu asiakkaisiin ja lähdetty rakentamaan sitä palvelua yksilöllisesti juuri heille. Me luotetaan siihen asiakkaan omaan toimijuuteen ja näkökulmaan niin, että osallistuja on sen oman elämänsä asiantuntija ja osaa ihan itse kertoa, että missä hän tarvitsee tukea. Tämä poikkeaa siitä, miten palveluita on lähestytty kaupungeilla ja valtiolla.

Monika: Ja käytännössä tämä on tarkoittanut sitten sitä, että me ollaan rakennettu toiminta tosi asiakaslähtöisesti. Tämänhetkisesti se on tarkoittanut muun muassa yksinäisyyden ehkäisyä erilaisilla sosiaalisilla toimenpiteillä. Me ollaan käyty leffoissa, museoissa, keilaamassa, järjestetty monenlaisia erilaisia yhteisiä hetkiä. Ja sitten meillä on myöskin ollut tosi vahvaa yksilöllistä tukea, joka on voinut liittyä laajasti eri elämän osa-alueisiin. Me ollaan autettu muutoissa, muissa arjen asioissa, mutta me ollaan myös valmennettu hyvin vahvasti työllistymiseen tai koulutukseen liittyviin asioihin.

Katriina: Minkälaisia havaintoja te olette tehneet osallisuutta edistävän toiminnan merkityksestä asiakkaille ja miten heidän polkunsa ovat edenneet?

Monika: Monet asiakkaat olivat hankkeeseen tullessaan yksinäisiä, voisi sanoa jopa, että vähän lannistuneita. Monella ei ollut minkäänlaista tulevaisuuden näkymää. Monet ovat kokeneet, että nämä valtion tukijärjestelmät ovat pelottavia ja jopa nöyryyttäviä. Monilla oli heikko itsetunto ja negatiivinen minäkäsitys. Mä olen huomannut, että toimintakykyä ja työkykyä ovat kohottaneet jopa yllättävän vahvasti se kokemus siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi ihmisenä ja että omat kyvyt ja vahvuudet nähdään ja ne sanoitetaan.

Pia: Tämän meidän toiminnan myötä monet meidän osallistujista ovat työllistyneet tai edenneet opintoihin tämän meidän hankkeemme aikana. Ajatus siitä, että me tehdään itsemme tarpeettomiksi ohjaa sitä meidän toimintaa. Kaikki hankkeeseen osallistuneet haluavat kantaa kortensa kekoon ja osallistua yhteiskuntaan. Tämä olisi tärkeää huomata myös ihan palvelujärjestelmiä kehittäessä, sillä havaintomme ovat vastakkaisia nykyiseen poliittiseen suuntaukseen. Kyllä ihmisten työkyky kasvaa porkkanalla ja pienenee kepillä.

Katriina: Osallisuuden edistäminen tarkoittaa siis konkreettisesti ihmisen kokonaisvaltaista ja yksilöllistä kohtaamista ja mahdollisuutta aitoon vaikuttamiseen omassa tekemisessään ja suunnitelmissaan, kuuntelemista ja toimijuuden mahdollistamista.

Pia: Osallisuus on ollut kaiken perusta. Kun ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, syntyy se pohja muutokselle. Se heijastuu ihan arkeen, haluun olla osa yhteiskuntaa ja toimintakykyyn.

Monika: Kaiken kaikkiaan me tarvitaan tällaisia hankkeita, me tarvitaan tällaista toimintaa, ja sen merkitys on todella huomattava. Kaikki ihmiset nähdään arvokkaana osana yhteiskuntaa ainakin tässä meidän hankkeen toiminnassa. Tämä meidän toiminta on vienyt heitä eteenpäin, ja se on vastannut asiakkaiden toiveita.

Katriina: Kiitos Pia ja Monika keskustelusta ja kiitos kuulijoille. Kolme askelta osallisuuteen -podcast on tuotettu Metropolia Ammattikorkeakoulun Olo-Tila − Osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta -hankkeessa yhteistyössä osatoteuttaja Valo-Valmennusyhdistys ry:n kanssa. Hanke on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama.

[tunnusmusiikki]