Jakso 1: Eurooppalaiset yliopistoallianssit ja suomalaisen korkeakoulukentän kehitys

Mona Roman [00:00:12]: Tervetuloa eurooppalaiset yliopistoallianssit Suomessa podcastiin. Tässä sarjassa pohdimme allianssien merkitystä Suomen korkeakoulukentän kehitykselle perustaen tutkittuun tietoon ja käytännön kokemukseen allianssityöstä suomalaisissa korkeakouluissa. Tässä avausjaksossa kerromme mitä Opetus- ja kulttuuriministeriön Eurooppalaisen korkeakoulutusyhteistyön toimintaedellytysten kehittäminen-työryhmä on tähän mennessä työstänyt ja mitä sen perusteella voidaan päätellä yliopistoallianssien kehityssuuntauksista ja vaikutuksista Suomen korkeakoulukenttään.

Minä olen Mona Roman. Toimin johtavana koordinaattorina U!REKA Eurooppa yliopistoallianssissa ja tutkimusjohtajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja tänään kanssani keskustelemassa ovat johtaja Jonna Korhonen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, toimitusjohtaja-rehtori Riitta Konkola Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja vararehtori Petri Suomala Aalto-yliopistosta, lämpimästi tervetuloa.

No tämä OKM:n pitkällinen nimi, mutta sanon vielä yhden kerran eli Eurooppalaisen korkeakoulutusyhteistyön toimintaedellytysten kehittäminen -työryhmä aloitti siis toimintansa lokakuussa 2024. Työryhmän tavoitteena oli erityisesti kiinnittää huomiota siihen mitä tarpeita nousee suomalaisen korkeakoulukehityksen kentältä liittyen eurooppalaisiin yliopistoalliansseihin. Mitä meidän täytyy mahdollisesti uudistaa ja edistää Suomen puolella? Tämän työn tarkoitus oli myös palvella Suomen kansallisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision jatkotyössä. No niin sitten täällä annankin puheenvuoron Jonnalle ja kysyn ihan alkuun että Jonna tämän työryhmän puheenjohtajana, niin miten näet mitkä ovat olleet merkittävimmät tämän työryhmän tulokset ja saavutukset?

Jonna Korhonen [00:02:14]: Kiitos kysymästä. Ja ehkä itse ajattelen, että sinänsä oli jo merkittävä, kun tämä yhteistyöryhmä perustettiin, että me saatiin siihen mukaan niin monta erilaista näkökulmaa. Meillä oli siellä korkeakoulusta, niin johtoa, juristeja ja opintohallinnon asiantuntijoita. Sitten meillä oli myös digitalisaatiota tuntevia sekä myös opiskelijoita ja opetushallituksen edustajia ja tämä ehkä kuvastaa sitä koko eurooppalaisen yhteistyön monipuolisuutta. Että kun niitä asioita ja kysymyksiä ratkaistaan, niin me itse asiassa tarvitaan siihen tosi paljon erilaisia näkökulmia.
Silloin kun tämä työryhmä perustettiin, niin toki siinä tunnistettiin, että monia kysymyksiä nousee erityisesti tästä eurooppalaiset yliopistoallianssit yhteistyön kautta, mutta samalla myös silloin tehtiin jo semmoinen päätös, että tarkastellaan kuitenkin varsinkin näitä kysymyksiä laajemmassa mittakaavassa kaiken eurooppalaisen korkeakouluyhteistyön edistämisen näkökulmasta, sillä korkeakoulullahan voi olla myös muunlaisiakin strategisia yhteistöitä ja aloitteita käynnissä.

Työssähän lähdettiin silloin liikkeelle siitä, että meillä oli toisaalta tämä eurooppalainen korkeakoulutusalue. Elikkä ehkä tutummin tunnetaan Bolognan prosessin nimissä ja siihen liittyvä toimeenpanokausi ja toimeenpanoon liittyvät kysymykset. Samaan aikaan meitä keskustelutti kovasti tämä kansallinen liikkuvuus, miten sitä edistetään korkeakouluissa sekä sitten oli myös käynnistymässä tämä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision laatiminen ja silloinhan me todettiin siinä yhteistyön alussa, että tarkastellaan näitä kysymyksiä kuitenkin kokonaisuutena, että nämä ei ole toisistaan riippumattomia ja sen myötä sitten työryhmä sai aika hyvinkin konkreettisia asioita. Itse ajattelen ja olen niistä erittäin ilahtunut. Me saatiin tehtyä tämä kansallinen toimeenpanosuunnitelma tähän eurooppalaiselle korkeakoulutusalueelle (European Higher Education Area) ja sitten me saatiin liikkuvuussuositukset.

Keskusteltiin paljon myös digitalisaatiosta. Siihen liittyvät suositukset ja sen lisäksi myös sitten päästiin ihan niihin ydinkysymyksiin siitä, että mitä allianssit ja korkeakoulut ovat sitten havainneet tässä kansallisessa näkökulmasta. Minkälaisia mahdollisuuksia sieltä syntyy, mutta myös ehkä haasteita. Ja mitä ne myös ehkä tarkoittaa meidän lainsäädännön näkökulmasta.

Mona Roman [00:04:34]: Kiitos Jonna ja kysynkin sitten Petriltä että miten Aalto-yliopiston näkökulmasta, niin miten näette, että tämä työryhmä ja sen merkitys, ja mitä hyötyä on ollut Aalto-yliopiston kannalta ja teidän allianssille.

Petri Suomala [00:04:50]: Jonna tässä jo tosi kattavasti kävikin läpi näitä teemoja, joita työryhmässä käytiin. Minun mielestäni on ensinnäkin todella tärkeätä ja oli hienoa, että me päästiin muodostamaan tämmöistä suomalaista kansallista kokonaiskuvaa eurooppalaisesta korkeakouluyhteistyöstä. Se on tässä ajassa ja ehkä ylipäätään missä tahansa ajassa hirveän tärkeä ulottuvuus. Minusta suomalaisen korkeakoulutuksen kehittämisessä yleisesti ja sitten myöskin Aalto-yliopiston toiminnan kehittämisessä erityisesti näemme sen, että meidän kannattaa toimia tiiviisti eurooppalaisten kumppanien kanssa. Siellä on sitten erilaisia alaryhmiä. Voi sanoa, että pohjoismaiset kumppanit on meille tällä hetkellä erityisen aktiivisen keskustelun alla, mutta kaiken kaikkiaan eurooppalainen yhteistyö on tosi tärkeätä ja se, että meillä on suomalainen yhteinen kuva ja hahmotus siitä, että mikä toimii, mikä vielä vaatii parantamista, niin se on tärkeätä. Minusta tämä ryhmä juuri tällä työjärjestyksellä, jota Jonna tuossa kuvasi, niin pystyi sitä tekemään, ei vain allianssien näkökulmasta, vaan sitten myöskin ajatellen muuta liikkuvuutta muunlaista vaikka kahdenvälistä kumppanuutta. Joidenkin keskeisten eurooppalaiset yliopistojen kanssa ja sitä kautta luoda semmoista yhteistä ymmärrystä. Me ollaan kuitenkin pienenä maana sitten vaikuttamassa eurooppalaiseen kehitykseen ja mitä selvempi kuva meillä on siitä mihin meidän pitäisi vaikuttaa, sen parempi.

Mona Roman [00:06:29]: No niin, kiitos Petri ja nyt puheenvuoro Riitalle, mitenkä Riitta näet?

Riitta Konkola [00:06:36]: Hyvin paljon samantyyppisiä ajatuksia mitä Jonnalle ja Petrille tässä tuli esille jo. Ja tietysti Metropolian näkökulmasta niin meille tämä ryhmä antoi hyvän tämmöisen viitekehyksen kun Metropolia toimii U!REKA Eurooppa yliopistoallianssissa koordinaattorina, että meillä oli tosi tärkeätä, että me saatiin tämmöinen suomalainen viitekehys. Missä tuoda viestejä sieltä koordinaattoriroolista käsin myös? Ja sitten myös kuulla ja muodostaa niitä suomalaisia meidän näkökulmia asioihin, jotka liittyy pitkälti just noihin mitä tässä aiemmin tuli esille.

Mutta ennen kaikkea näkisin Metropolian näkökulmasta, että on ollut todella tärkeätä, että me ollaan pystytty osallistumaan tämmöiseen hyvin syvälliseen keskusteluun koskien eurooppalaista korkeakoulutusta, sen kehittämistarpeita ja minkälaisia rooleja itse kullakin korkeakoululla on ja mitä jokainen voi niin kuin omalta osaltaan tehdä. Ja sitten toisaalta, että kun me ollaan löydetty näitä yhteisiä linjauksia ja suosituksiin, niin me saadaan entistä enemmän varmasti näkyväksi myös sitä työtä mitä me Suomessa tehdään ja sitä kautta ollaan varmaan pystytty niitä omia viestejä myös kiteyttämään komissioon päin, asioita, joita pidetään tärkeinä, jossa meillä on myös sitten kokemusta, vaikka digitalisaatioon liittyen meillä on paljonkin asioita varmaan missä me voidaan olla todella ylpeitä suomalaisina korkeakouluina ja monessa asiassa varmaan oltu edelläkävijöitä ja tätä roolia ja viestiä on tietysti hyvä viedä eteenpäin ja sitä kautta saada niin kuin ehkä laajemmin korkeakoulutusalueelle Euroopassa hyödyksi meidän kokemuksia ja sitten toisaalta ne kaikki kysymykset mitä siellä eurooppalaiset korkeakoulukumppanit yhtälailla miettii meidän kanssa liittyen nyt vaikka maahanmuuttokysymyksiin, kansainvälisten opiskelijoiden tulemiseen Euroopan alueelle, korkeakouluihin, työllistymiseen Eurooppaan. Miten me yhdessä voidaan vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja samalla vaali eurooppalaisia arvoja niin tässä on liikuttu aika monella tasolla itse asiassa tässä työssä, hyvin arkisissa konkreettisissa asioissa tämmöisissä todella syvällisissä vaikuttavissa isoissa kysymyksissä ja se oli mun mielestä myös tän ryhmän yksi tämmöinen erittäin suuri anti ainakin mun mielestä me päästiin tämmöisiinkin keskusteluihin mukaan.

Petri Suomala [00:09:16]: Itse koen, että kun osin samaan aikaan on käyty aktiivista keskustelua myöskin kotimaassa korkeakouluvisiosta 2040 niin esimerkiksi se Bolognan prosessi tai Bolognan malli eurooppalainen korkeakoulualue sen toimeenpano Suomessa ja siihen liittyvät keskustelut, jota myöskin tämä ryhmä on osaltaan edistänyt. Niin kyllä minä koen, että ne on johtanut myöskin meitä eteenpäin tässä ihan puhtaasti kotimaisessa keskustelussa, kun mietitään, että millä keinoilla me nyt itse asiassa saadaan aikaan niitä tavoitteita, vaikka nuorison korkeakoulutusasteen parantamiseksi tai koulutuksen saavutettavuuden kehittämiseksi eli eurooppalainen keskustelu on myöskin suomalaista keskustelua, ehkä ihan määritelmällisestikin.

Jonna Korhonen [00:10:11]: Juuri näin. Olen samaa mieltä tästä ja toisinpäin. Suomalainen keskustelu on samalla myös eurooppalaista keskustelua, hyvin linkittyneitä ollaan näihin samoihin kysymyksiin.

Mona Roman [00:10:20]: Joo ja tosiaan näin niin kuin allianssissa ja allianssin koordinaattorina, niin meillähän on aina hirveä tarve sitten edistää käytännössä asioita ja varmasti moni kuulijoista on siellä kanssa yhtä lailla allianssikollegoita, niin mietitte siellä kuumeisesti, että mitäs kaikkea nyt me saadaan konkreettista. Että, kun sitten itse taklataan monet meidän haasteet, joista osa voidaan ratkaista niin kuin korkeakoulujen sisällä ja osa sitten liittyy mahdollisesti kansallisiin lainsäädäntöihin, niin tästä sitten aasin siltana, niin ehkä vähän kollegoillekin sitten siellä tietoisuutta siitä ja ehkä tämmöistä ennakkotietoakin, jos mahdollista, että onko tästä työryhmästä noussut jotakin tämmöisiä asioita, mitkä mahdollisesti ihan muuttaisi Suomen kansallista lainsäädäntöä tai jotenkin kehittäisi sitä eteenpäin, että onko Jonna niin kun tämmöisiä lähtöjä jo tapahtunut tai tapahtumassa?

Jonna Korhonen [00:11:15]: Kiitosta, erittäin hyvä kysymys. Minä olen itse saanut olla mukana tässä eurooppalaisessa yliopistoallianssien kehityksessä siitä alusta saakka 2017 kun luotiin visio ja 2019 kun oli Suomen EU puheenjohtajuuskausi niin tätä kovasti edistettiin ja lähdettiin miettimään näitä kysymyksiä ja niin kuin varsinaisesti nämä allianssit ei ole vielä suomalaiseen lainsäädäntöön konkreettisesti vaikuttanut tässä vaiheessa, missä ajattelee, että aika nuorihan tämä aika vielä on ja toinen näkökulma tässä on ollut se kun me mietitään niitä ratkaisuja mahdollisesti mitä näitä haasteita nousee, niin me mietitään niitä sen koko lainsäädännön ja systeemin näkökulmasta ja ehkä toisin kuin joissain muissa maissa mahdollisesti on tehty tämmöisiä poikkeuslainsäädäntöjä, niin meillä ei tähän ole sitten menty eikä todella tarvettakaan ollut. Eli niissä keskusteluissa mitä ollaan käyty allianssin ja korkeakoulujen ja siinä yhteistyöryhmässä, niin ehkä ollaan todettu, että ja mielelläni kuulen myös korkeakoulujen näkemyksiä nyt tässä Petrin ja Riitankin, että Suomen lainsäädäntö itsessään on ollut aika joustava monessakin kysymyksessä ja tuolta ollaan tunnistettu, että joissain asioissa meillä sitten on sääntelyä, joka saattaa poiketa muista maista ja sekin on saattanut olla perusteltua ja tietysti kun korkeakoulut tekee nyt yhteistyötä muiden maiden korkeakoulujen kanssa, niin sehän auttamattomasti tarkoittaa sitä, että siinä täytyy tuoda yhteen erilaisia korkeakoulujärjestelmiä ja erilaisia lainsäädäntöjä ja se työ voi olla välillä tietysti vähän tuota niin haastavaa mutta, mutta itse ajattelen, että se on samalla myös erittäin arvokasta kun se samalla johtaa meitä tunnistamaan ja keskustelemaan niistä kysymyksistä, mitä me ehkä kansallisesti lainsäädännössä säädetään suhteessa mitä muut maat tekee, onko se tarkoituksenmukaista ja pohtia sitten, että mitkä ne mahdolliset jatkotoimenpiteet siinä on. Ja siinä työryhmässähän me käytiin näitä korkeakoulujen tunnistamia kysymyksiä läpi ja aika monessakin osassa ehkä sitten kuitenkin tuli ilmi, että niitä voidaan edistää jo nyt ilman varsinaisia lainsäädäntömuutoksia. Toki siellä tunnistettiin myös kysymyksiä siitä, että tulisiko näitä nyt erikseen sitten pohtia esimerkiksi, vaikka todistuksen antamiseen. Tämä nousi hyvin vahvasti siellä niin kuin esiin esimerkkinä ja nämä on varmaan niitä kysymyksiä myös mihin Petri viittasi, mitkä sitten osaltaan varmaan sitten menee eteenpäin tässä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2040 toimeenpanossa, kun se tässä kesäkuun puolella sitten julkaistaan.
Petri Suomala [00:13:49]: Minäkin sanoisin oikeastaan niin, että tässä alusta asti allianssityössä mukana olleena Aalto on mukana unite allianssissa tekniikan alalla ja ollut sitten myöskin taiteiden suunnittelun alalla mukana muiden allianssien kautta, niin en ole vielä törmännyt sellaiseen aloitteeseen tai ideaan, jonka edistäminen olisi estynyt suomalaisen lainsäädännön takia, että kyllä ne tyypillisesti ne hidasteet ja esteet ainakin toistaiseksi ovat olleet muualla. Jos puhutaan varsinaisesti koulutuksen kehittämisestä, esimerkiksi suomalaisten korkeakoulujen autonomia on äärimmäisen tärkeä asia tässäkin suhteessa, jota myöskin pitää vaalia eli voimme hyvin joustavasti vaikka perustaa uusia ohjelmia, jos niihin tarvetta ja halukkuutta ilmenee. Se mikä ehkä hiukan yksityiskohtaisempana havaintona on noussut esiin liittyy enemmänkin sitten henkilöstön liikkuvuuteen. Meillä on jonkun verran vielä mielestäni matkaa siihen eurooppalaisen ideaan. Siis ihmisten vapaa liikkuvuus toteutumiseen esimerkiksi työnantajan näkökulmasta on melko kallista järjestää asiat lainmukaisesti ja silloin kun varsinkin puhutaan pidemmistä henkilöstöliikkuvuuksista yli 6 kuukautta. Eli jotain tämmöisiä asioita, jos laajemmin katsoo yliopistojen toimintaa, löytyy ja voi löytyä, mutta varsinaisesti täällä koulutuksen kentässä koen, että olemme pystyneet varsin hyvin nykyisen lainsäädännön puolelta toimimaan.

Riitta Konkola [00:15:42]: Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta varmaan juuri näin, niin kuin tässä tuota tuli esille pitkälti pystytään toimimaan nykyisten lainsäädäntöjen pohjalta, mutta sitten ammattikorkeakoulujen osalta meillähän on muun muassa sellainen tilanne, että meillä on tuossa ylemmässä tutkinnossa edellytys työelämäkokemuksesta, mitä sitten näillä meidän kumppaneilla ei Euroopassa ole ja tämä tietysti aiheuttaa jonkun verran sitten pohdintaa, että miten ratkaista tätä kysymystä kun meillä on siis lainsäädännössä tämä edellytys, että voitaisiinko siinä kohtaa niin kuin joustavoittaa meidän kotimaista lainsäädäntöä, ettei meidän niin kuin lakisääteisesti edellytettäisi tätä. Toki siis ammattikorkeakoulunprofiiliin kuuluu vahvasti työelämälähtöisyys ja työelämäosaamisen hyödyntäminen ja yhteys siinä koulutuksen aikana, niin se profiili varmaan säilyy varsinkin niissä alliansseissa erittäin tärkeänä asiana, jossa on paljon ammattikorkeakouluja niin kuin tässä meidän U!REKA:ssa on. Että tämän tyyppisiä ja näitähän on tuotu keskusteluun nyt tuonne visiotyöhön ja kirjattu sinne toimenpiteisiin, mikä on hyvää. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että miten tämä ikään kuin asia, joka on aika pitkään ollut meillä näin ja nyt sitten tässä eurooppalaisessa yhteistyössä tullut esille, että hei, tämä on nyt just tämmöinen juttu, joka on vähän hankala, koska meillä on näin. Ja nyt sitten saatu tämä asiakeskustelu ja mitä sieltä sitten etenemään visiotyöhön, niin toivottavasti ratkeaa, mutta että pääsääntöisesti varmasti moni asia pystytään kyllä löytämään. Siis ratkaisu ilman että lakia tarvitsisi lähteä muuttamaan. Ehkä ne on enempi tämmöisiä sitten niin kuin toimintakulttuurisia haasteita mitä tulee esille ja tottumuksia ja tapoja ja sitten se vaatii aikaa, kun yhden allianssin jäsenet sitten lähtevät näitä ratkomaan hyvin konkreettisia asioita, mutta ainakin mun kokemus on se, että semmoista tahtotilaa löytyy että näitä alliansseja niissä mukana olevat pitää erittäin tärkeänä korkeakoululle ja koko eurooppalaisille korkeakoulualueelle ja haluavat löytää niitä ratkaisuja.

Mona Roman [00:17:57]: No ehkä sitten toisaalta mitä itse olen kanssa kokenut tässä U!REKA allianssissa, tietysti meillä on tämä yhteinen tohtoriohjelma, mikä on laitettu sinne sisälle niin kuin jopa meidän rahoitussopimukseemme, että semmoinen toteutetaan. Nyt sitten tietysti käytännössä niin hyvin hankala sitä on toteuttaa, kun vain yksi kumppani pystyy sitten sen tohtoritutkinnon myöntämään. Mutta tietysti tämä nyt on hyvin helppo perustella sitten just sillä, että kansallinen lainsäädäntö ei taivu. Elikkä se on sitten tavallaan yhtään mahdollista vaan niin, että mahdollisimman moni meidän korkeakoulujen opiskelijasta voi tehdä sen siirtymän ja jatkaa tohtoriopintoja sitten niin kun kumppanikorkeakoulun puolella, että tämän tyyppisiä ratkaisuja löytyy toki, mutta tietysti ei ole aina ehkä ihan optimaalisia. Ja sitten toinen homma, kun tätä yhteistutkintoa, mutta sinne ei ole suomalainen lainsäädäntö, mutta nämä kumppanien, että aika monta akkreditointia tehdään yhteen ja samaan ohjelmaan, mutta toivottavasti tulee erittäin laadukas nyt sitten monien erillisten akkreditointienkin kautta, mutta tietysti toivoisi, että olisi vain se yksi riittävä. Mutta sitten tämä ei koske Suomea vaan näitä kumppanien maita.

Jonna Korhonen [00:19:08]: Ja sitten me tästä laadunvarmistuksesta tuota voin todeta, että tämä on varmaan sellainen kysymys, mikä tietysti aina keskusteluttaa ja tulee varmasti vielä keskusteluttamaan ja tietysti tässä ehkä heijastui myös eri maiden historia ja erilaiset koulutusjärjestelmät ja miten ehkä ollaan tultu tähän päivään, kun näitä laadunvarmistuskysymyksiä mietitään ja tokihan tässäkin on kauan tehty yhteistyötä siinä Bolognan prosessin puitteissa, mutta tässä varmaan näyttäytyy tämä Suomen järjestelmäkin joustavuus siitä näyttökulmasta, että meillä on tämmöinen institutionaalinen lähestymistapa tähän laadunvarmistukseen ja meidän tämä suomalaisen yhteiskunnan muutenkin vahva, ehkä tämmöinen niin kuin luottamuslähtöisyys. Tässä ja tämä korkeakouluautonomian myös niin kuin vahva kunnioitettava, toki myös muissakin maissa, mutta että tämä heijastuu hyvin vahvasti tässä keskustelussa. Sitten tämä miten tätä toimintaa tehdään varmasti, kun meillä ja muuttamassa muussakin maassa on tämä tämmöinen kehittävä ote instituution lähestymistapa ja muissa maissa sitten saattaa ottaa akkreditointia varmasti aiheuttaa sitä työtä, mutta toki tota aina ajattelen, että ehkä sieltä saa myös sitten toivottavasti jotain itselleenkin oppia sitten mukaan ja pohdintaa, mutta tämä laadunvarmistus on sellainen mikä on semmoinen tematiikka mikä jatkuu ja tälläkin hetkellä se voi oikeastaan liittyy sitten siihen keskusteluun mikä meillä sitten käydään vaikka liittyen nyt näihin tutkintoleimoihin.

Mona Roman [00:20:31]: No tässä onkin hyvä siirtymä sitten tähän Eurooppa tutkinto (European Degree, European label) keskusteluun, että tämähän on nyt Euroopan komissiolle ja korkeakoulustrategian yksi kulmakivikin tämä Eurooppa tutkinto, elikkä siinä tietysti että saadaan tämmöinen tutkinto, joka on sitten tunnustettu automaattisesti kaikkialla EU:ssa ja perustuu Euroopan tasolla sovittuihin yhteisiin kriteereihin. No sitten näistä kysyisin, että miten tuota sitten Jonnalta vaikka että miten näet että tämä European Degree ja European degree labelin merkitys nyt oikeastaan on, miten näet sen tällä hetkellä Suomen korkeakoulukentällä ja sen kehityksessä?

Jonna Korhonen [00:21:15]: Tämäkin on erittäin hyvä kysymys. Tästä on jonkin aikaa keskusteltu ja tietysti myös jäsenmaat tästä ovat päätöksensä tehneet ja ehkä se eurooppalainen tutkinto niin kuin lähtee jo kysymyksenä niin kuin terminologiasta, että mitä me itse asiassa sillä niin kuin tarkoitetaan ja niin kuin tietysti nämä yhteistutkinnothan, meillä on jo mahdollisia, niitä on korkeakoulut tehneet jo kauan. Meillä on siihen liittyen myös olemassa, niin kuin erilaista suositusta ja tukimateriaalia. Se lainsäädäntö sen myös mahdollistaa on ne sitten kaksois- tai yhteistutkintoja, mutta ehkä se yhteinen tahtotila sitten EU-tasolla, että mitä sillä sitten tavoitellaan, liittyisi siihen varmasti, että mikä myös erilaisten allianssien visioon, että onko ne tutkinnot kuitenkin aina niin kuin meidän lähtökohta Suomessakin on ollut, että pitää perustua johonkin korkeakoulujärjestelmään jossakin jäsenmaassa vähintään. Vai onko siellä ajatuksena mikä ehkä välillä on sitten näkynyt tämmöisestä EU tason instituutiosta? Ja sellaistahan meillä tällä hetkellä ei ole edes mahdollista toteuttaa sinänsä, jos katsotaan, että koulutus kuuluu jäsenmaiden kompetenssiin, että tässä on ehkä tämmöinen iso, niin kun väli sen suhteen, että mitä siinä tarkkaan ottaen tavoitellaan. Mutta itse ajattelen, että ehkä sen yhteisen tahtotilan niin selkeyttämiseksi on ollut hyvä, että ollaan kuitenkin päästy keskusteluun ja pilotoimaan nyt näitä niin sanottuja tuota niin European Degree Labeleita. Elikkä näitä merkkejä. Ja nähdään että siellä taustalla on se ajatus, että olisi jonkinlaiset yhteiset kriteerit siitä, että mitä se tarkoittaa, kun vaikka allianssissa suorittaa tämmöisen eurooppalaisen tutkinnon ja silloin me usein päädytään keskusteluun, että liittyykö se enemmän sitten sen tuota tutkinnon niin kuin tämmöisiin piirteisiin. Elikkä mitä se tutkinto niin kuin sisältää, vaikka että siihen liittyy kestävyyttä tai eurooppalaisia arvoja tai vaikka digitaalisuutta tai tämän tyyppisiä kysymyksiä, vai onko se enemmän tähän laadunvarmistukseen ja järjestämiseen liittyviä asioita? Ja ehkä me nyt keskustellaan tällä hetkellä vähän kummastakin ja silloin tässä työryhmässähän me kovasti pohdittiin, että pitäisikö se olla se fokus enemmän sitten tuota jommassa kummassa eikä kumpaakin yhtä aikaa. Mutta tota tämä on ehkä tämmöistä vähän askelluksin etenevää kokonaisuutta ja se tutkinto itsessäänkin on vielä monimerkityksellinen ja itse ajattelen, että meillähän on jo olemassa kuitenkin automaattisen tunnustamisen ja tunnustamiseen liittyvät periaatteet eurooppalaisilla korkeakoulutusalueella ja monista asioista on sovittu. Onko kysymys sitten kuitenkin, että onko meillä toimeenpanematta vielä Euroopan laajuisesti joitakin sitoumuksia ja asioita mihin olemme jo Bolognan prosessissa aikanaan sitoutuneet jäsenmaiden kesken.

Petri Suomala [00:24:14]: Jonna hyvin kattavasti tuossa jo pohtii asiaa. Jos mä lähden liikkeelle hiukan ehkä filosofisesti, niin voi kai ajatella niin, että tutkintojärjestelmillä ja rahajärjestelmillä on tietyllä tavalla yhteisiä piirteitä. Eli niin kuin rahajärjestelmissä ikään kuin liikkeellelaskijan siihen kohdistuvan luottamus ratkaisee hyvin paljon, että miten se raha tai se valuutta markkinoilla tulee arvostetuksi, niin minä näen, että myöskin tutkintojärjestelmien kohdalla on, jolloin olen monesti ilmaissut asiaa niin että loppujen lopuksi ratkaisevaa on se, että ne yksittäiset korkeakoulut, jotka ovat tutkintojen takana, tekevät ensiluokkaista työtä ja laadukasta työtä niin että sillä tutkinnolla on merkitystä. Sitten sen päälle tulee niitä mahdollisuuksia, jotka liittyvät yhteistyöhön ja erilaisiin viitekehyksiin. Jos aiotaan tutkintomerkkejä tai eurooppalaista tutkintoa, jolla niitä sitten paketoidaan ja sitten siinä minun mielestä me ollaan siinä kysymyksessä, että koko homman merkitys ja arvo tulee hiukan ratkeamaan enemmän. Näin itse ajattelen sitä kautta, että kuinka näitä sitten tunnistetaan työnantajien ja työmarkkinoiden piirissä, että se ei ole puhtaasti meidän yliopistojen tai korkeakoulujen ratkaistavissa tai vaikkapa ministeriöiden ratkaistavissa oleva kysymys. Ja tässä mielessä tuomaristo ei ole vielä antanut lopullista lausuntoaan, mutta toki tämä on tärkeää kehitystä, pohtia ja olemme monien muiden allianssien mukana hyvin aktiivisesti miettineet miten näitä asioita pilotoidaan ja meillä on tiettyjä johtolankoja myöskin tässä Aallon allianssiyhteistyössä, jossa saattaa voida olla lähitulevaisuudessa edellytykset pilotoida näitä asioita. Siihen liittyy tiettyjä ehkä tämmöisiä resurssikäyttöön tai ihan vaan niin kuin vaadittaviin rahamääräisiin investointeihin liittyviä kysymyksiä. Ainakin jos isommassa skaalassa ruvetaan näitä vaadittavia akkreditointeja tai laatua laatuarviointeja tekemään. Mutta katsomme tätä kuitenkin uteliaan positiivisesti ja mietitään sitten sitä mittakaavaa, jolla näitä asioita edistetään sen mukaan, kun nähdään miten asiat kehittyvät ja niin kuin tuossa viittasin, miten ne otetaan sitten myöskin niin sanotusti markkinoilla vastaan.

Riitta Konkola [00:27:01]: Joo tuosta on hyvä jatkaa Metropolian näkökulmaa pitkälti samantyyppisiä ajatuksia meillä ja tuossa meidän allianssissa, mutta kyllä me tyypillisesti Metropoliassa ajatellaan niin kuin mahdollisuuksien kautta, että erilaiset uudet aloitteet esimerkiksi tämä European Degree kyllä herättää paljon kysymyksiä juuri näihin kysymyksiin liittyen – laatu, rahoitus, työelämän arvostus, miten tämmöinen uusi tutkinto, selvästi kuitenkin haetaan nyt jotakin uutta, mitä ei ehkä vielä ole tai sitä on ehkä liian vähän. Niin tuota miten se sitten otetaan vastaan niin työelämän kuin laajemmin yhteiskunnan ja sitten tuota opiskelijoiden osalta, mutta varmasti kaiken kaikkiaan tässä haetaan Euroopan tasolla niin kun eurooppalaisen korkeakoulutuksen arvostuksen lisäämistä globaalisti suhteessa muihin alueisiin maailmassa ja kilpaillaan siis varmastikin hyvistä opiskelijoista ja hyvistä korkeakouluista ja statuksesta. Niinku laajasti ottaen, että kyllä minä uskon, että tämä on niin kuin yksi osa sitä, mikä siellä taustalla on ollut ylipäätänsä, kun näitä alliansseja on haluttu lähteä perustamaan ja niitä nyt varsin monta onkin jo, että tämä on yksi konkreettinen asia, joka sitten ehkä parhaimmillaan todentaa sitten sen, että juu on todella laadukasta koulutusta Euroopan korkeakouluissa kattavasti ja eurooppalaiset korkeakoulut ovat kyenneet löytämään sellaista yhteistyötä, jolla tämä voidaan toteuttaa. Ja se on minusta aika ainutlaatuista kuitenkin, että jos useampi korkeakoulu löytää niin vahvan yhteisen tahtotilan, että tämän tyyppiset aloitteet sitten jossain vaiheessa toteutuu parhaimmillaan niin kuin on ajateltu niiden merkitystä, niin silloinhan me ollaan todella pitkällä tämmöisessä isomman alueen, aluetta koskevan kehitystyön, niin kun edistämisessä ja se vaatii tietysti jokaiselta vahvaa sitoutumista ja sitä tahtotilan löytämistä ja ylläpitämistä. Helppoahan se ei tule olemaan. Minä uskon, että siinä on aika monta juttua mitä pitää miettiä ja ratkoa ja joka konkretisoituu sitten varmaan viime kädessä kuitenkin siitä, että no minkälainen on siis sen European Degree opetussuunnitelma. Onko se kokoelma yksittäisten korkeakoulujen palasia? Se on yksi tapa ajatella, mutta se ei ehkä ole kauhean innovatiivinen tapa. Ja löytyykö niitä punaisia lankoja, jotka sitten oikeasti sitoo ne eri osat toisiinsa niin että siitä muodostuu hyvä kokonaisuus ja tämä on varmaan yksi semmoinen mitä joudutaan miettimään mitä meillä ainakin näissä nyt kun me valmistellaan näitä yhteisiä tutkinto-ohjelmia, niin todellakin mietitään, että mikä on se lisäarvo. Se on kai se yksi peruskysymys siellä, mikä täytyy tunnistaa ja sitten konkretisoida.

Jonna Korhonen [00:30:07]: Osaan vielä tuosta jatkaa niin erittäin, erittäin, hyviä puheenvuoroja. Mä itsekin ajattelen, että varmasti viime kädessä se kuitenkin se lisäarvo syntyy sieltä sisällöstä ja siitä yhteistyöstä, että tietysti me aika paljon päädytään keskustelemaan ehkä näistä rakenteista ja nyt tästä tutkinnosta mikä se on ja mitä sillä pyritään ratkaisemaan, mutta viimekädessä varmasti niin kuin Riitta sanoi, niin tässähän haetaan sitä, että yhdessä saadaan enemmän aikaiseksi varmasti ja sitä vaikka ehkä suomalaisenkin opiskelijan näkökulmasta, jos itse ajattelen, niin onhan se varmasti hienoa, jos pystyy sen yhteistyön kautta, mitä suomalainen korkeakoulu tekee tämmöisen eurooppalaisen yliopistot allianssissa hyödyntämään mahdollisesti sellaista tarjontaa, mitä ei täältä löydy ja saamaan opetusta tutustumaan ehkä erilaisiin menetelmiin, oppimisympäristöihin, tämmöisen laajenevan kampuksen idean, mikä oli alun perin siinä eurooppalaiset yliopistot allianssin ensimmäisissä niin sanotuissa visioissa tämä liikkuvuus-kampus-yhteistyötarjonta, tämän tyyppiset kysymykset ja tämä on varmasti kuitenkin se ydin tässä yhteisessä työssä ja koulutuksen kehittämisessä ja kyllä se korkeakoulutuksen laatu ja sen vahvistaminen niin kuin EU:n tasolla ja sen kilpailukyky siinä globaalissa kokonaisuudessa niin kuin Riitta viittasi, niin on keskeistä ja mä itse ajattelen. Mä haluaisin sanoa vielä tämän, että ajattelen näin ja mielelläni kuulisin mitä te ajattelette Riitta ja Petri, että suomalaisissa korkeakouluilla on kuitenkin aika hyvä kyvykkyys tässä, koska suomalaiset korkeakoulut ovat tottuneet tekemään kansallisesti aika paljon yhteistyötä ja mä ainakin oon huomannut noissa eurooppalaisissa keskusteluissa, että tätä välillä katsotaan hyvinkin poikkeuksellisesti, kun on vaikka kertonut, että nyt jo tehdään hyvin paljon yhteistyötä, vaikka opetusjärjestelyissä tai sitten kun Riitta viittasi aikaisemmin tähän digitalisaatioon, niin tähän miten me ollaan jo erilailla avattu tätä tarjontaa eri korkeakouluissa ja miten oppija voi vaikka esimerkiksi tällä hetkellä ristiinopiskelun kautta hyödyntää sitä korkeakoulujen sopimusten puolesta. Niin mä ajattelin, että meillä on tietynlaisia kyvykkyyksiä, mitä tietysti varmasti voidaan hyödyntää tätä eurooppalaistakin yhteistyötä edistettäessä.

Petri Suomala [00:32:25]: Joo, kyllä mä koen hyvin samansuuntaisesti, mitä Jonna ttossa kuvailit eli jälleen kerran on nähtävissä, että meillä on vähän eri tasoilla menossa samantyyppistä työtä. Esimerkiksi nyt kansallisesti se, mitä me on viime vuosina tehty kansallisen Digivision piirissä niin sehän on loppujen lopuksi koulutuksen yhteistyön osalta, minä näen aika paljon samaa mitä koulutuksessa haetaan nyt sitten tässä eurooppalaisten allienssien tapauksessa Euroopan laajuisesti. Hyvin konkreettista meidän tarjontojen yhteensovittamista ja synergian löytämistä niin kuin Tukholman kollega on pitkään meidän allianssissa käyttänyt tämmöistä metaforaa, että meidän pitää toimia Allianssina niin kuin lentoyhtiö allianssi toimii, että me nähdään, että meillä on vähän erilaisia reittikarttoja eri puolille maailmaa ja sitten kun me lyödään ne yhteen, niin sitten me ollaan paljon vahvempia kun me oltaisiin yksinämme ja tavallaan se systemaattinen työ, joka liittyy ihan siihen, että meidän opetustarjonnan sisältöjä katsotaan tämmöisten konkreettisten synergioiden näkökulmasta. Mitä joltakin puuttuu, mikä on jollakin erityisen vahvaa ja sitten niistä rakennetaan kokonaisuuksia, niin juuri se, että rakenteet mahdollistavat, rakenteet on toki tärkeitä, mutta itse asiassa se sanoisin analyyttinen ja ymmärrystä rakentava työ siellä sisältöjen tasolla ja sitten fokusoiminen tiettyihin juttuihin, ei yritys tehdä kaikkea mahdollista, koska sitten me kaadutaan monimutkaisuuteen, vaikka meidän tapauksessa 9 yliopistoa eri puolilta Eurooppaa, niin eihän me voida tehdä kaikkia mahdollisia asioita tai siis kaikki asiat eivät ole mahdollisia tehdä samaan aikaan, vaan meidän täytyy sitten keskittyä joihinkin juttuihin ja näiden sisältöjen tämmöisestä analyyttisestä pureskelusta ja konkreettisten toisiamme täydentävien mahdollisuuksien tunnistamisesta minun mielestä kaikki täällä koulutuksessa lähtee.

Riitta Konkola [00:34:33]: Se on ehkä semmoinen lisäys, mitä tuota tuossa meidän omassa allianssissa pitkään jo ollaan niin kuin mietitty, jo ennen kun meille tuli tämä Eurooppa yliopistostatus ja -rahoitus, niin on ne yhteiset isot kysymykset, joita meidän tyyppiset korkeakoulut, jotka vielä sijaitaan tyypillisesti aika isoilla kaupunkiseuduilla ja on tunnistettu siis yhteisiä haasteita, jotka liittyy sitten vaikka kestävään kehitykseen tai muihin vastaaviin isoihin kaupunkeihin liittyviin haasteisiin, liikkumiseen, asumiseen, kulttuurisiin tekijöihin ja moniin maahanmuuttokysymyksiin. Niin minusta on ollut äärimmäisen tärkeä, hieno juttu, että me ollaan niin syvällä jo siinä yhteistyössä, että me kyetään jakamaan näitä tiettyjä hankalia haastavia tilanteita, joihin korkeakouluilta aika paljon nykypäivänä odotetaan vastauksia ja sitten se tapa, miten kollegakorkeakoulu toimii suhteessa vaikka omiin kaupunkeihinsa ja heidän edustajiin ja muihin sidosryhmiin, että siinä on ollut semmoinen iso tärkeä juttu mitä me ollaan paljon voitu oppia ja hyödyntää omassa toiminnassa, todella toimivia systemaattisia strategisia rakenteita luotu esimerkiksi jonkun kaupungin ja sitten sen paikallisen ammattikorkeakoulun välillä. Miten siis vuorovaikutuksessa jatkuvasti tavataan ja mietitään, että miten me voitaisiin nyt jotakin tiettyä asiaa edistää ja miten siihen saadaan opiskelijat ja henkilöstö mukaan ja miten niihin ollaan sitten saatu allianssiin eri korkeakoulussa opiskelijoita ja henkilöstöä mukaan, että ne on lähtenyt tän tyyppisten, ilmiöpohjaisten haasteiden ratkomisesta pitkälti myös meidän allianssissa tämä työ etenemään niin kohti sitten näitä tämmöisiä kysymyksiä, että saisiko tämän ympärille jonkun laajemman kokonaisuuden tutkimusta myös ja sitten näitä mahdollisia tutkinto-ohjelmia. Silloin me ollaan todella semmoisessa mun mielestä isoissa kysymyksissä, mitä varten korkeakoulut varmasti niin kuin sen oman oikeutetuksensa ja asemansa niin kuin lunastavat.

Mona Roman [00:36:55]: Joo, juuri näin, niin kun kaikki tästä omasta allianssista on todella jo syvällä siinä paikallisessa ekosysteemissä, mutta nyt tuodaan nämä ekosysteemit yhteen eli silloin voi myös joku toinen korkeakoulu tukea jotakin toista sidosryhmää ja päinvastoin, että saadaan ne omat kompetenssit myös valjastettua sinne korkeakoulun ulkopuolelle ja ulkopuolisille toimijoille.

Mutta ehkä tuota nyt minusta tuntuu, että minä katson tässä, että me saatiin paljon äsken ajatuksia siitä, että miten toisaalta me voidaan Suomesta ja Suomen kansallisesta järjestelmästä ja sen yhteistyöstä viedä sinne eurooppalaiseen yhteistyöhön ja että oli kiva Jonna kuulla just näitä todella, että mistä on niin kun huomattu, että Suomessa on osaamista ja jo käytäntöjä, mitä voidaan viedä Eurooppaan päin ja sitten toisaalta Euroopasta päin niin niin just mitä Petri sanoit tässä että ja Riitta että sitten todella kumppaneilta saadaan semmoisia tarjoamia ja resursseja, erilaisia asioita mitä voidaan sitten tuoda niin kun oman korkeakoulunkin ja suomalaisen korkeakoulukentän laajemminkin hyödyksi, niin niin ehkä tästä nyt voitaisiinkin siirtyä tämmöiseen lopetusosuuteen tässä podcastissa ja kysyä sitten vielä jokaiselta, että kun olette kaikki pitkään Eurooppa yliopistoallianssien kanssa toimineet, niin miten itse niin kun henkilökohtaisella tasolla, niin miten näette että mitä hyötyä tai iloa olette saaneet niin kun itsellenne tästä eurooppalaisesta yhteistyöstä niin mä aloitan vaikka Riitasta. Haluatko sanoa alkuun?

Riitta Konkola [00:38:44]: Joo no todella pitkäaikaisia henkilökohtaisiakin kumppanuuksia kollegoiden kanssa, että me ollaan toki jo työskennelty ennen tosiaan niin kun tämä Eurooppa-yliopistoaloite edes silloin 2017 ensimmäisen kerran tuli esille, että me ollaan yli 10 vuotta työskennelty tässä kokoonpanossa ja on ollut hieno nähdä miten se alkuperäinen ajatus niin kuin vahvistaa keskinäistä yhteistyötä ja nimenomaan tämmöistä ammattikorkeakoulujen roolista vahvana toimijana kaupunkiekosysteemeissä, niin on todella kehittynyt paljon ja Euroopassa ovat olleet huomattavasti pidemmällä tämän tyyppisissä kysymyksissä. Osittain kun me vielä täällä Suomessa ja Metropolian kehityshistoriaan liittyen, niin tällä on ollut iso merkitys, että me ollaan saatu tosi paljon hyvää semmoista benchmarkkia, että miten siellä sitten isojen kaupunkien kanssa korkeakoulut parhaimmillaan toimii ja kytkee tosiaan yhteen näitä opetus- ja TKI-tehtäviä ja saa siihen myös asukkaita mukaan, kansalaisia mukaan, että tämmöinen niin kuin Citizen-based ja Challenge-based opetus ja tutkimus on niin kuin todella vahvistunut ja sillä on ollut hyvät vaikutukset Metropoliaan ja sitten mä uskon, että me ollaan taas pystytty tuomaan sinne allianssiin tätä suomalaista vahvaa yhteistyöhön perustuvaa ratkaisuhakuista, melko nopeaa toimintaa, että on saatu aika tämmöisiä isoja, käytännöllisiäkin asioita yhdessä vietyä eteenpäin, mitä tässä matkan varrella on tullut esille, mutta se mikä tässä viime aikoina parin vuoden aikana minua on erityisesti henkilökohtaisesti niin kuin innostanut ja kiinnostanut on nyt siis, että meillä on niin kuin noussut keskusteluun hyvin perustavanlaatuiset kysymykset johtuen varmaan näistä erilaisista globaaleista haasteista, mitä tässä viime vuosina on ja mikä itse asiassa tämmöisen allianssin merkitys voisi olla, jos me halutaan niin kuin ottaa kantaa ja tuoda esille se, että mitä korkeakoulut voisi nyt tuoda semmoista jotakin, jolla me saataisiin vaikka lisättyä resilienssiä yhteiskunnissamme. Me uskotaan vahvasti, että korkeakouluilla olisi tässä paljonkin annettava monestakin syystä ja tämä on minusta ollut ihan älyttömän hienoa keskustella kollegoiden kanssa erilaisista Euroopassakin olevia olevista kriiseistä tai puhumattakaan globaaleimmasta kriiseistä mitä niin kuin koko aika tuntuu olevan, että miten korkeakoulun pitäisi suhtautua, mitä me voitaisiin tehdä, jotta me voitaisiin vaikka luoda lisää toiveikkuutta meidän opiskelijoillemme.

Petri Suomala [00:41:38]: Jos mä sanon alkuun näin, että meillä on Aallossa ollut tämän allianssityön keskeisenä teemana se, että allianssi tarjoaa erityisesti kiinnostavia yhteyksiä vähän varhaisemmassa uravaiheessa oleville akateemisille, ihmisille, professoreille tai opetuksessa mukana oleville akateemisille ja me ollaan haluttu sitä mahdollisuutta hyvin systemaattisesti hyödyntää, niin kyllä mä näen että, nyt jos minä reflektoin henkilökohtaisesti, niin minä olen tietyllä tavalla päässyt hyötymään vähän samasta, koska minä tulin Aaltoon koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi samoihin aikoihin kun me rakennettiin tätä ensimmäisen vaiheen suunnitelmaa ja vaikka minulla oli professorina ollut jo pitkään omia muun muassa eurooppalaisia verkostoja, niin ei minulla ollut yliopiston johdossa niin vahvoja eurooppalaisia verkostoja ennen tätä ja kyllä tämä oli ja on ollut hyvin mielenkiintoinen myöskin henkilökohtainen oppimisen matka siinä suhteessa, että olen nähnyt erilaisten eurooppalaisten yliopistojen pohdintoja sen kaltaisista kysymyksistä, mitä Riitta jo viittasi. Erilaisia ehkä sitten jossain määrin myöskin jakolinjoja, joita välillä esiintyy eri Euroopan kolkkien välillä ja siinä ajattelussa, että mikä on ehkä yliopiston idea tai toimintamalli ja kaikki tämä on hirveän arvokasta sitten kun me niitä konkreettisia asioita koulutuksessa, tutkimuksessa tai vaikka innovaatiotoiminnassa halutaan edistää, että ymmärtää, että mitkä on niitä vipuja tässä systeemissä, joita itse asiassa täytyy pyrkiä tavoittamaan, jos haluaa saada muutosta aikaiseksi. Eli tuota paljon henkilökohtaista oppimista myös.

Jonna Korhonen [00:43:31]: No mun täytyy tietysti varmaan ihan ensimmäisenä todeta, että yksi niinku semmoisia ilonaiheita on ollut nähdä siis se että, miten suomalaiset korkeakoulut ovat olleet innostuneita, olleet mukana hauissa ja pärjänneet loistavasti niissä alliansseissa missä he on ollut mukana ja että meillä on kaksi kolmasosaa suomalaisista korkeakoulusta koko korkeakoulujärjestöstä on mukana näissä alliansseissa ja mun mielestä se on hieno saavutus ja se on ollut tietysti ilahduttanut kun aikanaan itse tässä tosissaan ollut mukana kun tämä lähti käyntiin niin seurata tätä jo itsessään. Ehkä henkilökohtaisella tasolla, niin tietysti vähän vastaavalla lailla kun edelliset puhujat totesivat, niin onhan se tietysti ollut mielenkiintoista, kun niitä kysymyksiä nousee, niin kuulla ja keskustella kollegoidenkin kanssa siitä, että miten samaa kysymystä voidaan lähestyä eri näkökulmista, minkälaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja samallahan siinä sitten reflektoida aina sitä omaa ajattelua ja ajattelumallia ja mahdollisia kysymyksiä sitten miten Suomen näkökulmasta niitä voitaisiin sitten lähestyä. Että kyllä tämmöinen keskustelun merkitys ja yhteisen ymmärryksen rakentamisen merkitys niin on hyvinkin keskeinen ollut tässä allianssityössä ja varmasti myös jatkossa, ja isossa kuvassa ehkä on. On myös ollut hienoa nähdä, että semmoista yhteistä tahtotilaa löytyy nytkin ja jatkossakin varmasti paitsi Suomessa, niin myös muissakin jäsenvaltioissa löytää niitä ratkaisuja miten me rakennetaan tämmöistä, kuten Riitta sanoi, resilienttiä Eurooppaa tulevaisuutta varten ja tässä varmaan korkeakoulujen merkitys on hyvin keskeinen. Siinä sitten minun mielestä on ollut ilahduttavaa nähdä, että kyllä semmoista ratkaisuhakuisuutta löytyy niin asiassa kuin asiassa ja niin sanotusti tasolla kuin tasolla, että semmoista yhteistä tahtotilaa on vahvasti. Se ei välttämättä aina ole niin nopeaa, kun ehkä joskus toivottaisiin löytää niitä ratkaisuja, mutta joskus se voi olla ihan hyvä, että sitä harkintaakin siinä matkalla käytetään ja pohditaan, mutta ehkä se tahtotila on sellainen asia, mikä mulla erityisesti on jäänyt tästä itselleni mieleen alusta alkaen.

Mona Roman [00:45:38]: No niin ja tosiaan ehkä näen tästä allianssikäytännön työn puolelta, niin itse näen, että tietysti meillä oli vahva perusta allianssille niin kun Riitta sanoit vuodesta 2016 että sillä tavalla oltiin tuttuja keskenämme, mutta onhan tämä aivan huikea siis tämä yliopistoallianssialoite niin kun mittakaavassaan ja tavoitteiden muodossa, että itse olen monissa EU-hankkeissa ollut mukana, niin tämä on ihan jotakin muuta. Tämä koko korkeakoulun laajuus ja tavoiteasetanta ja mitään ei tehdä tavallaan hankkeelle vaan kaikki tehdään suoraan osaksi korkeakoulun normaalitoimintaa ja silloin täytyy tosi monella eri tasoilla keskustella ja oikeastaan koko korkeakoulun kaikkien eri toimintojen kanssa ja sitten ulospäinkin eurooppalaisten kollegojen kanssa, että todella niin kun antoisaa ja paljon niin kun oppeja ja ehkä semmoinen yksikin, että samaan tavoitteeseen voi päästä monta eri kautta, niin sehän on meidän allianssissa semmoinen iso ja niin kun kantava voima, koska me ollaan tosi erilaisia. Se tapa miten me toimitaan on hyvin erilaista, niin pitää tietysti miettiä, että miten kaikki asian pystyy sitten käytännössä toteuttaa, että miten ne politiikkatavoitteet viedään sinne käytäntöön, niin niin siinä on monta polkua, mutta että just se, että niitä voi olla tosi monta polkua ja monet polut tuolla muualla voi olla tosi näppäriä, että näin tämä on niin kuin todella ehkä se antoisin asia ollut.

Mutta tosiaan siis paljon kiitoksia keskustelijoille ja paljon kiitoksia kuulijoille, että olette olleet kanssamme tässä ja tuota sitten ihan meillä lopuksi haluan tietysti kiittää rahoittajaa, että tämä eurooppalaiset yliopistoallianssit Suomessa podcast on tuotettu osana UREKA SHIFT-hanketta eli kiitos kuuluu hankkeen osarahoittajalle Euroopan komissiolle. Tietysti nämä näkemykset ja mielipiteet, mitä on esitetty tässä, niin ne ovat yksinomaan omia eivätkä välttämättä edusta Euroopan unionin tai Erasmus+ ohjelman kantaa, Euroopan unioni eikä rahoittaja ole vastuussa niistä. Mutta todella vielä tähän loppuun niin kiitokset kaikille ja antoisia yhteisiä hetkiä allianssiyhteistyön parissa.