Matalan kynnyksen opinnot olivat mahdollisuus rakentaa yhteistä oppimista vahvasti toiminnallisella tavalla työskennellen. Opintoja ideoitiin ja työstettiin erilaisissa työpajoissa ja verkostotapahtumissa ja jokainen toteutus räätälöitiin osallistujien tarpeiden pohjalta. Opintojen kehityksessä hyödynnettiin oppimismuotoilua ja huomioitiin osallistujien yksilölliset tarpeet, esteettömyys ja saavutettavuus, yhdessä tekeminen, ympäristön toimiminen oppimisen mahdollistajana sekä rytmitys arkeen.
Tässä artikkelissa kuvaamme niitä keskeisiä tekijöitä, joiden kautta matalan kynnyksen valmentavat opinnot rakentuivat. Työskentelyssä heikossa työllisyystilanteessa olevien kanssa korostui oppiminen, yhteinen työskentely, arjen rutiinien vahvistaminen, merkitykselliset kohtaamiset sekä niin fyysisen kuin sosiaalisen ympäristön toimintakykyä vahvistava merkitys.
Oppimisen ideasta yhteiseen työskentelyyn
Rakensimme matalan kynnyksen valmentavia opintoja heikossa työllisyystilanteessa oleville aikuisille Olo-Tila-hankkeessa (ESR+). Opintoja lähdettiin vahvasti rakentamaan yhdessä niin hankkeen verkostojen kuin kohderyhmän kanssa. Monilla heikommassa asemassa olevilla henkilöillä on pitkä aika opinnoista tai opintoihin osallistuminen on korkean kynnyksen takana. Näihin haasteisiin lähdettiin etsimään ratkaisuja.
Kaiken kaikkiaan oppilaitosympäristö tuntui hankkeen osallistujista aluksi vieraalta ja ehkä jopa vähän saavuttamattomalta. Elinikäisen ja jatkuvan oppimisen ajatuksen mukaan aikuisenakin on kuitenkin mahdollista kehittää opiskelu- ja työelämävalmiuksia. Ideana oli, että opinnoissa osallistuja voisi kokea yhteenkuuluvuutta, rakentaa omaa osaamisidentiteettiä, rytmittää omaa arkea sekä tutustua korkeakouluympäristöön. Keskeisinä teemoina olivat osallisuuden vahvistaminen osana elinikäistä oppimista, yhteiskuntaan kiinnittymisen mahdollistaminen vahvemmin sekä henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen. (Ks. Koikkalainen & Säntti 2024, 77–107.)
Opintojen teemoja ja sisältöjä ideoitiin hankkeen kohderyhmien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhteisen kehitystyön tuloksena nousivat seuraavat teemat:
- tutustuminen ammattikorkeakouluopintoihin yleisesti
- talouteen ja sen suunnitteluun liittyvät sisällöt
- omaan hyvinvointiin liittyvät sisällöt sekä
- digisisällöt liittyen työnhakuun ja arkeen.
Teemoja on pitkin matkaa rikastettu sekä ideoitu erilaisilla foorumeilla pari kolme kertaa vuodessa. Keskeisenä ajatuksena opintojen kehittämisessä on ollut, että olemme avoimia uusille ajatuksille, ideoille ja tarpeille. Myös Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat osallistuivat opintojen ideointiin osana innovaatio-opintojaan. Matalan kynnyksen opintojen laajuudeksi muodostui kaksi opintopistettä per teema. Yhteen teemaan kuului neljä tapaamiskertaa viikon välein.
Hankkeen keskeisenä haasteena on ollut kohderyhmän tavoittaminen ja opintojen markkinointi. Yhteistyökumppaneiden, muun muassa Valo-Valmennusyhdistyksen, Kulttuuripaja 35 sekä Pakolaisavun kanssa on mietitty, kuinka voidaan löytää sopivia matalan kynnyksen tapoja saada kohderyhmät innostumaan opinnoista ja uskaltautumaan uuteen ympäristöön eli korkeakoulumaailmaan. Yhteistyökumppaneiden avainhenkilöt ovat olleet keskeinen tekijä, jotta osallistuminen on mahdollistunut. Yhteinen päämäärä ja tavoite opintojen tarpeellisuudesta osallistujille sekä sitkeä yhteinen työskentely, ovat olleet avainasemassa opintoryhmien kokoamisessa.
Hankkeen aikana toteutettiin viisi erilaista opintokokonaisuutta, joista selkeästi suosituimmaksi ja tarpeellisimmaksi teemaksi osoittautui Digiaskeleet työelämään ja arkeen. Voi varmaan todeta, että yhä digitalisoituneempi arki ja työelämä asettavat uudenlaisia vaatimuksia taidoille sekä integroitumiselle yhteiskuntaan (Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027). Opinnoille rakennettiin yhteinen runko, joka ohjasi toteutuksia, kuitenkin niin, että jokaisen toteutuksen alussa kartoitettiin toiveita ja tarpeita sekä osallistujien osaamisen lähtötasoa. Käytännössä jokaisesta toteutuksesta syntyi siis omanlainen kokonaisuutensa.
Merkityksellisiä kohtaamisia ja rutiineja arkeen
Matalan kynnyksen valmentavia opintoja lähdettiin suunnittelemaan keskeisesti osaamisen näkökulmasta, niin että ne vahvistaisivat osallistujien mahdollisuutta tulevaisuudessa osallistua työllistymiseen liittyviin toimiin, kuten työhön valmennukseen, opintoihin tai hakeutua suoraan työelämään. Osallistujien taustat ja elämäntilanteet osoittautuivat hankkeen aikana hyvin heterogeenisiksi. Koska opinnot muokattiin vastaamaan osallistujien sen hetkisiin keskeisiin tarpeisiin ja toiveisiin, nousivat yhteisiksi teemoiksi jakamisen mahdollisuus ja sitä kautta mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia. Uuden oppiminen ei ehkä ollut osallistujien näkökulmasta niin keskeistä, vaan tärkeää oli kokemus siitä, että he osaavat ja kykenevät toimimaan muiden kanssa.
Tavoitteeksi nousikin tunnistaa hyvinvointiin vaikuttavia asioita omassa arjessa, osata erottaa hyvinvointia vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä sekä ymmärtää levon merkityksen hyvinvoinnin kannalta. Nämä tavoitteet olivat erityisen keskeistä Oma hyvinvointi ja arjen tasapaino -opinnoissa. Yhdessä muiden kanssa toimiminen ja asioiden jakaminen oli esillä myös digiopinnoissa, vaikka osalla nousikin niissä vahvasti tavoitteeksi myös digitaitojen oppiminen sekä työhakuun liittyvät asiat.
Käytännössä arjen rutiinit tulivat osaksi opintoja. Herääminen aamulla oli osalle osallistujista vaikeaa, joten opintojen alkaminen piti sijoittaa keskelle päivää. Myös lastenhoito saattoi osalle osallistujista vaikuttaa mahdollisuuteen osallistua opintoihin. Oli siis monenlaisia huomioitavia asioita opintoja suunniteltaessa.
Opinnot sisälsivät myös paljon yhteistä keskustelua ja niiden lomassa pidettiin yhteisiä taukoja, joiden aikana juotiin kahvia sekä jaettiin vinkkejä arkeen. Yhteinen keskustelu mahdollisti onnistumisen kokemusten konkretisoimisen sekä toisaalta palautteen saamisen toisilta ihmisiltä. Tämä oli hyvin merkityksellistä, sillä useilta osallistujilta puuttui tähän liittyviä kokemuksia.
Opinnon muotoilu ja yksilölliset toiveet toiminnallisuuden vahvistamisessa
Matalan kynnyksen opintojen muotoilussa yhdisteltiin palvelumuotoilua, pedagogiikkaa ja oppimisen psykologiaa. Opintojen suunnittelussa ja toteutuksessa sovellettiin oppimisen muotoilulle ominaisia vaiheita. Aloitimme tunnistamalla koulutuksellisia ja osallistujalähtöisiä tarpeita, tarjosimme harkittuja toiminnallisia oppimistilanteita sekä monipuolista ohjausta ja arvioimme sekä muokkasimme toteutuksia prosessin aikana oppimisen mahdollistamiseksi. (Ks. Mäenpää 2023.)
Oppimisprosessissa keskeistä oli miettiä, millaiset oppimistilanteet ja aktiviteetit tukisivat osallistumista (ks. Mäenpää 2023). Osaamisen ja taitojen vahvistaminen näkyi matalan kynnyksen opintojen osalta toiminnallisuuden tukemisena tai mahdollistamisena. Toiminnallisuus voidaan määritellä merkityksellisten toimintojen suorittamisena tietyssä roolissa ja tietyssä ympäristössä, jossa tekeminen vaikuttaa niin tekijään kuin ympäristöön (Christiansen, Baum & Bass 2024, 8). Koska tavoitteena oli toiminnallisuuden vahvistaminen, oli tärkeä tunnista osallistujien toiveet ja tarpeet merkityksellisyyden kokemuksen huomioimiseksi. Nimenomaan merkityksellisyys on tunnistettu ratkaisevaksi tekijäksi opintoihin kiinnittymisessä jo siinä vaiheessa, kun henkilö esimerkiksi tekee opiskelu- ja uravalintoja (Mäenpää 2023).
On selvää, että henkilö, joka kokee osallisuutta, voi kokea olevansa merkityksellinen osa yhteiskuntaa. Osallisuuden kokemus käsittää myös kokemuksen luottamuksesta, joka edellyttää muun muassa ympäristön hallittavuutta ja vuorovaikutusta muiden kanssa (THL 2023). Yhteiskunnan rakenteet ja toimintamallit voivat joko tukea tai haastaa henkilön osallisuuden kokemusta sekä yhteisöihin ja yhteiskuntaan kuulumista ja kiinnittymistä (STM 2025).
Olo-Tila-hankkeen matalan kynnyksen opinnoissa tavoiteltiin merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden kokemuksia jokaisen osallistujan kohdalla. Yksilöllisyyteen ja vuorovaikutukseen kiinnitettiin erityistä huomiota esimerkiksi kannustamalla osallistujia vuorovaikutukseen eri tavoin, hyödyntämällä kuvallisia ohjeita, digitaalisia sovelluksia tai tulkkia. Erityisen onnistuneena voinee pitää juuri asiakasosallisuuden toteutuminen näiden matalan kynnyksen opintojen eri toteutuksissa, opintojen suunnittelusta todistusten jakoon.
Matalan kynnyksen opinnoissa tekemiseen vaikutti erityisesti osallistujien motivaatio sekä tehtävien muokattavissa olevat vaatimukset ja tekemisen joustavuus. Esimerkiksi kirjastossa analysoitiin seitsemän eri työtehtävän taitovaatimukset. Analyysin pohjalta laadittiin kuvaus ja ohje työskentelyn tueksi. Tämä tehtäväanalyysi kuvasi työtehtävien ominaisuuksia, jonka avulla oli mahdollista edetä tekemiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen, taitojen tukemiseen ja toimintaympäristön muokkaamiseen (Schell, Gillen, Crepeau & Scaffa 2019).
Ympäristö oppimisen mahdollistajana
Työelämätaitoja opitaan tutkimusten mukaan parhaiten aidoissa työelämäkonteksteissa (Tynjälä & Collin 2000). Tämän totesi jo varhain myös John Dewey (1938), jonka tekemällä oppimisen teoriaa on tarkasteltu ja koeteltu monipuolisesti tutkijoiden keskuudessa. Tutkimuksissa (Miettinen 2000; Fluther, Nelson & Romiro 2022) korostuu ymmärrys siitä, että oppiminen tapahtuu tehokkaimmin osallistumalla aitoihin toimintoihin ja jakamalla kokemuksia tekemisestä.
Tämä lähtökohta ohjasi myös opintojen ensimmäisen toteutuksen suunnittelua ja toteutusta, jossa oppimisympäristöksi valikoitui paikallinen Helsingin kaupungin kirjasto. Kirjasto tarjosi osallistujille tutun ja helposti saavutettavan ympäristön, mikä madalsi osallistumisen kynnystä. Kirjaston henkilökunnan aktiivinen mukanaolo vaikutti keskeisesti siihen, miten matalan kynnyksen valmentavat opinnot rakentuivat. Samalla se muokkasi osallistujien kokemusta oppimisesta, tehden siitä käytännönläheistä, saavutettavaa ja yhteisöllistä.
Metropolian kampus valikoitui muiden toteutusten toimintaympäristöksi. Myllypuron kampus sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella ja on liikkumisen näkökulmasta esteetön. Kaikkiin tiloihin oli esteetön kulku ja jokaiseen kerrokseen oli mahdollista päästä hissillä. (Ks. Esteettömyys Myllypuron kampuksella n.d.) Tilavarauksissa huomioitiin välineet ja teknologia sekä turvallisuus.
Vaikka digitalisaatio on vakiinnuttanut asemansa keskeisenä osana nykyaikaista arkea ja työelämää, ei digitaalisten välineiden ja palveluiden käyttö jakaudu tasaisesti väestön kesken (Halonen, Rantala-Nenonen & Saikko 2023). Kaikilla ei ole tarvittavia taitoja, resursseja tai motivaatiota digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen. Digiaskeleet työelämään ja arkeen -opinnoissa lähtökohtana oli digiosallisuuden vahvistuminen. Digiosallisuus viittaa vapaaehtoiseen osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan digitaalisissa ympäristöissä sekä kokemukseen osallisuudesta digitaalisen teknologian välityksellä. Se rakentuu useiden tekijöiden varaan. Näitä ovat esimerkiksi yksilön pääsy teknologian äärelle, digitaaliset taidot sekä henkilökohtaiset tarpeet, tavoitteet ja kiinnostuksen kohteet. Digiosallisuus ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan se kytkeytyy laajemmin sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin edellytyksiin. (Halonen ym. 2023.)
Yhteisöllisyyttä vahvistava yhdessä oppiminen oli luonteva lähestymistapa oppimiseen. Kasvatustieteiden tutkija Isohätälän (2020, 25) mukaan yhteisöllisessä oppimisessa, oppiminen ei rajoitu pelkästään yksilön kognitiiviseen tiedonkäsittelyyn, vaan siihen liittyy myös ryhmän sisäinen vuorovaikutus, tunteet ja yhteinen toiminnan säätely. Vertaisuus ja verkostot toivat Olo-Tila-hankkeen opinnoissa tuttuuden ja turvallisemman tilan tunnetta. Kouluttajan vastuulla oli huomioida ryhmän moninaisuus ja osallistujien erilaiset asenteet. Opinnoissa käytettiin suomen kielen rinnalla englantia, sillä ensimmäiseen toteutukseen osallistui myös toimintaterapian vaihto-opiskelijoita ja syksyn 2025 toteutuksen osallistujista osalle vuorovaikutus onnistui vain englanniksi tai eleitä hyödyntäen. Englannin kielellä toimiminen tarjosi myös osallistujille kokemusta monimuotoisessa työyhteisössä toimimisesta.
Matalan kynnyksen valmentavat opinnot osana yksilöllisiä polkuja
Matalan kynnyksen valmentavat opinnot rakensivat omalta osaltaan osallistujien yksilöllisiä elämän polkuja, niin että osalla oli selkeästi pyrkimys opintoihin ja työelämään, kun taas osalle opinnot tarjosivat mahdollisuuden mielekkääseen tekemiseen ja toimintaan haastaen arjen toimintatapoja sekä tarjoten mahdollisuuden mielekkääseen toimintaan. Ehkä tärkeimmäksi nousi työskentelyssä juuri yksilöllisten tarpeiden huomioiminen sekä oman henkilökohtaisen osaamisen vahvistaminen.
Opinnoista syntyi monimuotoinen kokonaisuus. Yhtä yhteistä mallia niiden toteutumiseen ei ole mahdollista tehdä. Yhteisiä elementtejä niistä voi kuitenkin löytää. Esimerkiksi osaamisen alkukartoituksen tekeminen, opintoihin liittyvien toiveiden kokoaminen, selkeä rytmitys sekä yhteisöllinen työskentely ja kokemusten jakaminen opintojen aikana ovat asioita, jotka on hyvä huomioida opintoja suunniteltaessa ja toteuttaessa.
Lähteet
Christiansen C.H., Baum C.M. & Bass J. D. 2024. Occupational Therapy – Performance Participation and Well-Being. New York: Routledge.
Dewey, J. 1938. Experience and Education. New York: Macmillan Company.
Esteettömyys Myllypuron kampuksella n.d. Haettu 20.3.2026
Fluther NG. L. & Nelson D. G. Romiro G. B. 2022. Pedagogical Beliefs, Techniques, and Practices towards Hands-on Science. American Journal of Educational Research 10(10), 584-591.
Halonen, J., Rantala-Nenonen, K. & Saikko, S. 2023. Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 113. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Isohätälä, J. 2020. The interplay of cognitive and socio-emotional processes in social interaction: Process-oriented analyses of collaborative learning. Väitöskirja, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto.
Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:17. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Koikkalainen, J. & Säntti, J. 2024. Osaamisen parantaminen vai itsemääräytymisen vahvistaminen? Pohdintaa institutionaalisen kasvatuksen tehtävästä. Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historianseuran vuosikirja 2024.
Miettinen, R. 2000. The concept of experiential learning and John Dewey’s theory of reflective thought and action. International Journal of Lifelong Education, 19(1), 54–72.
Mäenpää, K. 2023. Oppimisen muotoilulla luodaan merkityksellistä oppimista. Julkaistu 02.05.2023. Oamk Journal.
Schell B. A.B., Gillen, G., Crepeau, E. B. & Scaffa, M. E. 2019. Analyzing Occupations and Activity. Teoksessa Schell, B. A. B. & Gillen, G. (toim.). Willard and Spackman’s Occupational therapy, 13. painos, 320-331. Philadelphia: Wolters Kluwer.
STM 2025. Osallisuuden edistäminen vahvistaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Haettu 6.3.2026.
THL 2023. Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Tynjälä, P. & Collin, K. 2000. Koulutuksen ja työelämän yhteistyö – pedagogisia näkökulmia. Aikuiskasvatus 13/2000.
Kirjoittajat
-
Johanna Holvikivi
Yliopettaja, Metropolia AmmattikorkeakouluJohanna Holvikivi toimii yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa opettaen johtamista ylemmissä amk-tutkinnoissa ja asiantuntijana Olo-Tila-hankkeessa.
Tutustu tekijään -
Janett Halonen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluJanett Halonen toimii lehtorina Metropolian toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja asiantuntijana Olo-Tila – Osallisuutta, osaamista ja toiminnallisuutta -hankkeessa. Hän on perehtynyt erityisesti työ- ja toimintakyvyn arviointiin sekä niiden edistämiseen.
Tutustu tekijään
