Jakso 3: Verkostosta tukea tuottajien työhön

Laura Haarala: Tervetuloa kuuntelemaan Tuottajapodia. Tässä podcastissa tarkastelemme luovien alojen tuotannollista työtä ja sen merkitystä osana alan kokonaisuutta. Keskustelemme asiantuntijoiden kanssa ajankohtaisista ilmiöistä, rakenteista, toimintamalleista ja syvennymme tuottajaosaamiseen sekä siihen, miten taiteen tekemistä, tapahtumia ja kulttuuritoimintaa mahdollistetaan käytännössä. Keskustelemme luovien alojen tuottajaverkostoista ja siitä, miksi verkostot ovat alalla erityisen tärkeitä. Pohdimme, millaisista yhteistyösuhteista tuottajien verkostot käytännössä muodostuvat ja miten niitä voi tavoitteellisesti kehittää ja vahvistaa. Minä olen Laura Haarala, projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Työskentelen Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa ja vastaan Metropolian osatoteutuksesta. Keskustelemassa kanssani ovat hankkeen projektipäällikkö Susanna Ihanus Tampereen ammattikorkeakoulusta sekä tuottaja Maija Sydänmaanlakka Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Tervetuloa.

Maija Sydänmaanlakka: Kiitos.

Susanna Ihanus: Kiitoksia kutsusta.

Laura: Kertoisitteko näin alkuun Tuottajapodin kuuntelijoille, minkälaiset ovat teidän taustanne ja miten teidän työnne liittyy verkostoihin? Aloittaisitko sinä, Susanna, Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen näkökulmasta?

Susanna: Joo. Mun taustani on kulttuurituottaja, ja mä olen projektipäällikkö, mutta sitten mulla on myös liiketalouden koulutus. Mä olen itse tullut kulttuurialalle tekemään töitä tuottajana vahvasti sieltä liiketalouden koulutuksen kautta, ja tavallaan se on ehkä johtanut myös siihen, että varsinkin uran alkuvaiheessa oli aika yksinäinen olo, koska ei ollut sieltä koulutuksen kautta syntyneitä niitä ainakaan tuottajaverkostoja. Sitten myöhemmin tehnyt näitä kulttuurituotannon opintoja ja ylemmän tutkinnon, niin oikeastaan se oma polku niihin verkostoihin on vahvasti siitä semmoisesta vähän erilaisesta taustasta. Sitten se kokemus siitä työyksinäisyydestä tai kollegoiden tarpeesta on johtanut siihen, miksi olen tehnyt nyt viime vuodet tuottajaosaamisen kehittämiseen liittyviä hankkeita ja niitä uusia rakenteita. Oma lähtökohta työelämään ylipäätänsä on vahva yhteistyön tekeminen ja sellainen moniammatillinen ja moniorganisatorinen näkökulma ja tavallaan kaivannut myös sinne kulttuurialalle vähän semmoista siilojen purkua ja muuta. Se verkostoissa tekeminen on mun mielestä se tuottajan toiminnan ydin. Eihän me ilman niitä muita tuottajina oikeastaan voida tehdä sitä omaa ammattia. Mutta mitä pidemmälle oma ura on mennyt, ja nyt perspektiivinä noin 25 vuotta, niin sitä vahvemmin on tullut myös nämä kollegiaaliset verkostot. Tietenkin aina ne taiteen ja kulttuurin muut ammattilaiset on ollut siinä verkostorakenteena, mutta nyt se fokus on mennyt enemmän tänne kollegiaalisen tuen piiriin ja näin. Sitä työtä just Tuottajakeskus Living Labissä ollaan tehty, ja se tuntuu kovin omalta luoda niitä rakenteita uudelleen. Mites Maija?

Maija: No voisin lisätä tuohon taide- ja kulttuurialan verkostojen lisäksi vielä tämmöiset monialaiset verkostot. Mulla on vahva tausta taide- ja kulttuurialalla ja viimeisen kymmenen vuoden aikana sitten laajentanut toimintatonttia matkailun puolelle eli kulttuurimatkailuun. Näen siellä paljon uusia toimintamahdollisuuksia myös luovien alojen toimijoille. Itse olen kulttuurituottaja, luovan alan yrittäjä ja myös matkailualan yrittäjä. Tässä monialaisuudessa on ehkä se suunta, mihin osin voidaan mennä erityisesti tässä tilanteessa, missä toiminnan rahoitus on koko ajan vaakalaudalla ja etsitään ikään kuin uusia tulonlähteitä meille kulttuurialan toimijoillekin. Monialainen verkoston rakentaminen on tosi kiinnostavaa, osin haasteellistakin, kun siinä kaksi erilaista alaa, kulttuuriala ja matkailuala, laitetaan yhteen, mutta se on myös tosi antoisaa ja parhaimmillaan hyödyttää ehdottomasti molempia aloja. Siinä itse näen, että nimenomaan kulttuurituottajilla on paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Susanna: Joo, erityisesti toi toimialojen rajapinnoilla toimiminen. Siellä erityisesti sitä tuottajaosaamista musta tarvitaan. On se sitten hyvinvointipuolella tai soveltavan taiteen palveluita uusille erilaisille kohderyhmille tai eri ympäristöihin, niin se on oikeastaan just sitä tosiaan tuottajan merkityksellisyyden ydintä, että miten osataan sitä taiteen ja kulttuurin toimintaa toteuttaa ja työllistyä ja kasvaa siellä muiden toimialojen puolella. Siinä mielessä samanlaista taustaa kuin Maijalla.

Laura: Näin aluksi kerromme kuulijoille, mitä tuottajaverkostolla tarkoitetaan. Valtioneuvoston julkaisemassa Verkostojohtamisen oppaassa korostetaan, että verkostojohtaminen perustuu yhteistyöhön ja yhteisiin tavoitteisiin sekä läpinäkyvyyteen ja vuorovaikutukseen organisaatioiden välillä. Lisäksi Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa laaditun työkirjan Kohtaa, kokeile ja kasva mukaan tuottajaverkosto on yhteistyöverkosto, joka kokoaa yhteen eri tuottajat ja tuottajanomaisia tehtäviä tekevät vahvistamaan luovan ja kulttuurialan toimintaa sekä edistämään tiedonvaihtoa. Verkoston vahvuuksia ovat suunnitelmallinen yhteistyö, yhteisten teemojen määrittely ja vuorovaikutteiset tapaamiset, joissa jaetaan kokemuksia ja kehitetään alaa yhdessä. Mitä tuottajaverkosto tarkoittaa teille? Aloitatko sinä, Susanna?

Susanna: Kyllä tuottajaverkosto tarkoittaa mulle koko sen mun ammatillisen toiminnan ydintä ainakin tällä hetkellä, ja se on semmoista suurta potentiaalia, mitä mä näen. Toivottavasti jatkossa se on yhä näkyvämpää ja semmoista vaikuttavampaa, systemaattisempaa toimintaa, missä se tuottaja- ja välittäjäporras toimii. Tavallaan se kokemus siitä semmoisesta tuottajan yksin puurtamisesta, vaikkakin osana taiteellisia yhteisöjä, jos me päästäisiin siitä jotenkin irti ja jos me sen tuottajaverkoston toiminnan kannalta voitaisiin luoda varsinkin niille friikuille tai yksin toimijoille sellaista omaa ihan työyhteisöä tavallaan sen verkoston kautta. Tämä on niin pirstaleista tämä toimiminen kulttuurialalla tällä hetkellä, kun rahoitukset muuttuvat ja muuta, niin jos me saadaan jotain semmoista pysyvyyttä ja semmoista tulevaisuususkoa luovaa rakennetta, että okei, että mä olen vaikka alalle tuleva kulttuurituottaja, mihin mä voin työllistyä, missä on ne toimijat, mitkä voi mun polulla auttaa eteenpäin. Mä jotenkin näen ja uskon, että se semmoinen uudenlainen yhdessä tekeminen on aika avainasemassa tässä ajassa. Mä haluaisin nähdä, että tuottajaverkostolla on tärkeä rooli siinä.

Maija: Samoilla linjoilla Susannan kanssa. Verkostotyöskentely on tuottajan yksi tärkeimmistä ammattitaidon osista. Mutta nyt kun tarkemmin ajattelee, niin se meneekin usein ehkä niin, että se verkosto ei sillä tavalla koske tuottajaa itseään kollegiaalisesti…

Susanna: Joo.

Maija: …vaan me ollaan mukana ja pyöritetään monenlaisia verkostoja, mutta sitten yhtäkkiä me saatetaan olla ainut tuottaja siinä verkostossa. Nyt on ehkä herätty enemmän pohtimaan sitä, että mikä se kollegiaalisen jakamisen ja tuen merkitys on meille itsellemme ammatillisesti meidän työhyvinvoinnin kannalta. Ja toisaalta just se, että miten saadaan jatkuvuutta työhön ja ylipäänsä sellaista ammatillista tukiverkkoa. Ja jos ajatellaan vaikka nyt valmistuvia opiskelijoita, että mihin tilanteeseen, mihin maailmantilanteeseen, mihin yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja työtilanteeseen nuoret aikuiset valmistuvat tällä hetkellä, niin on aika hienoa ajatella, että jos nuori valmistuu, niin siellä olisikin tämmöinen kollegiaalinen verkko ikään kuin vastaanottamassa. Tervetuloa, tule meidän kanssa, vaikka et heti saakaan välttämättä mistään töitä. Täällä me ollaan. Meillä on hieno ammatti ja tässä ammatissa kannattaa pysyä ja voidaan ehkä auttaa toisiamme kehittymään ammatillisesti, löytämään uusia työmahdollisuuksia tai tulisitko tekemään tämän yhden keikan mun tuotantoon. Eli puolin ja toisin sekä vanhemmat sukupolvet että nuoremmat juuri valmistuneet voi tukea toisiaan tämänkaltaisessa ammatillisessa verkostossa.

Susanna: Ja ihan samalla lailla siellä pitkään jo ammatissa toimivat, kun tuottajat yleensä pitää huolta siitä kaikesta muusta, että hommat toimii ja tuotannot etenee, mutta tavallaan sitten se oman urapolun erilaiset vaiheet, että ne organisaatiot tai työskentelymuodot, mitä tällä alalla usein on, ne harvemmin mahdollistaa esimerkiksi työnohjausta tai mentorointia. Ei ole muodostunut semmoisia luontevia paikkoja tavallaan saada siihen omaan ammatillisen toiminnan edistämiseen tai tarkasteluun, mikä se mun osaaminen on, mistä sä saat peiliä siihen sun omaan tekemiseen. Voisiko sitten tuottajaverkosto olla semmoinen kanava tämäntyyppisten tukipalveluidenkin mahdollistamiseksi, koska se ei sieltä toimialalta muuten ehkä tule.

Maija: Kyllä. Jos tämänkaltaisen tuottajaverkoston kautta voi kanavoitua vaikka täydennyskoulutusta, sparrausta, sen kaltaista toimintaa, niin se on kyllä ehdottomasti tervetullutta.

Laura: Entä mitä sitten toivoisitte tuottajien ymmärtävän verkostoista?

Susanna: Mun mielestä olennaisinta ehkä siinä verkostoissa toimimisessa tai miksi verkostoitua… Tästähän puhutaan tosi paljon, että aina pitää verkostoitua. Kannattaa pohtia se oma rooli tai joku positio tai tarve sille, mitä sä itse myös voit tuoda semmoiseen verkostoyhteistyöhön. Kannattaa osata ymmärtää se, että sulla on sitä henkilökohtaista verkostoitumista, mutta mistä me oikeasti puhutaan, kun me puhutaan vaikka vertaisverkostosta ja sen toiminnasta. Se yleensä menee myös semmoiseen isompaan, yleisen hyvän tai toimialan tai ammattikuvan kehittämiseen sen lisäksi, että se tarjoaa sulle sitä semmoista henkilökohtaista tukea tai yhteisöä. Tavallaan semmoinen ajatus, että sä olet verkostotoimija ja jotenkin haluat hyötyä hirveästi vain nyt henkilökohtaisesti niistä toisista tai jostain asioista, niin se harvemmin vie pitkälle. Eli mitä enemmän sä myös itse annat ja jaat ja tuet niitä muita tai olet kiinnostunut niistä muista kollegoista, niin se rupeaa tuomaan sitten sulle itsellesi myös jotain hyvää. Mä ymmärrän hyvin, että alalla on vähän aina täytynyt pitää kiinni jostain omista ideoista, jos ne liittyy niihin substanssiasioihin, koska on rahasta kilpailua ja niistä työmahdollisuuksista. Mutta miten erottaa ne asiat siitä ammatillisesta osaamisesta, mitä sä voit ja sun pitäisi jakaa niille muille. Mitä enemmän sitä jaetaan, niin siis me kaikki vahvistutaan siinä. Täytyy ymmärtää mistä pitää kiinni, mikä on se sun erikoisvoima tai vahvuus tai se sun joku spesialiteetti. Ethän sä sellaista totta kai kaikille tuosta vaan jaa, mutta että mikä on se semmoinen, mikä olisi siellä yhteisessä pöydässä tärkeää. Se on ehkä semmoista ammatillisen kasvun ja sen työuran mukana tuomaa ymmärrystä, mutta se on hyvä tiedostaa ehkä alusta asti, että miten se hyödyttää meitä kaikkia kollegoita.

Maija: Samoilla linjoilla. Ylipäänsä verkostossa toimimisessa ajattelisin, että anna ensin, pyydä vasta sitten.

Susanna: Joo.

Maija: Eli se, että täytyy myös itse tuoda pöytään jotain ja olla valmis antamaan itsestään. Toi, mihin Susanna tuossa viittasi, tämmöinen vähän niin kuin omien juttujen suojelu. Se on paikallaan. Kysymys on myös kilpailijaverkostosta samalla, ja se mun mielestä täytyy tiedostaa myös. Kun vaikka järjestetään jotain verkoston yhteisiä ideointisessioita ja muita tai tämmöisiä, että ihmiset saa esitellä omia produktioitaan tai idea-aihioitaan, niin on hyvä jotenkin pitää siinä kohtaa vaikka fasilitaattorina ajatus kirkkaana, että kysymys on myös kilpailijaverkostosta siinä mielessä, että miten suojellaan ikään kuin aineetonta arvoa ja aineettomia tekijänoikeuksia, ja tuoda esiin se. Luoda ikään kuin yhteisiä läpinäkyviä toimintatapoja ja tietynlaista struktuuria siihen. Mutta se on sovittavissa se asia. Se ei ole mikään semmoinen, että kaikkien täytyy pantata mahdollisimman paljon omia juttujaan, ettei vaan kukaan varasta. Silloin ollaan jossain epäonnistuttu, jos siinä verkostossa on tämmöinen ilmapiiri. Miten sitä verkostoa lähdetään alusta asti myös sanoittamaan ja niitä yhteisiä pelisääntöjä tuomaan esiin, niin se on myös tosi tärkeää.

Susanna: Niin ja mä näen jotenkin, että me ollaan kuitenkin Suomessa ehkä siinä vaiheessa, että kyllä se semmoinen coopetition-ajattelu on vähän nuorta, ja sitten toisaalta tämä tuottajaverkostotoiminta on tämmöisessä laajuudessa tai systemaattisuudessaan nyt vasta tosi alussa. Mä uskon siihen, että siellä löytyy sellaisia tasoja tavallaan sille verkoston toiminnalle, mitkä ei mene just sinne sun henkilökohtaisen kilpailun puolelle, vaan ehkä tämä toimintaympäristön muutos ja rahoitusympäristön muutos myös tarkoittaa sitä, että meillä pitäisi olla leveämmät hartiat vastata esimerkiksi kilpailutuksiin, tai miten me myydään tuottajan asiantuntijapalveluita, tai semmoisia aluekehittämisvaikutuksiin vaikuttavia vaikka hankkeita, että me ei voida tehdä niitä yksin. Eli silloin me tarvitaan just sitä kollegiaalista porukkaa, mikä on uskottavampi ja relevantimpi toimija suhteessa vaikka johonkin viranomaisiin tai rahoittajiin ja näin. Tämähän on vasta semmoista hakemista, että miten tämä henkilöasiantuntijaverkosto alkaa löytää semmoista roolitustaan vaikka suhteessa muihin kulttuurin ja luovan alan verkostoihin. Onhan meillä tosi paljon taiteen alakohtaisia verkostoja tai alueellisia ja näin, mutta tämmöinen tietyn tyyppinen henkilöasiantuntijaverkostohan meiltä on tässä puuttunut.

Maija: Kyllä. Tässä tuli olennainen nosto siitä verkoston merkityksestä. Tämä on ehkä semmoinen hämmästyttävä kyllä, jopa vähän uutuusarvo, mikä tässä nyt tällä hetkellä on. Itsellä herää kysymys, että vastako nyt me tämän tajuamme. Ehkä olemme tajunneet tämän, mutta emme tehneet riittävästi asian eteen. Juuri tämä, että sen sijaan, että yksi freelance-tuottaja vastaa johonkin kaupungin kilpailutukseen, todennäköisesti ei edes pysty vastaamaan siihen tarjouksella, niin entäs jos kolme vastaisi yhdessä tai kymmenen ja pystyisi tekemään suurempia tuotantoja, pidempää linjaa työelämässä. Tämä on tässä, kun puhutaan verkoston merkityksestä, yksi olennaisimmista tämän kollegiaalisen muun tuen lisäksi.

Laura: Tuottajilla on kulttuurialalla monenlaisia verkostoja, joita on tutkittu niin hankkeissa kuin opinnäytetöissä. Anna Wessman tuo esiin opinnäytetyössään Tulevaisuuden verkostotyö järjestökentällä, että onnistunut verkostotyö perustuu yhteiseen tavoitteeseen, aktiiviseen vuorovaikutukseen sekä tasavertaiseen osallistumiseen. Samoja piirteitä löytyy myös kulttuurialan verkostoista. Millaisia verkostoja tuottajilla on kulttuurialalla?

Maija: Monenlaisia verkostoja riippuen tietysti siitä, että missä positiossa kyseinen tuottaja työskentelee, että onko enemmän siellä kuntasektorilla vai niin sanotulla vapaalla kentällä, minkä esimerkiksi taiteen lajin parissa työskentelee. Verkostot pitkälti ovat sidoksissa näihin. Ylipäänsä, niin kuin aikaisemminkin sanoin, niin verkostotyöskentely on yksi tuottajan tärkeimmistä työkaluista. Jos ajatellaan vaikka tapahtumatuotantoa, kuinka laajoja verkostoja tarvitsee siihen tuotannollisesti ja sisällöllisesti jonkun isomman tapahtuman läpivientiin. Toisaalta kuntapuolella, vaikka julkisella sektorilla, kuntapuolen tuottajat ovat verkottuneet ihan omalla tavallaan verrattuna vaikka vapaalle kentälle ja vievät kulttuurin asemaa kunnissa ja julkisella sektorilla eteenpäin sitten omalta osaltaan kuntien ja maakuntaliittojen verkostoissa esimerkiksi. Mutta tosiaan sitten vapaalla kentällä, jos puhutaan yleisesti luovien alojen verkostoista, mitä se oikeastaan tarkoittaa, mitä sillä tarkoitetaan. Ammattisidonnaisesti verkostoja toki on ja tosiaan genresidonnaisesti, mutta sitten tämmöinen ikään kuin leveyssuunnassa horisontaalisesti olemassa oleva tuottajaverkosto on jollain tavalla puuttunut. Tokihan meillä on tietysti TAKU ry ja näin, joka tekee monelta osin hyvää työtä, mutta jotain ikään kuin tällä hetkellä on puuttunut tästä kohtaa.

Susanna: Oikeastaan nyt tässä Tuottajakeskus Living Labin aikana, kun tämä on tämmöinen valtakunnallinen jatkohanke maakunnalliseen Pirkanmaan alueen tuottajaverkostojen osaamisen kehittämiseen, niin nyt ollaan erityisesti keskitytty ja havaittu sitä, kuinka erilaisia tarpeita ja tavoitteita voi niillä alueellisilla tuottajaverkostoilla olla. Se on ollut siinä ytimessä jotenkin tiedostaa tai hankkeen alussakin meillä oli hyvin selkeänä, että ei voi olla mitään yhtä tapaa valtakunnallisen tuottajaverkoston toiminnalle. Vaan niin kuin sä Laura sanoit tuossa, siihen tarvitaan semmoista yhteistä tavoitetta ja vuorovaikutusta, mutta mä olen nähnyt sen, että se täytyy syntyä sieltä alueiden tuottajien ja toimijoiden tarpeesta. Me ei voida viedä Tampereelta Kajaaniin samaa toimintamallia, koska se toimintaympäristö ja ne tekijät ja se tuottajaosaaminen on hyvin erilaista. Eli sen takia tämä meidän malli tässä, mitä me ollaan nyt valtakunnalliseksi luovien alojen tuottajaverkostoksi määritelty tai siihen rakenteeseen kuuluu se, että se on moninainen, se on erilainen, se on rikas, joka näyttää ne Suomen alueiden erilaiset erityispiirteet ja ammentaa sieltä sen toiminnan. Ja me tehdään niitä näkyväksi. Sen takia sitten meillä on niitä viestintätyökaluja luotu ja myös tukityökaluja siihen toimintaan, miten se lähtee eteenpäin.

Maija: Sanoisin, että tämä on nimenomaan tämä käyttäjälähtöisyys tässä todella olennaista minkä tahansa verkoston rakentamisessa tietenkin, mutta juuri mitä tässä tuottajaverkoston rakentamisessa on tehty, eli katsottu sitä kulloistakin aluetta ja sitä toimintaympäristöä. Sama malli, mikä on keskuskaupungissa kasvualueella tai jossain haja-asutusalueella, niin ei missään nimessä toimi, että tehtäisiin samalla sapluunalla. Mutta se, mikä tässä on yhdistävänä tekijänä, on juuri se, että täytyy lähteä rakentamaan verkostoa nimenomaan sieltä käyttäjästä käsin. Kuka on sen verkoston jäsen, millaisia jäseniä siinä on, mitkä ne todelliset tarpeet on, miten niihin todellisiin tarpeisiin vastataan ja miten tämä alueellinen verkosto, joka varioituu eri alueilla, miten juuri sillä alueella sen on paras toimia ja miten se pystyy vastaamaan niiden verkoston jäsenten tarpeisiin.

Susanna: Se, mitä me ollaan nyt voitu tehdä, on tuoda inspiraatiota, jo niitä kokeiltuja toimintamalleja, mitä se tarkoittaa, minkä näköisiä tuottajakahveja pidetään, yhteistyöskentelypäiviä ja niin edespäin. Se, mikä viesti sieltä kentältä nyt tässä eri hankkeiden aikana ja varsinkin tämän meidän avajaiskiertueen aikana, mikä tässä keväällä 2026 on tehty, niin ihan samanlaisia haasteita, toiveita ja tarpeita tulee joka puolelta. Just se, että kollegoiden kohtaaminen, tiedon jakaminen, se vertaistuki. Se, että mikä kannattelisi sinua myös vähän niiden haastavampien työaikojen yli ja nähtäisiin sitä semmoista alueellisen uuden voiman kasvattamista. Ja sitten tavallaan ne toteutusmuodot ja se rytmiikka muodostuu kuitenkin niiden alueiden toimijoiden tarpeesta, mutta semmoinen perustavanlaatuinen yhteinen linja nyt on kyllä nähtävissä, että tälle on tarvetta.

Maija: Kyllä. Palaisin siihen, mitä aiemmin sanoin, että tuottajat on monesti mukana jopa vetämässä useitakin verkostoja, mutta sitten yhtäkkiä tajutaan se, että tuottajilla itsellään puuttuu se. Voi olla näissä verkostoissa se ainut tuottaja, mutta sitten puuttuukin itseltään se oma kollegiaalinen verkosto. Se jotenkin nousee, niin kuin Susanna sanoi, niin kaikilla alueilla se tarve.

Laura: Katri Halosen toimittamassa Kulttuuri kokoaa − Kulttuuritapahtumien muuttuvat verkostot -julkaisussa kuvataan puolestaan, miten tapahtumatuotannon ympärille rakentuu sekä virallisia että epävirallisia verkostoja. Mukana voivat olla julkishallinto, yritykset ja järjestöt, ja kumppanuussopimuksilla on usein keskeinen rooli. Näissä verkostoissa ei korostu vain yksittäisten toimijoiden panos vaan ennen kaikkea vuorovaikutus ja yhteistyö, jolla luovaa osaamista viedään eteenpäin koko kentällä. Esimerkiksi Tapahtumateollisuus ry ja Maijan mainitsema TAKU ry kokoavat toimijoita alan yhteiseen kehittämiseen ja edunvalvontaan. Tämän ansiosta syntyy laajoja asiantuntijaverkostoja, jotka edistävät yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Miksi verkostot ovat kulttuurialalla niin keskeisiä? Aloitatko, Susanna?

Susanna: No tässä ollaan paljon jo siitä keskusteltu, ja oikeastaan se sellainen moniammatillinen ja alati muuttuva, innovatiivinen tekemisen luonne, kun on, mutta sitten ne resurssit on aika niukat. Sitten täytyisi jotenkin oppia hyödyntämään kaikkea sitä vähääkin, mitä meillä on käytettävissä tai nähdä se jotenkin kollektiivinen vastuu siitä, että miten meidän taiteen ja kulttuurin edistämistyötä tehdään tai mitkä ne vaikutuskanavat on, että me ei tavallaan rullattaisi jonkinlaista samaa pyörää liikaa uudelleen, vaan että me nähtäisiin ne kasvun ja nousun paikat yhdessä jakaen tietoa ja niitä kokemuksia. Koska tämä taloustilanne on, mikä on, niin jotenkin mä näkisin, että sitä suuremmalla syyllä meidän täytyy tarkasti miettiä, että mitä ja kuinka me tehdään. Ja silloin tavallaan se tiedon jakaminen ja kollegat on tosi tärkeässä roolissa.

Maija: Joo, kulttuuriala on jotenkin kroonisesti sillä tavalla altavastaajan asemassa, että silloin kun ollaan isommassa porukassa, niin pystytään mahdollisesti vaikuttamaan enemmän. Mutta palauttaisin ehkä ajatuksen ihan semmoiseen perustavanlaatuisen juttuun, että miksi taide- ja kulttuurialalla verkostot on merkityksellisiä. Siksi koska, miten taide- ja kulttuuri syntyy. Syntyy ihmisistä, ihmisten välillä ja ihmisten tekemisestä. Kukaan muu sitä kulttuuria ei tuota tai tee kuin ihminen, eli teemme ihmislähtöisesti asioita ihmisille. Silloin ne verkostot, henkilöverkostot korostuvat erityisesti. Sen lisäksi, että ne henkilöverkostot elää ja voi hyvin ja kannattelee niitä sisällöllisiä asioita, niin ne voi mahdollisesti myös viedä eteenpäin rakenteellisia asioita ja koko alaa eteenpäin niin, että kulttuurialalla, luovilla aloilla eri kohdissa, eri positioissa olevat ihmiset ja ammattiryhmät, kun menee parhaalla tavalla yhteen näissä verkostoissa, niin myös koko ala menee eteenpäin. Tässä nimenomaan ollaan nähty, että välittäjäporras on semmoisena todella tärkeänä eteenpäin tuuppaavana voimana tai jonain ovena, saranana, mitä kautta asioita saadaan eteenpäin niin, että sanotaanko näin, että luova talous kasvaa ja sitten se hyödyttää koko alaa, meitä kaikkia.

Laura: Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa on rakennettu sekä valtakunnallisia että paikallisia verkostoja. On kiinnostavaa pohtia, miten tuottajat käytännössä lähtevät rakentamaan tällaisia verkostoja. Verkoston rakentaminen vaatii suunnitelmallisuutta, kaikkien osallistujien tarpeiden huomioimista sekä avointa ja luottamuksellista ilmapiiriä, jolloin jokainen voi kokea toiminnan omakseen ja sitoutua kehittämiseen. Minkälaista tukea on verkostojen rakentamiseen tarjolla? Aloitatko, Maija?

Maija: Joo. Jos lähdet googlaamaan, että kuinka rakentaa verkosto, niin varmasti paljon apuja löytyy. Verkoston rakentaminen sinänsä tietenkään ole mikään uusi juttu. Päinvastoin ehkä jopa kyllästymiseen asti on erilaisia verkostoitumistilaisuuksia. Mutta se, mitä tässä nyt Tuottajakeskus Living Labissä on lähdetty rakentamaan, niin ensinnäkin se valtakunnallinen tuottajaverkosto, joka on enemmänkin tämmöinen kehämäinen vertaisverkosto kuin se, että yksi taho veturoisi kaikkia muita verkostoja. Ja sitten tosiaan, kuten aiemmin sanottu, niin alueellisesti on rakennettu alueverkostoja, jotka kiinnittyy haluamallaan tavalla tähän valtakunnalliseen yhteisöön.

Susanna: Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessahan me ollaan rakennettu tällainen tuottajaverkosto.fi-sivusto, joka kokoaa sen kaiken tuottaja-asiantuntijaosaamiseen ja tähän valtakunnallisiin verkostoihin liittyvän tiedon näkyväksi ja hyödynnettäväksi juuri tämän hankkeen jälkeen. Eli meidän tavoitteena ei ollut tehdä nyt vaan projektia, joka alkaa ja päättyy, vaan tämä itse asiassa käynnistää nyt semmoista uutta tapaa löytää niitä kollegoja ja sitä verkostotyön oppia. Sinne meillä on koottu hankkeen aikaisia hyviä käytäntöjä, minkä näköistä työtä tällä projektin toteutusalueella on tehty ja kokeiltu. Sitten nämä opit on vielä sieltä hyvin käytännönläheisestä näkökulmasta koottu tällaiseen Kohtaa, kokeile ja kasva -työkirjaan, mikä löytyy myös ihan vapaasti sieltä verkkosivuilta. Sieltä löytyy myös meidän koulutettuja mentoreita, ja se toimii semmoisen ajankohtaisen tuottajatietouden kanavana. Uutiskirjeen voi tilata ja saada tavallaan tietoa suoraan sähköpostiinkin ajankohtaisista uutisista ja mitä siellä sivuilla on, voidaan välittää koulutustietoja ja näin poispäin. Se lähtee kasvamaan ja elämään sitten tämän projektin jälkeen, ja sitä koordinoidaan nyt sitten Pirkanmaalta ainakin ensimmäiset vuodet. Mutta oikeastaan tämän työkirjan roolia, mikä siellä on, niin Maija varmaan voisi siitä vielä vähän täydentää.

Maija: Joo, siellä työkirjassa on kuvattu tätä tuottajaverkoston rakentamista prosessin kautta, eli millaisia vaiheita siinä on ja minkä tyyppisiä hyviä käytänteitä on tunnistettu ja toisaalta niitä kompastuskiviä myös ja miten ne mahdollisesti voisi välttää. Eli siitä verkoston rakentamisen aloittamisesta siihen sitouttamiseen, juurruttamiseen, verkostotoiminnan levittämiseen ja ihan tämmöiseen strategian rakentamiseen asti. On otettu esimerkkejä eri alueilta, että miten kullakin alueella se on rakennettu, jolloin sitä omaa verkoston rakentamisprosessia voi peilata niihin eri alueiden prosesseihin ja löytää mahdollisesti se paras tapa juuri omalle alueelle tai omaan toimintaympäristöön. Se, mistä myös erityisesti puhutaan tässä verkoston rakentamisen työkirjassa, niin se, että kannattaa tarkkaan miettiä juuri se tarvelähtöisyys ja käyttäjälähtöisyys, mistä tässä aikaisemmin puhuttiinkin, ja miettiä sitä, että minkä tyyppisiä muita verkostoja sillä alueella jo toimii, miten löydetään synergioita muiden verkostojen kanssa, toisaalta miten vältetään turhia päällekkäisyyksiä. Kysymys on ihmisten ajankäytöstä, että miksi lähtisi taas mukaan yhteen verkostoon, miksi käyttäisi tähän aikaa. Eli se kannattaa hyvin perustella ja motivoida ihmisiä. Se vahvistaa sitä sitoutumista todella paljon, että se on hyvin motivoitua, ja juuri se käyttäjälähtöisyys myös vahvistaa sitä sitoutumista. Eli ihmiset lähtee itse tekemään aktiivisesti, että verkosto ei ole ylhäältä johdettua, vaan enemmän rinnakkain vertaisina yhdessä tehden ja yhdessä kehittäen. Ja onko se sitten taustaorganisaatio, perustetaanko siihen jokin yhdistys vai onko siellä muutama yksityishenkilö, joka vetää tällaista henkilöverkostoa, niin se riippuu ihan siitä, mihin siinä suunnittelutyössä päädytään ja mikä kullekin alueelle parhaiten sopii.

Susanna: Ja tavallaan koska me ollaan suunniteltu niin, että kun tämä on henkilölähtöinen verkosto, tämä on avoin kaikille ammattimaisesti tuottajan työtä tai tuottajanomaisia töitä tekeville asiantuntijoille, niin kyllä niitä omia alueverkostoja kuka tahansa voi ruveta kokoamaan itselleen ympärilleen. Jos vaikka Pirkanmaalla ja nyt myös Uudellamaalla tuottajaverkoston toimintaa pyörittää yhdistys, niin se ei tarkoita, että se täytyy olla niin. Tai että Keski-Suomessa Maija hyvin pystyy vielä täydentämään, että siellä on tämmöinen kolmikantamalli, että onko siellä oppilaitos ja maakuntaliitto ja sitten vapaan kentän yhteisö koordinoimassa. Kyllähän me tiedämme, että aina täytyy olla se joku, joka tavallaan vähän ylläpitää, kutsuu koolle ja ainakin pitää sitä keskustelua yllä, että mitä seuraavaksi, ettei me oltaisi kuin suutarin lapsi ilman kenkiä -tyyppisesti tilanteessa. Kyllä me tarvitaan niille myös niitä vetureita. Se voi kummuta ihan juuri niin kuin Maija sanoi, sieltä alueen jo olemassa olevista rakenteista, tai jos niitä rakenteita ja vetovastuita ei ole tähänkään mennessä löytynyt, niin onko se ratkaisu sitten vaikka joku tämmöinen organisoituminen. Mutta se ei todellakaan ole meidän ajatuksena, että yhtäkkiä synnytämme Suomeen 20 uutta alueyhdistystä, vaan että se toiminnan taso täytyy mitoittaa siihen, miten niillä alueen ihmisillä on tämmöiseen työhön aikaa. Ja tavallaan se henki, että miten me halutaan pitää jotenkin samassa linjassa ehkä sitten sen valtakunnan verkoston tasolla, niin me kirjattiin projektityöryhmän kanssa tämmöinen manifesti niin sanotusti. Eli minkä näköiset arvot tai jotkut semmoiset pointit on tärkeitä, miksi me ollaan ainakin tässä hankkeen kautta ruvettu viemään tätä asiaa eteenpäin.

Laura: Haluaisitko Maija kertoa tästä Keski-Suomen verkostomallista vähän?

Maija: Joo. Tosiaan Keski-Suomessa on tällä hetkellä päädytty siihen, että ei lähdetä perustamaan mitään yhdistystä tämän verkoston taustalle, vaan nimenomaan tässä on tämmöinen kolmen verkostokoordinaattorin malli. Ja se on juuri sen takia, että vaikka miten tavoitteena on rakentaa tämmöinen kehämäinen vertaisverkosto, henkilöverkosto, ei mikään raskassoutuinen organisaatioverkosto tai ylhäältä johdettu, niin silti tiedämme ihmiset, että jos joku ei johda, niin homma ei mene eteenpäin ja ilman veturia ei juna kulje. Keski-Suomessa on tosiaan päädytty nyt siihen, että nämä kolme koordinaattoria ovat Humanistinen ammattikorkeakoulu, sieltä kulttuurituotannon koulutusohjelma, Keski-Suomen liitto, sieltä Keski-Suomen liiton kulttuuriasiantuntija, ja sitten vapaan kentän kulttuuritalo Villa Rana. Ja näiden kolmen toimesta luodaan ikään kuin raamit seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Tehty ihan kirjallinen sopimus tästä, mikä on kunkin koordinaattorin vastuualue. Järjestetään ammattilaistapahtumia, tarjotaan täydennyskoulutusta, pyritään saamaan hommaan mukaan alumniverkostoja, valmistuneita kulttuurituottajia. Se on tietenkin myös maakunnan intressi saada ammattilaisia jäämään sille paikkakunnalle, missä he ovat opiskelleet. Pyritään myös löytämään hyviä tapoja sitoa luovien alojen hankkeita tähän verkostoon ja toisinpäin. Eli kuten tiedetään, hankehallinto voi olla aika raskassoutuista ja se, kenellä on mahdollisuus hakea jotain ison budjetin EU-hankerahoituksia, niin ei ainakaan yksittäisellä friikku-tuottajalla. Niin miten tämä ratkaistaan, miten saadaan sinne vapaalle kentälle kanavoitua enemmän vaikka hankerahoitusta esimerkiksi tämmöisen verkoston kautta, missä on mukana ammattikorkeakoulu, maakuntaliitto ja vapaan kentän toimijoita yhdistävä kulttuurikeskus.

Susanna: Ja sitten toisaalta tämä valtakunnallinen koordinaatio. Jos me halutaan, että nämä alueverkostot myös on yhteyksissä ja nämä meidän viestintäkanavat pyörii, niin sillä ollaan sitten sovittu, että Pirkanmaan luovat tuottajat yhdistyksenä, joka perustettiin tämän alueellisen ensimmäisen kehittämishankkeen lopputuoksinnassa… Koska se oli tämmöinen oikeustoimikelpoinen organisaatio tässä yhteisössä, niin sille tuli sitten tämä verkostointegraattorin rooli valtakunnallisesti. Ja toisaalta mikä se Pirkanmaan rooli, tietenkin kun me ollaan tehty siellä nyt organisoidusti pitempään töitä kuin sitten taas suhteessa ehkä muilla alueilla Suomessa, niin meillä on jo muodostunut erityyppisiä kokemuksia siitä, miten me ollaan palvelutuottajana vaikka kaupungille tai miten me voidaan tehdä tuotantotoimintamallien pilotointeja. Sieltä pikkuhiljaa lähtee se oikeasti myös vaikuttavuus eri tavalla liikkeelle, kun sekin yhdistys jo nähdään semmoisena relevanttina alueellisena toimijana ja myös valtakunnallisena toimijana. Se on ihan strategisesti jo mietitty, että miten sekin yhdistys vie tätä isompaa kokonaisuutta toivon mukaan eteenpäin. Rahoituksellisesti tämä on myös haaste edelleen. Kyllähän aina joku valtakunnallinen verkosto varsinkin tarvii jotain rahoitusta siihen koordinaatioon, mutta kyllä tämä on sen verran vahvasti nyt valtakunnallisissa strategioissa, luovan talouden kasvustrategian tai kulttuuripoliittisen selonteonkin linjauksissa, että sinne välittäjäportaalle me tarvitaan uuden tyyppistä rakennetta, tukea ja mallia. Kyllä me ollaan nyt tässä valtakunnassa taiteen ja kulttuurin edistämistyötä tehty tietyntyyppisillä rahoituksilla ja toimintamalleilla aika monta kymmentä vuotta, mutta tämä todellisuus nyt on vähän erilaista. Nyt on ehkä se paikka tehdä asioita toisin ja satsata myös sinne tuottajakenttään, koska se on se, niin kuin on vähän puhuttu, se näkymätön selkäranka, mikä pitää sitä moottoria käynnissä siellä monella suhteella.

Laura: Kiinnostavia kehityskulkuja. Susanna viittasi jo aikaisemmin kulttuuripoliittiseen selontekoon, jonka mukaan kulttuuri ja luovat alat ovat vahvasti yhteydessä yhteiskuntaan ja tukevat sen hyvinvointia, luovuutta, taloutta ja kestävyyttä. Selonteossa korostetaan etenkin yhteistyön ja osallisuuden voimaa sekä kulttuurin tekijöiden, kuten tuottajien, avainasemaa alan uudistumisessa, kestävän kasvun mahdollistamisessa ja monialaisen kulttuuripolitiikan rakentamisessa. Näin ollen tuottajaverkostot ovat keskeisiä kulttuurialan tulevaisuudelle, koska ne tukevat alan kehittymistä, uudistumista ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Tähän loppuun esitän vielä kysymyksen: mikä merkitys tuottajaverkostoilla on kulttuurialan tulevaisuudelle? Aloittaisitko sinä, Susanna?

Susanna: Mä uskon, että tuottajaverkostoilla tai tuottajuudella ylipäätänsä on entistä tärkeämpi merkitys ammattimaisten toimijoiden ja sen kulttuuritaiteenalan merkityksen sanoittamisenkin kannalta. Resurssit kun niukkenee tai meidän täytyy löytää niitä uusia ansaintamalleja tai tuottamisen tuottamista, miten me se tuottaja-asiantuntijuus ja osaaminen saadaan esimerkiksi niille muillekin toimialoille. Meidän täytyy uudistaa se tapa, millä me toimitaan. Se tuottajaverkoston tuki ja semmoinen vahvempien harteiden luominen on mun mielestä siinä avainasemassa. Eli miten me saadaan ne kaikki substanssiosaajat tekemään ja mahdollistamaan tehdä heidän sitä omaa työtänsä. Ei meidän kannata taiteilijoita kouluttaa tuotteistamiseen, kun meillä on jo korkeasti koulutettuja tuottajia, jotka voisivat olla siinä työparina paremmin. Meillä on se kohtaanto-ongelma ollut pitkään, ja se poistuminen ehkä sieltä alan työtehtävistä muille aloille, mikä siis sekin on hyvä, mutta kuitenkin mä näkisin, että siellä ihan puhtaasti taiteen, kulttuurin kentällä tarvitaan lisää ammattimaista tuottajuutta ja miten me rakennetaan ne rakenteet, että ne tuottajat voi myös kestävästi työllistyä sinne toimialalle.

Maija: Toimivat tuotantorakenteet mahdollistaa myös taiteilijoiden rauhan, taiteilijoiden taiteellisen työn rauhan. Eli se, että taiteilija saa olla se, mikä hän on, eli taiteen tekijä ja taiteilijan ei tarvitse vastata siitä tuotannosta, elää jatkuvassa rahoitushakurumbassa ja projektisuunnitelma- ja tuotantorumbassa, koska meillä on tälle työlle ammattilaisia, nimenomaan tuottajia. Eli myös nämä asiat on sekoittuneet viime vuosina tosi vahvasti tietysti taas kerran resurssipulan vuoksi, mutta tämän työnjaon kirkastaminen palvelee kaikkia ja antaa sille taiteelliselle luomistyölle myös rauhan. Pidän tuottajien merkitystä koko luovien alojen ja kulttuurialan tulevaisuuden kannalta erittäin olennaisena ja tärkeänä. Se on tunnistettu tietysti myös tässä luovan talouden kasvustrategiassa, ja siellä se myös on sanoitettu. No miksi se on tärkeää? Susanna tuossa jo jotain sanoikin, mutta vielä jatkaisin siitä, että tuottajat toimii välittäjinä, siltoina eri toimijoiden ja alojen välissä ja myös, jos jatketaan metaforien tiellä, niin juurikin ovina ja saranoina ja jonain eteenpäin työntävänä voimana eri toimijoiden välillä. Mikään ei mene eteenpäin, jos jokainen puuhailee omissa siiloissaan ja poteroissaan, jos halutaan ja kun halutaan oikeasti mennä eteenpäin. Aiemmin Susanna sanoi siitä, että tietynlaisella mallilla on ajeltu jo aika pitkään ja myös puhuttu siitä, että tämä ei toimi, jollain muulla tavalla pitäisi tehdä. Ei toimi sen vuoksi, koska ei ole rahaa, ei ole enää niitä resursseja, jotka on aikaisemmin tulleet nihkeästi, mutta tulleet kuitenkin vaikka julkiselta sektorilta. Jos sitä resursseja ei enää kerta kaikkiaan ole, asiat täytyy pystyä tekemään toisin. Ja siinä nimenomaan nyt puhutaan tästä luovan talouden kasvusta, mikä hyödyttää koko yhteiskuntaa ja erityisesti tietysti siellä taiteen ja kulttuurialan sisällä meitä ammattilaisia ja välillisesti sitten kuluttajia, yleisöjä, yhteisöjä, ihmisiä. Siinä se tuottaja on nimenomaan se, joka on siinä ratissa, painaa kaasua ja tarvittaessa jarrua. Jotenkin sen asian kirkastaminen. Aikaisemmin puhuin siitä, miten tuottaja on välittäjänä monialaisesti. Tuon taas tämän lempilapseni kulttuurimatkailun, mutta miten vaikka matkailutuloa pystytään kanavoimaan omarahoitukseksi alueiden kulttuuritoimijoille, niin siinä välissä voi hyvinkin olla ohjaamassa kulttuurituottaja ja välittäjäportaan toimijat. Eli erittäin tärkeitä saranoita koko tässä luovien alojen ekosysteemissä ja sen eri osa-alueiden välillä.

Susanna: Ja mä näkisin, että jos tuottajat on siellä ratissa ja painaa kaasua ja välillä jarrua, niin tämä verkostotyö tai tämä luovien alojen tuottajaverkosto valtakunnallisesti olkoon sitten se baana, millä ne tuottajat voi ajella. Niillä on se navigaatio, mihin suuntaan ne muut tuottajat menee ja millä me saadaan, ettei tule törmäyksiä tavallaan siellä suurilla kaistoilla, mitä me lähdetään nyt sitten viemään eteenpäin ja kansainvälisestikin. Tästä on hyvä jatkaa ja myös laajentaa sitä horisonttia myös tuonne ulkomaille.

Maija: Mahtavaa symboliikkaa.

Laura: Juuri piti sanoa tätä samaa. Kiitos Susanna ja Maija hyvästä keskustelusta ja kiitos, että pääsitte vieraaksi tänne Tuottajapodiin. Kiitos myös kuulijoille.

Susanna: Lämmin kiitos, että saatiin tulla juttelemaan.

Maija: Kiitos hyvästä keskustelusta.

Laura: Tämä Tuottajapodin jakso on toteutettu Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa, jossa rakennetaan valtakunnallista tuottajaverkostoa sekä vahvistetaan luovien alojen tuottajien osaamista. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja sitä toteuttavat Tampereen ammattikorkeakoulu yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Elävän musiikin edunvalvontajärjestö LiveFIN ry:n kanssa.