Jakso 2: Tekijät livekeikkojen takana

Laura Matikainen: Tervetuloa kuuntelemaan Tuottajapodia. Tässä podcastissa tarkastelemme luovien alojen tuotannollista työtä ja sen merkitystä osana alan kokonaisuutta. Keskustelemme asiantuntijoiden kanssa ajankohtaisista ilmiöistä, rakenteista, toimintamalleista ja syvennymme tuottajaosaamiseen sekä siihen, miten taiteen tekemistä, tapahtumia ja kulttuuritoimintaa mahdollistetaan käytännössä. Mitä tapahtuu kulisseissa, ennen kuin keikka päätyy yleisön koettavaksi? Tässä Tuottajapodin jaksossa keskustelemme luovien alojen välittäjäportaasta, toisin sanoen siis luovien alojen mahdollistajista. Jäsennämme välittäjäportaan työnkuvia, prosesseja ja toimintaympäristöä käyttämällä esimerkkinä livemusiikin tuotantoa. Minä olen Laura Matikainen Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen asiantuntija ja tuottaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Tällä kertaa Tuottajapodissa ovat vieraana Tiketiltä asiakkuusvastaava Miikka Mäenpää sekä Semifinalin ohjelmavastaava Iivari Nenonen. Tervetuloa.

Iivari Nenonen: Kiitos paljon.

Miikka Mäenpää: Kiitos paljon kutsusta.

Laura: Esittelisittekö itsenne Tuottajapodin kuuntelijoille välittäjäportaan näkökulmasta? Mikä on teidän roolinne ja missä vaiheessa keikan tuotantoa tulette mukaan? Aloittaisitko sinä Iivari?

Iivari: Joo, eli mä tosiaan olen ohjelmavastaavana Semifinalissa, ja mä hyppään mukaan tässä tuotantoketjussa heti alusta. Mulla on tavallaan se koko paketti siinä käsissä, että mä suunnittelen ohjelman ja sitten sen jälkeen, kun on lyöty keikka kalenteriin, sitten mä olen yhteydessä näihin esiintyjiin tai ohjelmatoimistoon itse keikan tuotannosta. Ja sitten mä hoidan sen tuotannon alusta loppuun ja vielä jälkituotannon siihen perään sitten keikan jälkeen.

Laura: Joo, kiitos. Entä sinä Miikka? Mikä on sinun roolisi välittäjäportaassa ja missä vaiheessa keikan tuotantoa tulet mukaan?

Miikka: Mä toimin asiakkuusvastaavana Tiketillä, eli periaatteessa mä pidän huolen siitä, että tapahtumajärjestäjällä on hyvät edellytykset käyttää Tiketin palveluita ja myydä lippuja ennakkoon. Mä ratkaisen erilaisia haasteita ja järjestäjien toiveita matkan varrella. Varsinaisesti mä en ole näissä tuotannoissa mukana aina läheskään, että meillä on Tiketillä erilaisia tiimejä, jotka hoitavat näitä käytännön asioita. Mutta joidenkin järjestäjien kanssa tapahtumasta ja kaikesta liittyen saatan olla hyvinkin paljon mukana ja antaa mielipiteitä, ja järjestäjät toivovat multa mun näkemyksiä, ja saatan olla ihan alusta loppuun asti. Ennakkolipunmyyntiä, eli sitä ennakkoon, voisi tälleen suoraan sanoa. Siellä päässä olen enemmän mukana ennen tapahtumaa.

Laura: Joo, kiitos. No mennään sitten itse aiheeseen. Eli livemusiikin tuotantoja voi tehdä hyvin monella eri työnimikkeellä. Livemusiikin yhteydessä välittäjäportaalla tarkoitetaan esimerkiksi artistin manageria, agenttia eli keikkamyyjää, keikkapaikan tuottajaa tai tässä tapauksessa ohjelmavastaavaa, lisäksi lipunmyyntitoimistoa. Tuotanto-osaamista ja -taitoja tarvitaan kaikissa näissä työnkuvissa. Työnkuvat ja vastuut vaihtelevat myös työympäristön mukaan, eli tekeekö keikkapaikan tuotantoja vai festivaalia. Maiju Talviston kirjoittamassa Backstagella – artistituottajan käsikirjassa on kiteytetty hyvin, mitä artistituotanto on. Kyse on artistin viihtyvyyteen ja esiintymisjärjestelyihin liittyvästä tuotannosta, eli tässäkin tapauksessa livemusiikin tuotannoista. Käsikirjassa esitellään myös artistibuukkauksen eli artistin kiinnittämisen prosessi. Tyypillisesti se alkaa esiintymissopimuksesta, josta neuvottelevat artistin manageri, agentti ja promoottori. Joskus neuvotteluissa voi olla promoottorin sijaan myös keikkapaikan tuottaja. Kerrotko Iivari, miten Semifinaalin ohjelmisto rakentuu ja mitkä ovat tärkeimmät kriteerit, kun valitsette esiintyjiä?

Iivari: No se on hyvä kysymys. Mä pyrin pitkälti silleen vaan olemaan tosi kartalla ruohonjuuritasolla, että mitä uusia juttuja tapahtuu ja sitä kautta löytämään semmoisia uusia ja mielenkiintoisia artisteja Semifinaliin esiintymään, jotka voisivat nousta sieltä sinne Tavastian puolelle yläkertaan. Se on ehkä se päällimmäinen missio mulla siinä, mutta toki sitten ohjelmaan kuuluu myös paljon jo vakiintuneempia tai pidempään soittaneita bändejä. Se ei pelkästään ole näitä junnuja. Mä koitan vaan olla trendien kanssa sinut ja löytää uusia siistejä juttuja. Se voi välillä olla silleen, että tulee keikkakyselyä suoraan mulle ja sitten mä tsekkaan, jos mä en ole ikinä kuullut siitä bändistä, että millainen vaikka seuraajakunta on, perus somet ja kuuntelut Spotifyssa tai tämmöiset asiat. Mutta yleensä se on sitten myös ihan semmoista aktiivista itse keikoilla käymistä ja muiden alan toimijoiden kanssa juttelua. Myös itse siis soitan bändeissä, ja sitä kautta tulee myös paljon tutuksi sitä ruohonjuuritason skeneä. Ehkä sieltä. Tässä on monta elementtiä, mitä kautta se tieto tulee, että mikä on hyvä buukkaus ja mikä ei. Aika silleen omalla intuitiolla koitan päästä pitkälle, ja se on toiminut hyvin tähän mennessä.

Laura: Joo, eli semmoista hyvin ajankohtaista tietoa pitää olla ohjelmavastaavalla.

Iivari: Joo, ja sitten toki on paljon näitä tämmöisiä 20 vuotta soittaneita rokkijyriä, jotka ovat vetäneet Semissä joskus 90-luvulla ekan kerran, ja mä en tiedä koko tyyppiä. Sitten mun pitää kysellä vähän tuolta vanhemmalta portaalta aina silleen, että onko tämä joku tämmöinen tyyppi, joka mun pitäisi tietää, jos se ei vaikka ole aktiivinen somessa enää. Tosi laidasta laitaan esiintyjiä siellä Semifinalissa on, mutta silloin kun me 2022 koronan jälkeen lähdettiin avaamaan uudestaan Semifinalia ja mä hyppäsin siinä puikkoihin, niin silloin meillä oli siinä käytännössä tarkoituksena se, että nuoriso löytäisi Semifinalin uudestaan. Koska se oli ainakin mun silmiin vähän semmoista etenkin koronan jälkeen, kun siellä ei ole käyty pariin vuoteen, niin onko se nuori polvi löytänyt tai tietävätkö ne edes, mikä Semifinal on. Sitten lähdettiin rakentamaan sitä enemmän siltä pohjalta, että nyt kaikki nämä junnut ja uudet tyypit, paljon räppiä ja indie-musaa uutta sinne. Ja siinä onnistuttiin. Nyt tuntuu siltä, että sinne hakeudutaan keikalle, justiin nämä nuoret bändit haluaa finaaliin keikalle. Tuommoista.

Laura: Joo, kuulostaa mahtavalta. Miikka, kerroitkin tuossa vähän lipunmyyntitoimiston työnkuvaa, että lipunmyyntitoimisto tulee mukaan siinä ennakkotuotantovaiheessa. Mitä tietoja tarvitaan keikkapaikalta ennen sitä itse myynnin avaamista?

Miikka: Joo, no ihan ensiksi ennen myynnin avaamista edellytetään tietenkin siis palvelusopimus, mikä tehdään tämän järjestävän tahon ja meidän välillä. Mutta jos nyt kuvitellaan, että tämä vaihe on jo tehty, niin sitten tärkeätä on tapahtumapaikka ja päivämäärä, alustavia kellonaikoja mieluusti, koska esimerkiksi ovet avautuvat ja milloin esiintyjä soittaa ja esiintyjät. Jos on tapahtumalla joku erityinen nimi vaikka, niin sitten tämmöistä tietoa. Tärkeimmät ovat meidän suuntaan periaatteessa, että minkälaisia lipputyyppejä ja millä hinnalla ja kuinka paljon myydään. Tiedetään sitten laittaa oikeat hinnat ja oikeat määrät myyntiin sinne, ettei mene liian halvalla tai liian kalliilla ja liikaa tai liian vähän. Siinä tietenkin ehkä tämmöisen markkinoinnilliseen näkökulmaan, niin myyntisivulle voi laittaa kuvaa ja tekstiä ja tämmöistä, mikä houkuttelee enemmän lipunostajia siihen tapahtumaan. Jos siellä ei ole kuvaa, se voi jäädä vähän hämäräksi tapahtumaksi sitten.

Laura: Joo. Onko Iivari sulla mitään täydennettävää tähän?

Iivari: No ei ehkä. Mulle on käynyt selväksi tässä vuosien varrella se, että tärkeintä näissä myyntiin laitoissa venuen puolelta on se, että meidän pitää laittaa ne matskut tarpeeksi ajoissa sinne Tiketille. Tässä on se ongelma, että siinä on monta steppiä, mistä se johtuu, että miksi ne matskut ei tule ajoissa, koska se voi lähteä sieltä artistista asti, että artisti ei ole toimittanut vaikka uusia promokuvia nyt ohjelmatoimistolle. Sitten me huudellaan ohjelmatoimistolle, että hei, nyt pitäisi saada ne kuvat, jos me halutaan tämä nyt ylihuomenna myyntiin. Ja sitten Tiketti huutaa meille, että missä ne kuvat on, että nyt alkaa olla kiire. Tässä on monta leveliä. Nuo ovat ehkä semmoisia, mitkä ovat jääneet itsellä päähän, että siitä on voinut tulla kitkaa tai ei kitkaa, mutta semmoista harmillista säätöä sen kautta.

Laura: Joo. Tuo on tosi tyypillistä, että mitä useampi työnkuva tai henkilö on tekemässä, niin sitä enemmän niitä portaita ja asioita on, mitä pitää tehdä, ja toisen työ voi odottaa toisen työtä.

Iivari: Jep.

Laura: Mulla seuraava kysymys on, että mitä keikkapaikan ohjelmavastaavan on erityisen tärkeää ymmärtää lipunmyynnin näkökulmasta, jotta se ketju toimii sujuvasti. Tuossa tulikin jo yksi vinkki.

Iivari: Tuo ehkä menee aika hyvin siihen.

Laura: Joo. Onko Miikka sinulla jotain näkökulmaa lisää?

Miikka: No siis asia, mitä ei voi sanoa liikaa, on kommunikointi ja aikataulut. Se, että jos joku asia jossain vaiheessa sitä ketjua myöhästyy tai jää tekemättä, niin se ei varsinaisesti ole ongelma, jos siitä kommunikoidaan ja silloin ehditään reagoimaan jokaisessa sen ketjun vaiheessa myös. Esimerkiksi me, kun me laitetaan Tiketillä ne liput myyntiin, me ei vahingossa laiteta niitä liian aikaisin, jos siitä onkin joku tärkeä teksti tai kuva tai joku vielä sen ketjun jossain kohdassa kiinni. Jos kaikki on tietoisia siitä aikataulusta ja että jotain puuttuu, niin silloin kaikki pystyy reagoimaan siihen ja muokkaamaan niitä aikatauluja sen mukaan sitten. Se on semmoinen, mitä teroitan paljon. Se on tärkeää.

Laura: Joo. Tosi monessa muussakin työssä tai ylipäätään tuotannoissa kommunikointi on todella tärkeää.

Miikka: Jep.

Laura: Sitä ei voi rummuttaa liikaa. Millaisia riskejä sitten tuotantoihin liittyy ja miten niitä käytännössä hallitaan?

Iivari: No, ainakin Semifinalin kohdalla semmoiset isoimmat riskit ehkä omalla kohdalla ovat sitä, että kun… Joo, meillä on paljon bändejä, joilla on se ohjelmatoimisto siinä takana. Silloin se on tosi semmoista aika automaatiolla sujuvaa tuotannon tekemistä. Siinä lähetetään kysymykset ohjelmatoimistolta mulle, ja mä vastaan niihin. Se on käytännössä parilla meilillä maaliin se tuotanto. Mutta sitten kun on tosi paljon artisteja, jotka tulevat vaikka ihan ensimmäistä kertaa ikinä esiintymään, niin silloin se tuotanto saattaa olla aika työläs. Voi olla semmoisia asioita, mitkä ovat meille venuena vaikka tosi ilmiselviä asioita, mutta eivät välttämättä esiintyjille sitten ekaa kertaa olekaan. Siinä pitää olla tosi tarkka välillä, että informoi tarpeeksi niitä esiintyjiä niistä käytännön asioista ihan alusta alkaen silleen one on one, että miten keikalla toimitaan tai että otathan huomioon tämän, että tuothan omat rumpusi tyyppisesti paikalle. Se on ehkä semmoinen riskitekijä, mikä omalla kohdalla on välillä läsnä, että on uusia tekijöitä paljon ja pitää olla ja onkin hyvä, että pääsee olemaan osa sitä tavallaan opetusta siinä heille, että näin asiat toimivat. Se on hienoa myös, että me päästään kasvattamaan näitä uusia tekijöitä sillä tavalla, että on tuommoinen turvallinen ja laadukas paikka, missä pääsee tekemään ekaa kertaa.

Laura: Joo. Onko teillä jotain opasta tai ohjetta, minkä te aina lähetätte?

Iivari: Joo. Mä olen itse asiassa justiin yhden kollegani kanssa puhunut tästä joskus pari vuotta sitten, kun mä valittelin sitä, että vitsi, että välillä ne on jotenkin niin työläitä nämä tuotannot, vaikka niiden ei tarvitsisi olla. Sitten mä olen sen jälkeen pyrkinyt tehostamaan sitä omaa tekemistä just sillä tavalla, että mulla on tosi selkeä lomake, minkä mä aina lähetän esiintyjille, missä pitäisi löytyä kaikki infot, että siinä ei tarvitsisi tulla semmoista 20 meilin ketjua välttämättä niistä asioista. Ehkä sitä kautta koettanut lähestyä tätä.

Laura: Joo, kuulostaa hyvältä. No entä Miikka, onko sulla jotain, että millaisia riskejä tuotantoihin liittyy ja miten niitä on hallittu käytännössä?

Miikka: No ehkä tulee mieleen just nämä äkilliset muutokset ja se kommunikaatio. Meidän päässä ei voida ennustaa tai tietää asioita. Me emme voi tietää, mitä muutoksia vaikka tulee matkan varrella. Sitten saattaa olla justiin tämä riski, että me julkaisemme liian aikaisin tai liian myöhään myöskin tai liikaa tietoja tai liian vähän tietoja. Sitten se totta kai näyttäytyy myös ihan asiakkaille siltä, että meillä on väärää tietoa vaikka meidän nettisivuilla ja siellä myyntisivuilla. Se saattaa aiheuttaa semmoisen lumipalloefektin, että sitten joutuu kontaktoimaan asiakkaita ja selittämään, että tämä on ollut väärää tietoa ja olemme pahoillamme. Ehkä tuollaisia riskejä pääsääntöisesti. Ehkä mä komppaan myös tuosta Iivarin kommentista sen, että meilläkin on Tiketillä sellaisia järjestäjiä, jotka järjestävät satoja keikkoja ja tapahtumia vuodessa ja heille on tosi tuttua kaikki, miten kaikki toimii. Ja siinä vaiheessa sitten, kun tulee vaikka ensimmäistä tapahtumaa järjestävä taho, siinäkin on se riski, että me saatetaan vaikka olettaa, että he tietävät, miten kaikki toimii, ja että kaikkea ei tarvitse selittää auki hänelle. Mutta sitten se liittyy myös siihen vaikka mun rooliin, että mun pitää tiedostaa, että millainen järjestäjä siellä on takana ja minkälaista tietoa hän tarvitsee, ja varmistaa, että hänellä on kaikki saatava tieto lipunmyynnistä ja Tiketistä ja meidän toiminnasta. Näin vältetään niitä riskejä myös.

Laura: Joo. Onko teillä mitään semmoista opasta, minkä te annatte tai joku semmoinen esitetyyppinen?

Miikka: Meillä mun mielestä on ainakin jossain vaiheessa ollut esite uusille järjestäjille, mutta ehkä se tulee lähinnä meidän justiin myyntitiimin jäsenten siitä viestittelystä. Kun se on mun periaatteessa työ varmistaa, että kaikki asiat on tiedossa, niin ehkä se tulee sitten sitä kautta. Minä olen se esite periaatteessa.

Laura: Niin.

Miikka: Joo.

Iivari: Mä heitän vielä tähän väliin semmoisen just noista sisäisistä riskeistä, mitkä liittyvät tuohon. Mä tein justiin mun opinnäytetyöhön tuotanto-oppaan Semifinaliin vielä, millä justiin minimoidaan se riski siitä, että jos mä olen vaikka äkillisesti poissa jonkun aikaa, niin nyt meillä sisäisesti on kaikki ihan tuotannon alusta sinne jälkituotantoon asti listattuna, että nämä asiat pitää tehdä, ja tosi selkeästi vielä laitettu sinne. Niin ei tule sitä tilannetta, että mä olen poissa ja sitten kukaan ei tiedä, että miten tämä viedään nyt maaliin tämä homma.

Laura: Joo.

Iivari: Sitä kautta myös vältetään niitä riskejä.

Laura: Niin, että se tieto kulkee ja pysyy siellä.

Iivari: Joo, koska se on helposti noissa paikoissa… Semifinalissakin niin pitkään oli aikaisemman ohjelmavastaavan alla toi, melkein 30 vuotta, niin siinä on paljon semmoista hiljaista tietoa, mikä ei ole sitten vaan periytynyt eteenpäin siitä. Etenkin kun meilläkin tuli sinne kokonaan uusi porukka silloin, kun mä aloitin, niin siinä oli paljon mutkia, mitä piti ratkaista eka, että mites täällä hommat nyt toimiikaan. Nyt ne on kirjattu ylös. Sitten jos minä lähden tai olen sairaana tai jotain, ei kaadu siihen homma.

Laura: Joo. Tuo on tosi hyvä, että kaikki asiat ei ole yhden henkilön takana, vaan että siihen tietoon on päässyt muillakin.

Iivari: Just näin. Päästään takaisin tähän kommunikaatioon.

Laura: Se on tärkeää. Keskustellaan seuraavaksi livemusiikin tuotantojen osaamisesta. Kokemuksieni mukaan tuotantotyössä on hyötyä monipuolisesta osaamisesta. Työssä tarvitaan erityisesti luovaa ajattelua, hyviä vuorovaikutus- ja projektinhallintataitoja. Haittaa ei myöskään ole ongelmanratkaisutaidoista, sillä artisteilla voi olla raidereissa yllättäviäkin pyyntöjä, tai musiikkialan substanssiosaamisesta, kuten esimerkiksi artistin genren tuntemisesta. Kuulijoille tiedoksi, että raideri on yleensä osa artistin esiintymissopimusta, ja siinä on lueteltu artistin esiintymiseen ja viihtyvyyteen liittyvät vaatimukset sekä toiveet. Millaista osaamista ja verkostoja ohjelmiston suunnittelu edellyttää?

Iivari: No ohjelmiston suunnittelu edellyttää, tai mitä osaamista se edellyttää, niin sun pitää olla intohimoinen musiikista. Mä sanoisin, että se on ehkä se pääasia tässä. Tässä kuitenkin lähdetään rakkaudesta lajiin ainakin omalla kohdalla, ja varmasti monella muullakin ohjelmavastaavalla on se, että he tykkäävät musiikista ja he seuraavat aktiivisesti sitä, mitä tapahtuu. Mä sanoisin, että se osaaminen tulee sitä kautta, että on kartalla, että mitä tapahtuu. Se ei ole edellytys, että sulla pitää olla hyvät verkostot välttämättä, mutta siitä on hirveästi myös apua. Sä voit lähteä rakentamaan ihan nollasta niitä verkostoja. Ne piirit ovat pienet musiikkialalla, niin mä sanoisin, että siinä ei superpitkään mene, että sä olet tavannut sitten kuitenkin näitä ohjelmatoimistojen edustajia ja artisteja ja muita. Sitten pikkuhiljaa sulla tulee sellainen piiri siihen ympärille. Sanotaan, että vaikka Fullsteamilla on joku agentti, kehen sä olet tutustunut, niin yhtäkkiä ollaan siinä pisteessä, että se tajuaa laittaa sulle ekana sitten jostain tietyistä bändeistä, jotka sopivat Semifinalin kokoiseen paikkaan. Sieltä tulee sitten se keikkapyyntö, että tämmöinen olisi nyt tarjolla. Verkostoista on hirveästi apua, mutta pääasiassa mä sanoisin, että pitää olla vaan intohimoinen musiikista ja seurata tarkasti, mitä tapahtuu.

Laura: Joo, eli se substanssiosaaminen hallussa.

Iivari: Kyllä.

Laura: Joo. Entä millaista osaamista ja verkostoja lipunmyyntitoimiston työ edellyttää?

Miikka: Kuten alalla yleisesti, niin verkostot ja kyky kommunikoida ovat tärkeitä. Etenkin mun roolissa myyntiosastolla semmoinen näkyminen ja kuuluminen on aika tärkeää. Ihan yleisesti Tikettikin haluaa näkyä ja olla erilaisissa tapahtumissa ja ammattilaistapahtumissa ja läsnä siellä, missä tapahtuu periaatteessa. Meihin saa yhteyden ja meille voi tulla keskustelemaan ja meiltä voi tulla kyselemään lipunmyynnistä ihan, vaikka ei olisi meidän asiakas tai muuta vastaavaa. Halutaan olla läsnä siellä missä tapahtuu. Ihan semmoinen, sanoisin, että ongelmanratkaisukyky on yksi suuri osaaminen, mikä hyödyttää varmaan työssä kuin työssä, mutta myös tässä työssä. Hyvä esimerkki on esimerkiksi näistä verkostoista. Meillä aloitti pari vuotta sitten yksi myyjä, ja hänellä on tosi laajat verkostot stand up -esiintyjiin ja siihen maailmaan. Se on hänen verkostot, ja hän toi sen periaatteessa Tiketille, ja sen myötä meillä vaikka stand up -tapahtumien myynti on kasvanut hurjasti. Ihan tuommoinen hyötykin niistä verkostoista on tässä työssä. Riippuu missä roolissa on periaatteessa, että miten niitä verkostoja pystyy hyödyntämään.

Laura: Joo, kuulostaa hyvältä. Ihanaa, että olette saaneet kasvatettua tuommoista yhtä genreä.

Miikka: Jep.

Laura: Se on kiva kuulla. Te molemmat olette opiskelleet kulttuurituotantoa Metropoliassa. Millaisia valmiuksia opinnot antoivat teille ja mitä opitte vasta itse siinä työssä?

Iivari: Vaikea kysymys. Me just Miikan kanssa puhuttiin tästä ennen kuin tultiin, että mitkä on ne valmiudet, mitä sieltä on saanut. Mulle ekana nousee ehkä ne verkostot sitäkin kautta. Milloinkas se koulu aloitettiin. 2018. Sieltä monta ihmistä tuntuu olevan töissä samalla alalla ohjelmatoimistojen puolella. Heitä kohtaa edelleen, no ei päivittäin, mutta viikoittain tai kuukausittain työn merkeissä. Se on tosi kiva. On koulun kautta tullut ne linkit sinne yhteistyökumppaneille. Mitä Miikalla tulee mieleen? Mulla tulee myös Excel-kurssi mieleen. Siitä oli paljon hyötyä, koska Excelin kanssa tulee pyörittyä tällä alalla jonkun verran.

Miikka: Kyllä, se on mun päänvaiva [naurahtaa]. Mulla tulee siis ihan yleisesti ryhmätyöt, mitä on paljon noissakin opinnoissa, ja useat eivät tykkää ryhmätyöskentelystä ja ryhmätöistä, että ei saa itse päättää, keiden kanssa tekee jonkun koulutehtävän. Mutta tälleen jälkeenpäin mietittynä se on iso taito pystyä tekemään erilaisia projekteja, töitä erilaisten ihmisten kanssa, eikä vaan just niiden sun parhaiden kavereiden kanssa, koska tässä työssä sä teet ihmisten kanssa töitä. Kun mäkin mietin, mulla on töissä mun kollegat ja mun oma tiimi ja koko se firman porukka, mutta pääsääntöisestihän mä työskentelen firman ulkopuolisten ihmisten kanssa, eli niiden mun asiakkuuksien kanssa. Se on yksi taito, mistä olen kiitollinen, että niitä ryhmätöitä oli, vaikka silloin opintoaikana ne harmittivat.

Laura: Joo, että ne valmensivat vähän siihen työelämän tämmöiseen, en nyt sanoisi ryhmätyöskentelyyn, vaan semmoiseen kun tuotantoa ei tehdä yksin, vaan siinä on monta eri ihmistä ja ulkopuolisia, ja sä et voi valita, kenen kanssa teet. Joidenkin kanssa voi valita, mutta aina ei voi. Valmentaa siihen, että minkälainen ihminen ja ylipäätään niitä vuorovaikutustaitoja kehittää hyvin.

Miikka: Kyllä, mutta kyllä yleisesti mä koen, että kulttuurituotannon tutkinnosta on ollut hyötyä. Siis meilläkin on itse asiassa mun vuosikurssilta kolme ihmistä Tiketillä. Me ollaan kaikki vielä eri osastoilla. Tehdään markkinointia, ja sitten on semmoista koordinointia, ja mä teen tätä asiakkuuksien hoitoa ja hallintaa. Se ehkä kuvastaa mun mielestä aika hyvin, että sieltä saa ne hyvät valmiudet tämän alan hommiin, mutta ne ovat myös niin laajat ne valmiudet, että pystyy tekemään yhdessäkin firmassa noin erilaisia asioita samalla tutkinnolla. Se riippuu myös siitä, että mihin haluaa, en sano, että erikoistua, mutta mihin suuntautuu sitten lopulta.

Laura: Joo, näinhän se on. Se koulutus itsekin on viestintään ja tapahtumiin erikoistunut. Se koulutus antaa sen lähtöpohjan, perusosaamisen ja sitten ainakin itsestäni oli kiinni, että mikä mua kiinnosti ja mitä mä halusin.

Iivari: Jep.

Laura: Se on kyllä monipuolinen koulutus. Artistituottajan käsikirjassa Maiju Talvisto kertoo, että artistituotannon päämääränä on onnistuneen esiintymiskokemuksen luominen artistille. Mikä on ollut mieleenpainuvin oma tuotanto tai kokemus jonkun toisen toteuttamasta keikasta, josta on itse oppinut jotain?

Iivari: Mulla tulee ehkä ekana mieleen sellaiset isommat spessukeikat, mitä on tehty Semifinalissa. Esimerkiksi tuo Kuumaa oli meillä viime joulukuussa. Pari vuotta sitten joulukuussa Kuumaa tuli sinne, ja sitten ne ilmoittivat mulle, että ne haluavat tuoda laserit Semifinaliin. Sitten mä olin silleen, että joo, kyllä se varmaan onnistuu. Sitten selvisi, että paljon sähköä laserit vaativat. En tiennyt, paljon sähköä laserit vaativat. Nyt kuulijoille vielä, että Semifinalihan on siis siinä Tavastian alakerrassa, ja Tavastian bäkkäri ja lava on siinä suoraan ylhäällä tavallaan viistossa. Me jouduttiin poraamaan sieltä reikä Tavastialta Semifinaliin, että me saatiin vedettyä tarpeeksi sähköä näille Kuumaan lasereille. Ja siitä tuli tosi hieno. Se oli mieleenpainuva keikka myös. Se on hauska, millaisiin tuotantoihin toikin tila venyy sitten. Kyllä sinne ne laserit saa, jos vaan haluaa.

Laura: Joo. Joudutte siis poraamaan jonkun reiän. Se onnistui siis silleen, että joo, porataan reikä vaan. Ihan mihin tahansa ei välttämättä pysty tuolleen tekemään.

Iivari: Jep. Tässä on ehkä silleen, kun on kuitenkin Kuumaa, keillä on pitkä historia tuossa talossa. On aloittanut Semifinalista. Kyllä se halutaan aina sitten fasilitoida se, mitä ne haluaa siellä tehdä ikinä. Ihan hyvin otti vastaan meidän yläkerran teknikko, kun aloin kysymään siltä, että mitäs tehdään noiden sähköjen kanssa, että olisikohan tuossa ideaa, että poraisi reiän tuosta läpi. Kyllä se sitten suostui lopulta.

Laura: Joo. No entäs Miikka, onko sulla mitään mieleenpainuvaa joko omaa tai sitten jonkun toisen toteuttamaa tuotantoa?

Miikka: Omia tuotantoja on nolla Tiketin kautta, mutta toisten löytyy kyllä. Esimerkiksi Tiketiltä meitä pyydetään paljon tapahtumatöihin. Festarit ehkä enemmän pyytävät tapahtumatöihin tikettiläisiä, ja se on sellainen palvelu, mitä me tarjoamme. Olen sitten tätä myötä itsekin ollut. Olen esimerkiksi nyt toista vuotta Ruisrockissa porttivastaavana. Ehkä sieltä tulee viime vuodelta mieleen, kun olen ollut just siinä portilla ja siinä on ollut pari nuorta tyttöä, ketkä ovat tulleet sisään ja lippu ei olekaan sitten toiminut syystä tai toisesta. Siinä sitten tulee hätä ja tunteet ja itku on herkässä, ja se on tosi paha paikka joutua selvittämään tämmöistä tilannetta, kun luulee, että pääsee vain kirmaamaan sinne rantalavalle viihtymään. Se ehkä tulee mieleen tämmöinen ihan yksittäinen tuotantotapahtuma, kun selvitti tämmöistä tilannetta siinä ja sitten sai asiat selvitettyä ja tytöt pääsivät juhlimaan ja pitämään hauskaa. Samaiset tyypit tulivat sitten vielä alkuillasta kiittämään siihen meidän pisteelle, että pelastettiin heidän tapahtumakokemus ja festarit. Kertoivat sieltä, että mikä oli lempikeikka ja kaikkea. Siinä vaiheessa tajuaa myös sen, että kuinka kokonaisvaltaisia ylipäätään tapahtumat ovat. Se ei ole vain se, kun se artisti on lavalla. Se ei ala siitä ja lopu siihen, vaan justiin tuo, että vaikka festareilla se alkaa vähän niin kuin jo sieltä porteilta asti. Siellä kun on hyvä ensivaikutelma tai ensikohtaaminen siihen festariin, niin se kantaa kyllä pitkälle saakka sitten.

Laura: Joo, eli se asiakkaan palvelukokemus on todella tärkeä.

Miikka: Kyllä.

Laura: Ihanaa, että saitte myös hyvää palautetta suoraan.

Miikka: Se on aina ihanaa. Saa aina tulla moikkaamaan festareilla työntekijöitä myös.

Laura: Joo. Mitä teidän mielestänne muiden kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijoiden ja alalla työskentelevien tulisi ymmärtää livemusiikin tuotantojen välittäjäportaasta ja sen työnkuvista?

Miikka: Mä sanoisin ehkä, että kaikki eivät tiedosta, että kuinka paljon vaikka lipunvälittäjäfirmat tekevät. Esimerkiksi Tiketillä on paljon markkinoinnissa panostuksia. Ehkä sellainen asioiden hyödyntäminen, että vaikka Tikettiäkin voi hyödyntää moneen, että ei pelkästään lipunmyyntiä, vaan siellä on ihan akkreditointia ja just markkinointia ja vaikka tuo aikaisemmin mainitsemani tapahtumatyöskentely. On paljon semmoisia, mitä voi hyödyntää ja yritetään kyllä viestittää näitä. Tässä voisin sanoa ammattilaisille, että osatkaa hyödyntää kaikkia mahdollisia keinoja.

Iivari: Mitäs tähän nyt itse sitten sanoisi? Mä haluaisin ehkä vaan boostata vielä enemmän alalle sitä, että hyödyntäkää Semifinalia teidän artistien urien luomisessa. Jotenkin semmoista, että vaikka ne ekat keikat voivat olla tosi vaikeita yleisön puolesta ja muuta, niin jostain pitää aloittaa ja aloittakaa Semifinalista. Tästä tuli vähän tämmöinen mainos nyt ehkä enemmän mulla, mutta ehkä se on se viesti, minkä mä haluan muille alalla toimijoille sanoa, että tervetuloa ja että täältä on hyvä lähteä rakentamaan. Se sata lippua kapasiteetti on aika helppo täyttää, niin saatte helposti sold out -leiman teidän tapahtumalle ja voitte sitten sitä kautta promota teidän artisteja vielä enemmän.

Miikka: Vau, tuo oli hienosti sanottu.

Laura: Joo.

Miikka: Ehkä mä lisäisin sen, että olemme kaikki ihmisiä näissä töissä ja työnkuvissa ja rooleissa. Ja virheitä sattuu itse kullekin, mutta se, miten niihin virheisiin reagoidaan. Aikaisemmin puhuttiin just siitä kommunikaatiosta ja siitä, että viestitään kaikki muutokset ja tämmöiset. Niin ehkä se, että jos sattuu virheitä tai jos tulee jotain muutoksia, niin kommunikoidaan ja olemme ihmisiä kaikki. Semmoinen armollisuus. On helppo piiloutua ja olla ujo, että ei uskalla sanoa jostain mokista tai että nyt tähän pitäisi tulla joku muutos. Tuntuu siltä, että joku suuttuu tai jossain menee väärin tai nyt tämä maksaa paljon, kun pitää tehdä muutoksia. Mutta semmoinen armollisuus toisille kuin itselle myös, se on semmoinen, minkä mä haluaisin välittää vielä.

Iivari: Jep ja musta tuntuu, että ainakin tässä nuoremmassa polvessa tuottajissa on läsnä se semmoinen armollisuus ja semmoinen, että jos tulee jotain mokia tai mitä ikinä, niitä lähestytään silleen rauhassa ja ratkaisun kautta. Eikä silleen, että aletaan huutaa puhelimessa, että miten tämä voi mennä tälleen. Kyllä sitäkin näkee, että jotkut tämmöiset ikuisuuden alalla olleet tyypit, saattaa olla sitten jotenkin sellainen ysärilähestymistapa joihinkin asioihin. Sitten mouhotaan sinne puhelimeen, kun on vahingossa laitettu joku väärä aikataulu jonnekin tai vastaavaa. Se on mun mielestä hienoa nähdä, että mun mielestä meidän nuoremmalla polvella sitä ei juurikaan ole. Kehitystä on tapahtunut. Jengi osaa jotenkin lähestyä näitä ongelmatilanteita myös silleen fiksusti. Se on hienoa mun mielestä.

Laura: Joo. Tuommoinen huutaminen ei välttämättä tai mä itse en henkilökohtaisesti näe, että se edistäisi asiaa.

Iivari: Ei.

Laura: Vaan se, että asiallisesti voi sanoa myös asiansa, etenkin kun ollaan töissä.

Iivari: Nimenomaan, ja siitä ei tule kellekään hyvä mieli, ja se ongelma todennäköisesti ei myöskään ratkea millään tavalla sillä mouhoamisella.

Laura: Joo. Nuo on tosi hyviä neuvoja uraansa aloitteleville opiskelijoillekin. Tosi hyviä ja ihana kuulla, että Semifinal on myös semmoinen paikka, mihin voi aloittava artisti tai aloittava keikkamyyjä ottaa kontaktia ensimmäistä kertaa.

Iivari: Joo, todellakin.

Laura: Joo. Tässä vuoden 2026 helmikuussa musiikkitapahtumien ammattilaistapahtumassa MARS-festivaalilla Seinäjoen Rytmikorjaamolla oli paneelikeskusteluja musiikkitapahtumien nykytilanteesta kuin myös tulevaisuudesta. Missä musa soi, siellä pidot paranee ­− suomalaisen livemusiikin tilannekuva -paneelikeskustelussa keskusteltiin kuluttajakäyttäytymisen muutoksista sekä keikkapaikoilla toteutetuista erilaisista konsepteista, joilla oli houkuteltu kävijöitä paikalle. Vuoden alussa myös Yle uutisoi siitä, miten nykyinen taloustilanne on vaikuttanut keikkapaikkoihin. Vuonna 2025 peräti kahdeksan keikkapaikkaa lopetti toimintaansa ja niistä kuusi meni konkurssiin. Mitä heikkoja signaaleja tai kehityssuuntia näette nyt, joiden uskotte yleistyvän tulevina vuosina livemusiikin kentällä tai teidän omassa työssänne?

Iivari: No ainakin venuen puolelta selkeä ikävä kehityssuunta on se, tai ikävä meille, mutta ei ehkä kansanterveydelle, että asiakkaat eivät välttämättä enää juo niin paljon. Sen on huomannut, ja se vaikuttaa tosi vahvasti myös lopulta niihin diileihin, mitä pystyy ohjelmatoimistojen kanssa tekemään. Se pitää ottaa varmasti jatkossa huomioon, että miten se siivu… Yleensä kun tehdään se diili, että se lippukassa kuitenkin suurimmaksi osaksi menee sinne esiintyjille, ja sitten venue tekee sen rahansa sillä ravintolatoiminnalla. Jos sitä ravintolatoimintaa ei juurikaan ole siellä, sitä juomamyyntiä ei tule, niin miten edetään. Tässä on koitettu paljon miettiä eri ratkaisuja, että mitä tuotteita voidaan tarjota vaikka sen alkoholin lisäksi. Se on vaikea tilanne tällä hetkellä monella venuella. Mä uskon, että se just näkyy siinä, että noita keikkapaikkoja on mennyt myös nurin. Ja ehkä sitä ostovoimaa ei vaan nyt ole ollut vähään aikaan myöskään. Liput eivät välttämättä mene sen takia kaupaksi niin hyvin kuin aikaisemmin. En tiedä. Mutta jos jotain positiivista, niin ainakin toi heviyleisö kyllä edelleen osaa tämän homman. He hyödyntävät ravintolapalveluita edelleen oikein hyvin.

Miikka: Hevi on parasta. Voisin sanoa, että tuo voi myös vaikuttaa lippujen hintoihin juuri ja siihen, että kaikki kallistuu, niin kuin puhutaan aina. Mutta mitä mä itse tälleen lippufirman silmillä katson, niin pakko mainita trendikäs sana tekoäly. Mä uskoisin, että tekoälyä otetaan enemmän käyttöön. Jotenkin voisin kuvitella, että vaikka tämmöisiä lippuagentteja tai jotain vastaavia, jotka asiakkaalle katsovat, että milloin on paras aika ostaa lippu tai milloin jotkut liput tulevat myyntiin. Sitä aletaan hyötykäyttää jotenkin tälleen, voisin ainakin kuvitella.

Laura: Markkinoinnissahan ainakin Meta käyttää sitä, että se suosittelee sulle, että milloin kannattaa postata joku somepostaus.

Miikka: Kyllä. Ehkä vähän tämmöistä samantyylistä. Voisin uskoa, että dynaaminen hinnoittelu on yksi semmoinen. Se on kanssa yksi kirosana. Musta tuntuu, että se aina koetaan negatiivisena, mutta se voi myös olla positiivinen asia. Tämä nyt ei mene ehkä livemusiikkiin, mutta miettii vaikka teatterinäytöksiä, joilla on monta samaa näytöstä. Siellähän voisi myydä dynaamisesti lippuja niin, että semmoiset näytökset, missä liput ovat jo menneet aika lailla, niin liput kallistuvat, ja sitten semmoiset näytökset, missä paikkoja on vielä jäljellä, niin sitten vähän menevät alemmas ne hinnat sieltä. Sillä voisi ehkä tasoittaa näytösten eroja. Voisin kuvitella, että tämmöistä saatetaan ehkä tulevaisuudessa käyttää myös ihan keikkojen kanssa. En tarkoita sitä, että mitä kalliimmaksi pääsee, niin sen parempi lippujen hinnoissa. Sehän voi myös dynaamisesti laskea se hinta. Myös tämmöiset yksi artisti tekee monta keikkaa yhdellä paikalla, niin tämmöisissä sitä voisi vaikka hyötykäyttää. Musta tuntuu, että tämmöiset residence-keikat alkavat myös ehkä… Musta tuntuu, että ne ovat jo nyt aika trendikkäitä, mutta niitä varmaan ehkä tulee enemmän tulevaisuudessa, että yksi artisti vetää monta keikkaa samassa paikassa, vaikka Tavastialla. Uskoisin, että tämmöiset ovat tulevaisuudessa ajankohtaisia enemmänkin vielä.

Laura: Joo.

Iivari: Komppaan isosti Miikkaa tuossa keikkasarjoissa. Kyllä se on trendi, mitä tapahtuu tällä hetkellä ja varmasti jatkossa tulee lisää.

Laura: Joo. Tällainen lisäkysymys, kun sanoit siitä, että ihmiset ei enää juo. Mitä te olette kokeilleet? Oletteko te muuttaneet vaikka juomatarjontaa? Juovatko he alkoholittomia esimerkiksi? Meneekö niitä?

Iivari: No ei nyt mitenkään ihan hirveästi, ja siinäkin kate on kuitenkin niin eri kuin noissa alkoholipitoisissa juomissa. Ollaan me sinne muun muassa popcornkone ostettu, mitä ollaan välillä johonkin alaikäisten keikoille viety sinne, kaikkea tämmöistä, tai lasten keikoilla on ollut karkkia ja tämmöistä myynnissä. Mutta onhan se tosi vaikeaa, että mitä jengi ostaa, koska etenkin jos on näitä nuorempia artisteja, näitä tosi suosittuja poppareita, ja kuvitellaan, että on vaikka kaksi loppuunmyytyä iltaa Tavastialla, niin se keskiostos ei ole hirveän iso. Sitten kun on se puolikas sali hevityyppejä, niin se on isompi se myynti kuin siinä kahdessa loppuunmyydyssä popartistin keikassa. Tosi vaikeaa. Ei olla keksitty siis vielä ratkaisua siihen, että miten se ratkaistaisiin. Otetaan vastaan ideoita, jos tulee ihmisiltä.

Laura: Eli tuohon voisi sopia muun muassa kehittämishanke.

Iivari: Kyllä.

Laura: Eli yhteistyötä.

Iivari: No sen verran ollaan nyt tehty, että me ollaan alettu tekemään ennakkomyyntiä juomista. Se on semmoinen, millä ollaan myös koetettu vähän herätellä ihmisiä ostoksille, että keikkalipun oston yhteydessä sä voit myös ennakkoon tilata juomia. Sitten sun ei tarvitse jonottaa muiden ihmisten kanssa siihen tiskille. Siellä on semmoinen oma piste, mistä pääsee noukkimaan ne jo ennakkoon maksetut juomat. Tämmöisiä testataan tällä hetkellä.

Laura: Joo, kiva. Kiinnostavaa kuulla sitten, että miten on toiminut.

Iivari: Joo.

Laura: Joo. Tämä Tuottajapodin jakso alkaa olla lopuillaan. Tähän lopuksi vielä yksi kiteyttävä kysymys teille. Millaisia hyviä vinkkejä antaisitte Tuottajapodin kuuntelijoille keikan julkaisuun ja lipunmyynnin avaukseen?

Iivari: No mä antaisin sen vinkin, että jos sä olet nyt tuottamassa sitä keikkaa tai sä olet se ohjelmavastaava siellä venuella, niin kuumottele ne matskut sieltä esiintyjältä tai ohjelmatoimistolta tarpeeksi ajoissa, jotta ei tule kiire sitten sen myyntiinlaiton kanssa. Se on ehkä kaiken A ja Ö tässä. Siinä helposti tulee vaikeuksia sen jälkeen, kun matskuja ei kuulu ja sitten Miikka Tiketiltä huutelee vieressä, että nyt ne matskut tänne.

Miikka: Minä en koskaan huuda. Minä kysyn kiltisti. No mä sanoisin, että olkaa ajoissa. Ennakkolipunmyynnin nimessäkin on ennakko, niin silloin kannattaa olla ajoissa. Ei tietenkään liian ajoissa myöskään, että ehkä semmoinen sweet spotin löytäminen siinä, että koska ne liput kannattaa laittaa myyntiin, niin sen muistaminen. Ja kyllä mä sanon, että se, että hyödyntää lipunmyyntiä mahdollisimman hyvin. Siellä on markkinointimahdollisuuksia ja kaikkea muuta. Nämä on mun vinkit.

Laura: Joo, hyviä vinkkejä. Kiitos Miikka ja kiitos Iivari, että pääsitte vieraaksi Tuottajapodiin.

Iivari: Kiitos paljon.

Miikka: Kiitoksia.

Laura: Kiitos myös Tuottajapodin kuuntelijoille. Tämä Tuottajapodin jakso on toteutettu Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa, jossa rakennetaan valtakunnallista tuottajaverkostoa sekä vahvistetaan luovien alojen tuottajien osaamista. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ja sitä toteuttavat Tampereen ammattikorkeakoulu yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Elävän musiikin edunvalvontajärjestö LiveFIN ry:n kanssa.