Jakso 1: Mistä tuottajat on tehty?

[tunnusmusiikki]

Laura Matikainen: Tervetuloa kuuntelemaan Tuottajapodia. Tässä sarjassa tarkastelemme luovien alojen tuotannollista työtä ja sen merkitystä osana alan kokonaisuutta. Keskustelemme asiantuntijoiden kanssa ajankohtaisista ilmiöistä, rakenteista, toimintamalleista ja syvennymme tuottajaosaamiseen sekä siihen, miten taiteen tekemistä, tapahtumia ja kulttuuritoimintaa mahdollistetaan käytännössä. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mistä tuottajat on tehty. Pohdimme tuottajuutta ja sen lähtökohtia sekä sitä, mitä kaikkea tuottajat osaavat ja millaiseksi heidän työnkuvansa rakentuu. Jakso keskittyy tuottajan osaamiseen ja työn monipuolisuuteen sekä siihen, millaista osaamista luovilla aloilla edellytetään tänään ja tulevaisuudessa. Minä olen Laura Matikainen, Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen asiantuntijatuottaja Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Keskustelemassa kanssani ovat Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen osatoteuttajan Metropolian projektipäällikkö ja opettaja Laura Haarala.

Laura Haarala: Moi. Kiva olla täällä.

Laura M: Sekä Metropolian kulttuurituotannon tutkintovastaava Leena Björkqvist.

Leena Björkqvist: Moi ja kiitos kutsusta.

Laura M: Tervetuloa. Kertoisitteko itsestänne meidän kuulijoillemme. Miten olette päätyneet kulttuurialalle joko tuottajaksi tai opettamaan tuottajia? Leena, voisitko sinä vaikka aloittaa?

Leena: Joo, kiitos. No silloin aikoinaan ei ollut tuottajakoulutuksia vielä ollenkaan. Mä olen taiteesta kiinnostuneena ja itsekin piirtäneenä ja maalanneena lähtenyt opiskelemaan taidehistoriaa. Sitten opintojen aikana olin töissä galleriassa, ja sitten yhtenä päivänä professori oli sitä mieltä, että nyt me tarvitaan ihminen tekemään kansainvälistä konferenssia. Mä olin sitten nuorena innokkaana. Ajattelin, että no kyllä mä nyt yhden kansainvälisen konferenssin tässä järjestän ja lähdin sitä tekemään. Meillä oli työryhmää siinä ja jotenkin semmoisella kovalla itsetunnolla. Siinä sai oppia tosi paljon. Se oli eurooppalainen konferenssi, missä oli myös Jenkeistä sitten muutamia luennoitsijoita, ja piti järjestää aika isollekin porukalle sitä tekemistä. Ehkä siinä tuli semmoinen juttu, että tämä on ehkä sitä, mitä mä haluaisin tehdä. Sitten mä olin kuvataiteen parissa aika pitkään ja sitten lähdin täydennyskoulutusta ensin tekemään. Sitten olen ruotsinkielisellä puolella ollut kulttuurituotannon lehtori ja tutkintovastaava ja nyt yli kymmenen vuotta jo Metropoliassa. Olen tehnyt paljon hankkeita myös, että olen saanut koko ajan sillä lailla kehittyä kentällä ja samaan aikaan tehdä sitä opettajan työtä. Että tosi monipuolisesti.

Laura M: Joo. Entä Laura Haarala, eli Laura H., mites sinä olet päätynyt kulttuurialalle hommiin?

Laura H: No tämä on vähän monipolvinen juttu, mutta Alkio-opistossa 2000-luvun alussa opiskellessani avoimessa yliopistossa historian opintoja törmäsin ensimmäisen kerran kulttuurituotannon opintoihin. Myöhemmin olen ollut mukana monissa tee se itse -mentaliteettiin liittyvissä yhdistyksissä, kuten Kouvolan kulttuuritallit ry:ssä, Helsingissä Oranssi ry:llä ja semmoisessa kuin Tyttöjen rokkileiri -yhdistys eli nykyinen Särö. Niissä olen toiminut hyvinkin aktiivisesti hallituksessa ja järjestänyt tapahtumia, keikkoja, bändileirejä ja kaikkea muuta vastaavaa. Sitten mä valmistuin 2010-luvun alussa tuolta Itä-Suomen yliopistosta filosofian maisteriksi. Siellä opinnoissani olin erikoistunut populaarikulttuurin historiaan ja silloin asuin myös Kouvolassa, jossa vaikutin siinä Kulttuuritallit ry:ssä. Siellä kypsyi ajatus, että haenpa kulttuurituotannon opintoihin, kun siellä tajusin, että sitä alaa tosiaan voi opiskella, vaikka siihen olin jo törmännyt aikaisemminkin. Sitten hain kumpaankin Metropoliaan sekä Humanistiseen ja päädyin sitten Humanistiseen ammattikorkeakouluun monimuoto-opintoihin ja sitten valmistuin kulttuurituottajaksi. Monien eri vaiheiden kautta sitten päädyin sellaiseen ohjelmatoimistoon kuin Piikkikasvi Agency tuottamaan bändien keikkoja. Korona-aikana mä olen toiminnanjohtajana LiveFIN ry:hyn sulautuneessa Suomen ohjelmatoimistot ja agentit ry:ssä, jossa on ollut esimerkiksi edunvalvonta- ja sidosryhmäyhteistyötä ja viestintää ja monia muita erilaisia juttuja musiikkialaan liittyen. Ja sitten 2023 pesti loppui Piikkikasvilla ja sitten hain projektipäälliköksi Metropolia Ammattikorkeakouluun ja täällä ollaan.

Laura M: Joo. Todella monipuolisesti teillä molemmilla on tuota taustaa. Me käsitellään aivan ensiksi tuottajuuden ydintä, eli mitä tuottajan työ on luovilla aloilla. Elina Saksala on kirjoittanut tuottajan toimenkuvasta perusteoksen Tuottajan käsikirja. Siinä mainitaan, että tuottaja on kaiken tuotannollisen työn taustalla oleva henkilö, ja työnkuva vaihtelee myös eri tuotannoissa ja tyypillisimpiä on esimerkiksi tapahtuma-, teatteri-, tanssi- sekä elokuva-, televisio- ja mediatuotannot. Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen, kun kuulette kysymyksen, että mistä tuottajat on tehty? Mistä teidän mielestä ne tuottajat on tehty? Aloitatko vaikkapa sinä, Leena?

Leena: Kiitos, hyvä kysymys. Olisikohan ne sokerista ja pippurista sitten tehtyjä. Mulle tulee ensimmäisenä mieleen jotenkin semmoinen uteliaisuus, luovuus ja samaan aikaan järjestelmällisyys ja tarkkuus. Pitää olla molempia puolia, että lähteä uteliaasti eteenpäin ja miettiä, että mikä tilanne, mitä tarvitaan ja luovasti, että mitä kaikkia mahdollisuuksia on. Ja sitten kun ollaan se tavoite jotenkin määritelty, pitää ollakin aika järjestelmällinen ja tarkka. Tuottaja on usein myös se, joka pitää huolen niistä pienimmistäkin yksityiskohdista. Semmoisesta hyvin laajasta pieneen.

Laura M: No entäs Laura sinulle, mitä tulee mieleen ensimmäisenä kysymyksestä, mistä tuottajat on tehty?

Laura H: Tuossa on aika paljon samaa, mitä Leenalla on tässä, mitä mä olen miettinyt, mutta sitten mulle on tullut tähän semmoinen lisäys, että mun mielestä tänä päivänä, mihin mä olen itse ainakin törmännyt paljon, että tuottajilla täytyy olla aika paljon yrittäjämäistä asennetta. Usein he ovat moniammattilaisia, että pitää hallita monenlaisia asioita sen lisäksi, että tosiaan on järjestelmällisyyttä, mutta myös luovuutta.

Laura M: Tuottajan käsikirjassa tuottajan keskeisiksi osaamisiksi nimetään johtaminen, organisointi, kommunikointi ja ihmisten motivointi. Humanistisen ammattikorkeakoulun vuoden 2022 Kulttuurituottajien työmarkkinat, muuttuvat toimintaympäristöt ja tulevaisuuden osaamistarpeet -julkaisussa työelämän edustajien haastatteluissa nousi esiin osaamistarpeiden osalta neljä eri kokonaisuutta. Näitä olivat: Monipuolinen osaaminen tuotantojen eri osa-alueista, kuten palvelumuotoilu, myynti ja markkinointi sekä kyky hallita laajoja kokonaisuuksia. Toinen oli viestinnällinen ja teknologinen osaaminen sekä niiden soveltaminen. Kolmas oli vuorovaikutus ja verkostoitumisosaaminen. Ja neljäs oli tulevaisuuslähtöinen ajattelu, esimerkiksi ennakointi, innovatiivisuus ja itsensä kehittäminen ja oman toiminnan uudistaminen. Miten nämä teidän mielestänne kuvaavat tuottajan osaamista tänä päivänä esimerkiksi?

Leena: Mun mielestä nämä ovat ihan sellaisia perusosaamisia ja kaikki niitä tarvitsee. Sitten tärkeää kuitenkin muistaa se, että me toimitaan luovalla alalla. Ja totta kai viestintä on viestintää tai vuorovaikutus on vuorovaikutusta, talous on taloutta riippumatta siitä, että millä toimialalla ollaan. Mutta kyllähän alun perin kulttuurituottajat tai arts management, mikä se semmoinen akateeminen oppi on, niin siellä lähdetään siitä, että taiteilijat ja luovat ihmiset kuitenkin keskittyy siihen luovuuteen. Silloin se art manager on se, joka hoitaa sitä prosessia. Siitä me ollaan aikanaan lähdetty. Vaikka osaisi kaikki nämä, mutta jos ei sulla ole ymmärrystä siitä taiteen tekemisestä, siitä luovasta alasta, niin sitten se on kyllä aika vaikeaa. Mä sanoisin, että se toimintaympäristön ymmärtäminen ja se luovan prosessin ymmärtäminen on kyllä tosi tärkeätä.

Laura M: Joo. Entäs Laura, miten sulla?

Laura H: Leena tuntuu tyhjentävän tässä pankin koko ajan, mutta sitten mulla on tullut tuommoinen tulevaisuuslähtöinen ajattelu kanssa siihen. Itsellä ehkä sellaisten hiljaisten signaalien ja muiden havainnointi koko ajan lisänä noihin neljään ehkä. Se on jotenkin tosi tärkeätä havainnoida sitä ympäristöä ja että mitä sieltä löytyy. Esimerkiksi tällä hetkellä sodat ja muut tuolla maailmalla vaikuttavat aika paljon toimintaympäristöön, eli ei kannata odottaa esimerkiksi ulkomaan keikkoja ihan siinä mittakaavassa tänne Suomeen kuin aikaisemmin esimerkiksi.

Laura M: Joo, sitä on myös jo nähtykin. Moni artisti jättää Suomen väliin. Keikkailevat vaan Tukholmassa ja sitten lähtevät Keski-Eurooppaan.

Leena: Tuosta mä haluaisin jatkaa kanssa sillain, että itse asiassa musta tuntuu, että Suomessahan kulttuurituotannon koulutukset, niin me ollaan tehty aina aika paljon yhteistyötä ja hankkeita ja kaikkea. Meillä esimerkiksi oli semmoinen kuin Tuottaja 2020 -hanke, ja siinä me kaikki varmaan vähän opittiin myös sitä tulevaisuuden heikkojen signaalien etsimistä ja skenarointia ja tällaista. Mä uskon, että se näkyy kaikkien meidän koulutuksessa. Mä ainakin innostuin siitä niin, että mä olen opiskellut tulevaisuuden tutkimusta sen jälkeen juuri sen takia, mitä Laura sanoi, että kulttuurituottajalla tai luovan alan tuottajalla pitää olla myös semmoinen avoimuus katsoa ja miettiä sitä tulevaisuutta ja ehkä niitä kaikkia erilaisia mahdollisuuksia, mitä voi olla. Ja siinä se luovuus on kanssa tärkeää.

Laura H: Kyllä, ja sitten mun mielestä semmoinen nopeatempoisuus. Siis maailman tilanteet muuttuu siinä mittakaavassa koko ajan, että nopeatempoisuus, mutta myöskin se sellainen jollain tavalla lyhytjänteisyys on tällä hetkellä pinnalla. Viime viikolla oltiin Keski-Suomen kulttuurifoorumissa ja siellä Krapin pajalta tuottaja oli puhumassa, ja hän sanoi, että ei tällä hetkellä pysty suunnittelemaan tulevaisuuden isoja skenaarioita kovin pitkälle, kun tilanteet vaihtuvat niin jumalatonta vauhtia. Tavallaan se hiljaisten signaalien löytäminen olisi tässä tapauksessa vielä todella tärkeä tilanne.

Leena: Niin ja varmaan myös se, että pystyy silloin varautumaan erilaisiin vaihtoehtoihin. Sä et voi jäädä siihen tilanteeseen odottamaan, vaan sun täytyy pystyä kuvittelemaan erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

Laura H: Tätä mä jäin miettimään hänen puheestaan siinä.

Leena: Joo.

Laura H: Valittelivat, että kun tilanteet vaihtuvat niin nopeasti, niin ei pysty tavallaan tekemään niin pitkäjänteistä suunnittelua kuin haluaisivat.

Laura M: Joo. Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen osatoteuttaja LiveFIN ry:n projektipäällikkö ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Jenna Lahtinen kirjoitti puolestaan blogitekstin tuottajaosaamisen eri tasoista. Eli suorittava, asiantuntija ja johto. Kaikissa niissä tasoissa toistui eri painotuksin organisointi- ja paineensietokyky sekä viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Missä tilanteessa tuottajan osaaminen korostuu eniten? Onko sellaista vai onko se kaikissa?

Leena: Jos tekee sitä duunia, niin kyllähän se sitten kaikessa. Varmaan moni muukin työ on sellaista, mutta sä teet kyllä siinä koko sun persoonalla töitä. Ja siinä on varmaan haaste sitten välillä, ettei ole koko ajan siinä työmoodissa, koska rajoja on vaikea löytää. Mutta mä näkisin, että nuo on tärkeitä asioita ja niitä voi tehdä monella eri tavalla. Voi olla hyvä tuottaja ja tehdä aika erillä tavalla niitä asioita. Tietysti organisointi ja talousasiat, niin ne pitää tehdä tietyllä tavalla. Mutta kyllä mä sanoisin Laura, että se on siinä kaikessa.

Laura M: Oliko Laura H:lla mitään ajatuksia?

Laura H: Ollaan näköjään mietitty aika samalla lailla näitä asioita.

Laura M: Joo. No seuraava kysymys on osoitettu Laura Haaralalle. Miten Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa on tehty näkyväksi näiden tuottajien osaamista? Se on ollut yksi tavoite siinä hankkeessa.

Laura H: Joo, kyllä näin on. Eli hankkeessa tätä tuottajan osaamista tehdään ja on tehty näkyväksi, laajasti ja konkreettisesti monien eri toimintojen kautta. Esimerkiksi nyt hankkeessa on synnytetty tämmöinen nettisivusto nimeltä tuottajaverkosto.fi. Se toimii yhteisöllisenä ja valtakunnallisena tiedon jakamisen kanavana. Sen alustalla julkaistaan siis podcasteja, kuten nyt tässä teemme, blogikirjoituksia ja muuta digitaalista materiaalia, joiden avulla tuottajan arki ja urapolut ja monimuotoinen osaaminen tulevat tutuiksi myös sellaiselle yleisölle, jotka eivät välttämättä tiedä, mikä on tuottajan toimenkuva täysin. Sitten ammatillista kasvua ja verkostoitumista on tuettu tässä hankkeessa erilaisilla koulutuksilla ja verkostotapaamisilla. Siellä tuottajat voivat kehittää osaamista ja jakaa kokemuksia ja saada vertaistukea muilta tuottajilta, jolloin tavallaan leviää se tuottajaosaaminen eri genrejen välillä, esimerkiksi musiikkiala, lastenkulttuuri, teatteri, luovien alojen eri alaosioista, missä tuottajat toimii. Sitten alueellisia verkostoja on nyt kehitetty. Tässä hankkeessahan se on ollut yksi tärkeimmistä asioista ja tämä valtakunnallinen verkostotoiminta, mutta myös nämä alueelliset verkostot. Toiminnassa on jo Pirkanmaan luovat tuottajat ry, ja tänne pääkaupunkiseudulle perustetaan nyt omaa yhdistystä, ja Keski-Suomessa on oma tuottajaverkostomalli syntymässä. Se vahvistaa alueellista tuottajayhteistyötä, ja tuovat osaamista näkyviin siellä paikallisesti ja valtakunnallisesti tietenkin tuottajien osalta. Tuottajan osaamista pystytään nostamaan esiin yhä laajemmin näiden verkostojen kautta. Sitten on ollut erilaisissa seminaareissa juuri näitä työpajoja, mistä aikaisemmin mainitsit, tuossa tuo LiveFINin koonti. Se perustuu tämmöisen Tapahtumateollisuus NYT -seminaarin työpajaan vuodelta 2025. Siellä justiin oli nämä suorittava taso, asiantuntijataso ja johtajatason osaamiset koottu näiden työpajojen kautta. Sieltä pystyttiin keräämään uutta tietoa ja konkretiaa eri tasoilla olevien tuottajien osaamisesta, ja näiden kautta voidaan myös kehittää sitä eri tasojen tuottajien toimintaa. Sitten meillä on ollut tietenkin tämmöistä työnohjausta ja mentorointia, jossa tuottajia on tsempattu. No, tsemppaus on vähän huono sana, mutta siis tuottajaosaamista on voitu jakaa. Vanhempi tuottaja voi jakaa nuoremmalle tuottajalle ja näin edespäin. Sitten tietenkin oman itsensä johtamista siinä työnohjauksessa. Siinä on ollut taustalla se. Mitäs muuta.

Laura M: Joo. Tuossa tuli todella paljon, mitä kahden ja puolen vuoden aikana hanke voi saada aikaan. Edelleen kehittämistyö jatkuu. Miksi tuottajan työ jää usein näkymättömäksi? Sehän ei näy esimerkiksi, jos artisti esiintyy se työ siellä taustalla. Se usein on näkymätöntä työtä.

Laura H: Just nostit esille tämän artistien taustalla toimivat tuottajat, joiden työ hyvin usein jää näkymättömäksi. Mulla oli täällä esimerkkinä, että yleensä tuottajan työtä ei huomata, kun kaikki sujuu, mutta entä sitten kun esimerkiksi lavatekniikka prakaa, sopimukset ei ole kunnossa. Silloin huomio kiinnittyy heti siihen, että mitkä asiat eivät toimi. Näissä tilanteissa vasta ymmärretään, että miten isossa roolissa tuottaja on eri tapahtumissa ja just sen sujuvuuden varmistajana. Eli tuottajan työ näkyy siis parhaiten juuri silloin, kun siitä tulee puute, eli siis tuottajaa ei ole paikalla ja joku menee pieleen. Tämä on vähän ehkä klassikkovastaus, mutta näin se usein on.

Laura M: Onko Leena sulla mitään ajatuksia, miksi tuottajan työ jää usein näkymättömäksi?

Leena: No mä komppaan tässä kyllä Lauraa, että sehän on se, että tuottaja tekee kaikkensa, että ne esiintyjät ja muut henkilöt pääsee esille. Ei ole tarkoituskaan, että tuottaja olisi sillä tavalla kovin paljon esillä. Ehkä jos mä ajattelen kulttuurituottajan koulutuksen näkökulmasta, niin me yritetään tuoda esille se, että jos haluaa olla näyttämöllä, niin sitten tämä ei välttämättä ole se koulutus. Pitää jotenkin nauttia siitä, että mahdollistaa niitä asioita, mutta samaan aikaan, että pystyy myös sitten selvittelemään ja tekemään kaikki nämä backstage-asiat siellä, että saa hommat toimimaan. Mutta niinhän se on monessa. Eihän käsikirjoittajiakaan niitä aina huomata ja ihmetellään, että mites homma ei toimi. Meillä on aika paljon semmoisia duuneja, mitkä ei näy päälle. Ehkä tuottajan duuni on yksi semmoinen.

Laura M: Joo. Osaaminen liittyy luonnollisesti myös siihen, miten tuottajia koulutetaan ja millaisia valmiuksia koulutus antaa työelämään. Keskustellaan seuraavaksi tuottajien koulutuksesta. Kun kirjoitin tätä jakson käsikirjoitusta, tutkin ja vertailin Metropolian, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opetussuunnitelmia. Samalla vertailin niitä mun omiin Metropolian kulttuurituotannon opintojen opetussuunnitelmaan. Tässä kuulijoille siis huomiona, että aloitin opinnot vuonna 2018 ja valmistuin 2022. Opetussuunnitelmia tarkastellessa huomasin, että ainakin Metropolian uusimmissa opetussuunnitelmissa on paljon enemmän viestintään ja markkinointiin liittyviä kursseja kuin mitä oli esimerkiksi mulla itsellä silloin, kun aloitin opinnot 2018. Miten teidän näkökulmasta koulutus on muuttunut vuosien varrella, jos vertailee vaikka 2010-lukua ja sitten tätä 2020-lukua?

Leena: Joo. No mä sanoisin, että siellä on sellaiset perusasiat pysyneet. Esimerkiksi tämä projektinhallinta, mikä on yksi ihan ydintaitoja, niin se on siellä ja toimintaympäristö. Varmaan viestintää, markkinointia, myös myyntiä on lisätty. Tämähän on sellainen klassinen dilemma, että ajatellaan, että me osataan vielä markkinoidakin jotenkuten, mutta sitten se myyminen. Se prosessi jää vähän niin kuin vajaaksi, niin sitä yritetään nyt tässä saada enemmän. Ja sitten johtajuutta me ollaan otettu myös bachelor- eli amk-tasolle. Meillähän aikaisemmin ajateltiin, että se on enemmän se master-tason, mutta nyt me ollaan huomattu tässä ihan viime vuosina, että usein myös amk-tasolla työharjoittelussa saattaa jo käydä niin, että opiskelijat pääsee siinä ehkä töihin tai tulee tilanteita, että heidän täytyy toimia esihenkilöinä. Niin me halutaan saada sellaiset esihenkilötyön perusteet myös meidän opiskelijoille. Johtaminen on kyllä kaikilla tasoilla tosi tärkeä. Ja tietysti kaikki vastuullisuuteen, kestävä kehitys, ne läpileikkaa kaikkea, mitä meillä on. Jos me ajatellaan kymmenen vuotta sitten, niin kyllähän me puhuttiin eettisistä asioista ja turvallisuus on aina ollut esimerkiksi tapahtumantuotannossa tärkeä, mutta nyt kestävä kehitys on tosi isossa osassa.

Laura M: Joo. Oliko Laura H. sulla mitään ajatuksia tai näkökulmaa koulutukseen?

Laura H: No kun siis itse pystyy katsomaan sitä siitä vinkkelistä, että milloin itse opiskeli, niin tuossa just miettinyt, että kun nämä opetussuunnitelmat… Siellä on enemmän mahdollisuuksia vähän niin kuin erikoistua johonkin. Silloin 2010-luvulla ehkä painopiste oli enemmän semmoisessa yleistuottajuudessa. Se antoi tavallaan monenlaisiin tuottajatehtäviin pohjan, mutta silleen, että sun piti itse sitten ehkä harjoittelujen, mutta siis myöskin ehkä työuran myötä erikoistua. Nyt mun mielestä opiskelijoilla enemmän mahdollisuuksia rakentaa se oma opintopolku, ja erikoistumisalat löytyy jo ehkä opintojen aikana. Sitten ehkä myöskin projektityöt ja kansainväliset verkostot tulee ehkä enemmän merkittäväksi osaksi koulutusta. Tai ehkä musta tuntuu, että sitä tarjotaan, tai ehkä mä vaan olen huomannut nyt, että sitä tarjotaan sitä kansainvälistä näkökulmaa myöskin enemmän opinnoissa kuin silloin, kun mä opiskelin. Tai ehkä mä en kiinnittänyt siihen silloin huomiota niin paljon [naurahtaa], vaikka itsekin käytiin kyllä ihan Islannissa järjestämässä festivaali.

Laura M: Joo.

Leena: Tuo on hyvä huomio, että sitä ei välttämättä huomaa samalla tavalla, mutta kyllä me ollaan ihan määrätietoisesti lisätty. Meillähän on ollut monia vuosia, että meille tulee aika paljon myös vaihto-opiskelijoita. Ja sehän tarkoittaa sitä, että meillä pitää olla englanninkielistä tarjontaa. Niin nyt me ollaan päästy siihen, että meillä on jokainen syksy semmoinen, että me voidaan ottaa koko syksylle vaihto-opiskelijoita ja he opiskelevat meidän opiskelijoiden kanssa. Siellä on sekä niin sanottuja pakollisia että vapaasti valittavia opintoja. Silloin me integroidaan suoraan. Osalle opiskelijoille se on ollut vähän haastavaa, kun aika nopeastikin yhtäkkiä onkin opintojakso, joka on englannin kielellä. Me yritetään kyllä tukea siinä, mutta samaan aikaan se auttaa sitten… Siinä oppii sitä kieltä luontevasti ja sitten ollaan niiden kv-opiskelijoiden kanssa.

Laura M: Mitä opiskelijoiden olisi tärkeä ymmärtää jo opintojen aikana? Että mitä koulutus antaa ja mitä työelämän tulisi opettaa?

Leena: No jos mä vastaan tähän sillä lailla, että jos me ajatellaan sitä meidän opetussuunnitelmaa, niin siellä on aika paljon asioita, mitä me ajatellaan, että mistä me annetaan pohjaa. Ja siellä tulee justiin tämmöiset perustavaa laatua olevat projektinhallintaa, liiketalouden perusteita, miten se toimintaympäristö toimii, kulttuuripolitiikkaa, että ymmärtää myös siinä, miten koko kenttä toimii, ihan niin kuin julkinen sektori, kunnallinen sektori, yrityssektori. Kaikki tällaiset perusasiat. Sitten oppii myös kyllä ihan tällaiset työvälineetkin. Esimerkiksi nyt tietysti meillä on aika paljon tekoälystä ja yritetään sitä, mikä on tekoälyn eettistä käyttöä. Varmaan Laura säkin muistat että kyllä sitä Excel-taulukkoa sitten opeteltiin, että miten sitä käytetään.

Laura M: Kyllä.

Leena: Juuri näin. Me ajatellaan, että kun me mennään töihin, niin on semmoiset tietyt työkalut. Mutta sittenhän se riippuu aika paljon, että jos vaikka menee, mitä mä nyt sanoisin, joku teatteri tai muu, niin siellä on omia ohjelmistoja sitten. Mehän ei voida jokaista lippujärjestelmää tai tilavarausta tai kaikkea tätä, mutta kyllä meillä varmaan semmoinen on, että järjestelmiä pitää oppia. Ihan jo opiskeluaikanakin on paljon erilaisia järjestelmiä. Silloin me yritetään saada sellainen asenne niihin, että nämä on vaan opittavia asioita. Että on tietty teknologinen osaaminen ja sitten opiskellaan niitä, mitkä siellä talossa on. Mutta semmoinen perusasenne on tosi tärkeä osa sitä osaamista. Ja se oppimaan oppiminen, että sä tiedät, että sä voit oppia niitä asioita, niin se on tärkeä. Aina voi kysyä. Ehkä myös me opetetaan semmoista luottamusta, että kyllä yleensä me keski-ikäiset aikuiset, työssä olevat ihmiset ymmärretään, että nuorilla ihmisillä ei ole sitä varmuutta, että monesti se voi jotenkin pelottaa. Mutta se, että joku tulee kysymään, että hei, miten tämä tehdään, niin aina kyllä saa apua. Se on semmoista asennekasvatusta kanssa.

Laura M: Joo. Noista ohjelmista tuli mieleen, kun itselläni joka ikisessä harjoittelussa ja työpaikassa on ollut eri ohjelmat, että se on pakko opetella käyttää sitten aina sitä uutta tai sen työpaikan järjestelmää tai niitä systeemejä. Niistä ei pääse myöskään eroon, koska digitaalisuus on nyt… Se ei tule lähtemään pois.

Leena: Niin ja sitten mä toivon myös sitä, että tämä asenne tarkoittaa… Tämä on tosi vanha esimerkki, mutta musta tuntuu, että se voisi nykyään toimia kanssa. Meillä oli opiskelija harjoittelussa tämmöisessä kulttuurialan organisaatiossa ja oli liputuspäivä. Kukaan ei osannut vetää lippua salkoon. Sitten kun me tavattiin, mä sanoin, että no mites siinä kävi. No mä kävin vetämässä sen lipun salkoon. No oletko sä tehnyt sitä ennen? No en ole, mutta jonkunhan se piti vetää sinne. Mä olin jotenkin niin ylpeä, että just näin. Että eihän se nyt voi olla niin vaikeata. Musta on aivan ihanaa, että sitten se on se harjoittelija, joka kävelee sinne kentälle ja sanoo, että no minä nyt teen tämän sitten tässä.

Laura M: Joo. Tuohon asenteeseen tuli mieleen semmoinen, että tuottaja on nimenomaan se, joka lähtee ekana tekemään ja silleen, että no niin tehdään. Eikä silleen, että öö, miten tämä, apua, apua, apua. Se ei ole se ensimmäinen, joka panikoi. Itse kun olen tehnyt hanketapahtumia esimerkiksi, niin sitten mä silleen minä hoidan, minä teen, minä teen tuottajana. Se on tosi luontevaa, että no niin, nyt tehdään tämä, koska ei sitä kukaan muu tee, ellei tuottaja tekee.

Leena: Juuri näin. Pitää rauhoittaa tilanne, pitää pieni tauko ja sitten sanoa vaan kaikille, että kyllä tämä järjestyy.

Laura H: Mun pitää tähän lisätä sellainen niin kuin, että koulutus antaa myös mahdollisuuden, siis harjoittelut ja kouluympäristö, siihen että voi mokata, että se on oikein ok välillä mokata tai että se ei ole maailmanloppu. Mutta se pitää myös ymmärtää jo opintojen aikana, että sitä omaa osaamista pitää kehittää koko ajan. Ei saa jäädä tuleen makaamaan niin sanotusti. Just ottaa rohkeasti se lippu käteen ja katsoa se YouTube-video ja nostaa se lippu sitten salkoon. Ja mitä mä itse olen miettinyt aika paljon, on myös se, että opiskelijoiden pitäisi jo ehkä opiskeluaikana ymmärtää, että sitä omaa alaa kannattaa seurata esimerkiksi edunvalvontajärjestöjen kautta. Eli mitä eri uusia lakeja tai säännöksiä, verotukseen liittyviä juttuja on tulossa, että pystyy ennakoimaan tietyllä tavalla, ettei ole sitten siinä vaiheessa…

Laura M: Niin, että pysyy ajan tasalla.

Laura H: Ajan tasalla, juuri niin. Se nostaa sitä ammatillista kasvua minun mielestä siinä vaiheessa. Vaikka sitten ei olekaan millään postituslistalla, niin niitä etujärjestöjen juttuja löytyy koko ajan sosiaalisesta mediastakin esimerkiksi.

Laura M: Joo, eli semmoinen asenne siihen, että kehittäminen ei tule koskaan loppumaan ja tietoa tarvitaan. Uusia asioita ja uusia tilanteita tulee aina eteen, ja tuottaja on se, joka ratkoo näitä ja kehittää koko ajan itseään myös.

Leena: Niin ja sitten muistaa kyllä nauttia niistä sisällöistä ja sillain, että miten pystyy seuraamaan, mitä kentällä tapahtuu myös sisällöllisesti myös niin, että saa siitä itselleen, kun kyllähän taide ja kulttuuri on tärkeitä asioita meillä elämässä. Missä me muuten pohditaan, ketä me olemme ja mitä on olla ihminen. Sitä pitää seurata.

Laura M: Osaaminen ja koulutus liittyy myös siihen, miten tuottajat alkavat hahmottaa omaa paikkaansa alalla, ja tästä päästäänkin tuottajan ammatti-identiteettiin. Tuottajan ammatti-identiteetti on kiinnostava aihe, sillä ainakin oman kokemukseni mukaan tuottajaksi ei yleensä tulla tai valmistuta yhtä suoraviivaista reittiä kuin moniin muihin ammatteihin. Itse esimerkiksi tulin kulttuurituotannon opintoihin ravintola-alalta. Opintojeni aikana mietin, että millainen tuottaja haluan olla. Silloin aivan opintojen alussa oli ajatus, että mä olen festareiden tai keikkapaikan tuottaja, mutta noin viidessä vuodessa ehti ajatukset ja suuntautumiset muuttua. Oli muun muassa koronapandemia, mikä vaikutti todella paljon tapahtumiin, että ei voitu järjestää tapahtumia. Sitten mä päädyin tekemään enemmän tapahtumien lisäksi viestintää ja markkinointia. Tuottajista puhutaankin luovilla aloilla moniosaajina, mahdollistajina, taiteen välittäjinä tai niin sanottuina sillanrakentajina, myös projektipäällikköinä tai koordinoijina. Millainen ajattelutapa tai mitkä arvot on teidän mielestä tuottajan ammatti-identiteetin ytimessä?

Leena: Tämä ammatti-identiteetti on mielenkiintoinen ylipäänsä. Ehkä nykyään välillä aina vierastetaan sitä ammatti-sanaa. Ajatellaan, että se lokeroi vähän liikaa. Me kyllä puhutaan siitä aika usein, mutta on myös semmoinen toinen vaihtoehto ja puhutaan osaamisidentiteetistä. Se on aika hyvä vaihtoehto sillä tavalla, että miettii, että se oma identiteetti kiinnittyy myös siihen osaamiseen. Ei pelkästään siihen, että mitä mä ajattelen, että minkälainen ihminen mä olen, mutta työssä se kiinnittyy siihen, mitä mä osaan. Silloin on tärkeää tunnistaa se oma osaaminen, jotta uskaltaa olla varma siitä osaamisesta ja myös tietää, että millä tasolla se oma osaaminen on ja missä mä haluan kehittyä. Ja sitten se identiteettiasia, niin meidän identiteetti aina kiinnittyy toisiin ihmisiin. Meillä ei ole ammatti-identiteettiä tai mitään muutakaan identiteettiä ilman muita. Ja siinä koulutus on tietysti tosi hyvä paikka. Me yritetään luoda niitä paikkoja, missä voi puhua siitä ja jutella ja keskustella muiden kanssa ja oppia puhumaan siitä omasta osaamisesta ja niistä arvoista. Jokaisen täytyy miettiä ja pohtia ne arvot sillain itselle, että ne on omia arvoja, ja tiedostaa ne, sillä jokaisella on ne arvot sitten kuitenkin. Kyllä ne arvot on tosi tärkeitä, ja se ammatti-identiteetti on myös jotain, mikä pitää miettiä itse, että mikä se mun identiteetti on. Se on aika kovaa työtä välillä. Sitä ei ole vaan tuolla hyllyllä ja sitten se pysyy semmoisena, vaan se muokkautuu. Se ehkä auttaa tässä myllerryksessä myös. Eikä aina tarvitse olla semmoinen superosaaja. Usein tuottamiseen liittyvissä asioissa riittää se, että tekee ne asiat hyvin. Tekee niin hyvin kuin ne osaa, järjestelmällisesti, hoitaa asiat loppuun asti, niin se on huomattavasti parempi kuin venkoilee sinne sun tänne ja ajattelee, että nyt tämä tehdään ihan huipusti ja tuo jäikin nyt kokonaan tekemättä. Se vaatii semmoista tasaista varmaa otetta.

Laura M: Joo. Onko sulla Laura jotain ajatuksia?

Laura H: No mun mielestä ammatti-identiteetin ytimessä voi sanoa myöskin semmoinen ratkaisukeskeisyys ja vastuullinen ajattelutapa samalla, mutta myös semmoinen moniammattilaisuuden näkökulma tavallaan.

Laura M: Joo.

Laura H: Pitää hallita niin montaa eri asiaa samaan aikaan.

Leena: Joo ja tuohon mä haluaisin vielä lisätä, että ehkä siinä on ollut myös aikaisemmin vähän semmoista glooriaa, että kulttuurituottajat tekee tosi paljon töitä ja pitkää päivää ja burnoutista puhuttiin tuossa. Ehkä tässä on muuttunut, että enää sillä ei tavallaan ylpeillä. Silloin vielä joskus yli kymmenen vuotta sitten kuuli kyllä kentällä ihmisiä, että ne sanoi, että nyt on toinen tai kolmas burnout menossa. Mutta se ei ole kauhean sillä tavalla ehkä meidän näkökulmasta enää ammattilaista. Mä yritän aina välillä toppuutella sitä, että ei se tarkoita mitään superihmistä. Sehän saattaa olla se, että osaa monia asioita, mutta ei myöskään tarvitse osata aina kaikkia ihan tappiin asti, mutta pitää tunnistaa se osaaminen, jotta sä voit kerätä sen sun tiimin. Siinä on tärkeää, että sitä monenlaista osaamista on siinä tiimissä.

Laura M: Joo, eli tuommoinen moniammatillinen näkökulma.

Laura H: Niin semmoinen, mutta myös se ajattelu siitä, että se ei ole yhden ihmisen harteilla, vaan että se tulee monelta ihmiseltä. Pienistä puroista niin sanotusti.

Laura M: Joo. Miten tuottajan ammatti-identiteetti teidän mielestänne rakentuu ja kuinka paljon siihen vaikuttaa koulutus, työelämä ja verkostot?

Leena: No mä ehkä ajattelen koulutuksen näkökulmasta, että kyllä koulutus on tosi tärkeä. Jos ajattelee, että vaikka tulee monen polun kautta, niin sä tulet siihen ryhmään ja sä saat siinä ryhmässä kasvattaa sitä identiteettiä ja pohtia sitä. Niin kyllä se on tosi tärkeä. Mä tiedän myös sellaisia, joilla on ollut vahva ammatti-identiteetti aikaisemmin. Niin on voinut olla tosi vaikea sitten jotenkin löytää sitä uutta. Usein me myös puhutaan, että sitten on hyvä luoda se identiteetti, missä on monenlaista osaamista. Jos ajatellaan vaikka ravintola-alan osaaminen ja sitten kulttuurituotannon koulutus yhdessä, niin sieltähän tulee ihan omanlainen identiteetti sitten, koska se osaaminen on moninaista. Meillä on monia, jotka esimerkiksi tekee itse taidetta, kulttuuria, musiikkia ja kipuilee sen asian kanssa, mutta sitten koulutuksen aikana usein me päästään siihen, että se on sun osaaminen ja identiteetti ja se on pelkästään rikkaus.

Laura M: Joo. Onko Laura sulla jotain ajatuksia?

Laura H: Mulle on tullut tässä vastauksessa sellainen olo, että sattumanvaraisuuskin on välillä vähän siinä identiteetissä, että sä saatat vähän sattumien kautta löytää sen oman paikkasi. Saatat haaveilla, miten sanoit itse, festarituotannosta. Laura siis sanoi aikaisemmin, että haaveilin, että olen festareilla töissä, mutta olen nyt esimerkiksi viestinnän parissa. Itse mietin sitä, että mä olin aluksi jossain kustantamolla harjoittelussa, mutta sitten mä päädyin sinne musiikkialalle. Tosin tietenkin oli musiikkitaustaa aika vahvasti koko ajan, mutta siis semmoinen jonkinnäköinen sattumanvaraisuus myös vähän muovaa sitä identiteettiä. Ja sitten myöskin ne verkostot tavallaan. Niiden verkostojen kautta se keskustelu, niin siinä voi ehkä vahvistua se oma identiteetti.

Leena: Niin, siinä se luovuus ja uteliaisuus tulee esille.

Laura H: Kyllä.

Leena: Kyllähän se kuitenkin, jos me ollaan avoimia johonkin… Aika harvoin se on ihan täysin sattumanvaraista, vaan sitten kun sitä vähän tutkiskelee enemmän, huomaa, että sieltä löytyykin sitä musataustaa ja muuta. Sitten kun sä olet avoin niille, niin sä huomaat, että hei, nyt mun kannattaa tarttua tähän mahdollisuuteen.

Laura M: Joo. Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen verkostotapahtumiin on osallistunut tuottajia hyvin erilaisista toimintaympäristöistä. Esimerkiksi just musiikkituotantojen, tapahtumien, lastenkulttuurin ja runouden parista. Miten erilaiset toimintaympäristöt teidän mielestänne muokkaa tuottajien ammatti-identiteettiä? Osittain tuli myös, että onko tuottajan identiteetissä jotain, mikä pysyy samana toimintaympäristöstä riippumatta? Tätä osittain myös jo käsiteltiin, mutta herääkö teille jotain ajatuksia näistä toimintaympäristöistä?

Laura H: Joo. [naurahtaa] Tämä on se, mitä mä olen jumpannut aika paljon nyt näköjään. Siis ne toimintaympäristöthän kyllä tavallaan muokkaavat sitä identiteettiä aika voimakkaasti. Eli musiikkituotannossa korostuu isot tuotantoketjut, nopeat aikataulut, tekninen osaaminen ja laajat verkostot siis sidosryhmien kanssa. Mutta sitten taas lastenkulttuurissa tuottajalta saatetaan vaatia erityisesti sensitiivistä yleisöymmärrystä ja pedagogista otetta ja vuorovaikutustaitoja erilaisten kumppaneiden kanssa, niin kuin kaupungit versus erilaiset yhdistykset. Täällä Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen verkostotapaamisissa sitä osaamista jaetaan eri kenttien välillä. Kyllä siinä huomaa, että yksi tulee teatterialalta, toinen on musiikista. Joillakin voi olla siis yrittäjämäinen ote siis enemmän vielä, että on päätynyt yrittäjäksi enemmän kuin toinen ja näin edespäin. Ne vahvistavat ne kohtaamiset niitä ammatti-identiteettejä, mutta myös sitä, että toisaalta sieltä saa uutta tietoa toiselta luovalta alalta.

Laura M: Joo. Oliko Leena sulla ajatuksia?

Leena: Mun mielestä tämä oli tosi hyvä vastaus. Varmaan se, että toimintakulttuurit voi olla vähän erilaisia. Kun mä olen aloittanut kuvataiteen parissa gallerioissa ja taidemessuilla ja niissä konferensseissa, niin se oli aika erityyppistä, mitä mä kohtasin sitten esimerkiksi esittävän taiteen puolella tai musapuolella. Sitten huomaa vaan, että ihmiset toimii erillä tavalla ja asiat kulkee. Ehkä se on semmoista tuottajan ydinosaamista se erityyppisten toimintaympäristön ja niiden kanssa… Niin kuin Laurakin sanoi, että sitten sulla on vaikka kaupunkien organisaatioita, joiden kanssa sä teet yhteistyötä. Se voi olla hyvin erilaista kuin se freelancer esittävän taiteen ryhmä, miten heidän kanssa sitten kommunikoidaan. Se on justiin se välittäjärooli.

Laura M: Tuottajien työnkuva on laaja ja monipuolinen, ja se muovautuu jatkuvasti toimintaympäristön ja ajan mukaan. Jo aiemmin mainitsemassani Humanistisen ammattikorkeakoulun vuoden 2022 julkaisussa kuvattiin selvitystä, jossa tarkasteltiin kulttuurialan muuttuvia toimintaympäristöjä ja sitä, millaista osaamista tuottajilta tarvitaan tulevaisuudessa. Julkaisun mukaan teknologia, väestörakenteen muutokset, talouden murros ja ekologinen kriisi muokkaavat tuottajan työtä verkostomaisemmaksi ja projektimaisemmaksi. Se näkyy siinä, että tuottajilta vaaditaan muutoskyvykkyyttä ja jatkuvaa oppimista, talous- ja prosessiosaamista sekä vastuullisuuden toteuttamista käytännössä. Lisäksi Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore on nyt keväällä 2026 uutisoinut selvittävänsä kulttuurituottajien osaamista ja koulutustaustaa. Vielä tässä vaiheessa ei ole tietoa, milloin kyseinen selvitys valmistuu. Tuottajia ja heidän osaamistaan tarvitaan kuitenkin myös tulevaisuudessa. Eli millaista osaamista tuottajat tarvitsevat teidän mielestänne vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua?

Leena: No niin, siinä on sellainen pieni yksinkertainen kysymys. No varmaan se, että mehän nyt tällä hetkellä tehdään sitä tulevaisuutta. Ne päätökset, mitä me tehdään tänään, ne vaikuttaa siihen, miltä maailma näyttää kymmenen vuoden kuluessa. Tässä voisi tietysti ajatella myös, että onko meidän koulutuksella myös valtaa vaikuttaa siihen, että miltä se kenttä näyttää kymmenen vuoden kuluessa. Toivottavasti on. Mun mielestä tuo lista on tärkeä, mikä tässä on, missä puhutaan näistä draivereista, mitkä vaikuttaa, esimerkiksi väestörakenteen muutos ja ekologinen kriisi. Se on hyvä, että se mainitaan tässä, sillä se on ihan oikeasti sellainen asia, mihin meidän täytyy reagoida. Ja voi olla yhtäkkiä, että meiltä resurssit loppuu. Voi ajatella, että kulttuurituottajat kuitenkin on siinä kohdassa… Kun ihmiset muuten tekee tosi paljon teknologialla niitä asioita, työt on tosi digitaalisia, niin ehkä sitten me vapaa-ajalla halutaankin kerääntyä yhteen esimerkiksi. Ettei vaan aina tuijoteta noita kaikkia samoja megatrendejä, vaan mietitään, että meidän kohderyhmä usein on vapaalla toivottavasti silloin ja mitä me silloin tehdään. Ja sitten tämä, kun me puhutaan aika paljon turvallisuudesta nytten, niin meidän pitää pitää huolta siitä, että meidän yhteiskunnat… että kaikki ihmiset kokee olevansa tervetulleita. Näin ei tällä hetkellä ole, mutta miten me voidaan luoda sellaista toimintaa, että eri taustoista tulevat ihmiset kokee, että tämä on minun kaupunki, täällä on hyvä olla. Mä näkisin, että meillä kulttuurituotannon koulutuksessa me annetaan kyllä semmoisia työvälineitä, että on mahdollisuus pohtia arvopohjaa, on mahdollisuus ajatella, että miten me voidaan tehdä paljon resurssiniukkaammin asioita, miten me voidaan luoda semmoista hyvää elämää.

Laura M: Joo. Lauralle, onko Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa tehty havaintoja tuottajien tulevaisuuden osaamistarpeista?

Laura H: Joo, hankkeessa on tehty havaintoja ja osaamiskartoitusta on tehty ja niitä toiveita on kerätty, että mitä koulutusta esimerkiksi toivotaan ja sitten ihan havaintoja tässä matkan varrella kohta kahden ja puolen vuoden aikana. Teknologian hyödyntämiseen tarvitaan tukea, koska nyt muutosta tapahtuu niin rajulla ja niin nopealla tahdilla tekoälynkin vuoksi jo. Ja sitten talous- ja liiketoimintaosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin tarvitaan tukea. Vaikka moni osaisikin asioita, niin ne tarvitsee vielä tukea, koska tulevaisuudessa se perinteinen työn teon malli ei välttämättä ole se, että sä olet palkkatöissä jossakin. Se on murroksessa koko ajan mun mielestä. Sitten osaamisen siirtämistä eri tuotantoalojen välillä. Se on semmoinen, mitä nyt ollaan havainnoitu myös. Tuo talous tuli, mutta juridista osaamista ja ketteryyttä siihen muuttuvissa verkostoissa. Ja sitten jotenkin se semmoinen oman osaamisen sanoittaminen. Mun mielestä Leena viittasi ehkä osittain jossain vastauksessaan siihen, että kuinka sä kerrot itsestäsi, kuinka sä teet sen osaamisen muille selväksi. Se ei aina ole niin sanottu, ja jokaisen pitää opetella sitä, mutta siihen tarvitaan vielä enemmän tukea.

Leena: Joo, tämä on tosi mielenkiintoinen ja aivan mahtavaa, että olette tehneet tällaista kartoitusta. Tässä mulla ehkä herää kysymys, että kuka tarvitsee. Mä näen, että tuolla on kaikki sellaista tai kun mä kuulen, mitä sä sanot, niin ne on sellaista, mitä meillä on aika vahvasti meidän koulutuksessa. Ainut, mitä varmaan meillä on aika vähän, on juridista osaamista. Meillä on tietysti sopimusteknistä asiaa niiden asioiden yhteydessä, kun on, mutta sillä tavalla juridiikkaa ei opiskella. Mutta muuten ja esimerkiksi tuota oman osaamisen sanoittamista. Se on mun ihan lempilapsi, ja mä opetan sitä kaikille, vaikka ne ei aina välttämättä haluaisikaan, että niille opetetaan sitä. Se on tosi tärkeä asia. Taas kun ajatellaan koulutuksen näkökulmasta, on tärkeää tietää, että kuka sitä tarvitsee.

Laura H: Tietenkin tässä hankkeessa on ollut hyvin pitkällä olevia tuottajia ja sitten tuottajamaisissa tehtävissä toimivia ihmisiä ja sellaisia, jotka… No vähemmän opiskelijoita esimerkiksi, tämän hetken opiskelijoita. Eli tässä on semmoista jo pitkällä juoksulla olevaa porukkaa ja jotkut ei sano olevansa välttämättä edes tuottajia. Siis ei ole käyneet kulttuurituotannon koulutusta, mutta he ovat keränneet sen oman osaamisensa matkan varrella. Ja just se, että vaikka sitä koulutuksessa onkin, niin se tuen tarve on yllättävän suuri. Siis tavallaan esimerkiksi yrittäjäosaamista. Joo, sitä on koulutuksessa, mutta sitten se semmoinen uskallus.

Leena: Ja se on ihan ymmärrettävää. Se on tosi hyvä, sitä jos me pystytään tukemaan ja antamaan… Siellä opiskelujen loppuvaiheessa tai kun on valmistunut, niin ehkä se ei välttämättä ole se paikka lähteä perustamaan omaa yritystä, mutta kyllä siihenkin nykyään osa… Ja aika paljonhan yrittäjyyteen kyllä on tukea, jos ajatellaan Suomessa noin yleisesti. Mutta mä tietysti etsin tässä, että okei, mehän voidaan hyvin kouluttaa.

Laura M: Kuten tässä me ollaan keskusteltu, Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa on pyritty tekemään näkyväksi tuottajien työtä ja osaamista. Silti tuottajien työ on monille edelleen varsin abstrakti asia, niin luovien alojen sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Tähän lopuksi kysyisin vielä yhden kysymyksen. Mikä on yksi sellainen asia, jonka toivoisitte koko luovien alojen tai muiden alojen ammattilaisten ymmärtävän tuottajista ja tuottajuudesta?

Leena: Lyhyesti ehkä se, että tuottaja on sellainen henkilö, joka hallitsee sen kokonaisuuden, ja häneen voi luottaa, että ihan siitä ideasta loppuun asti tuottajalla on osaamista viedä se prosessi läpi.

Laura H: Tuottajuus on ihan aktiivista tekemistä ja projektien mahdollistamista.

Laura M: Joo. Kiitos teille hyvästä keskustelusta. Kiitos Leena, että pääsit vieraaksi tähän Tuottajapodin ensimmäiseen jaksoon. Kiitokset myös kuulijoille.

Leena: Kiitos. Oli tosi mukava jutella teidän kanssa.

Laura H: Kiitos.

Laura M: Tämä Tuottajapodin jakso on toteutettu Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa, jossa rakennetaan valtakunnallista tuottajaverkostoa sekä vahvistetaan luovien alojen tuottajien osaamista. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama ja sitä toteuttavat Tampereen ammattikorkeakoulu yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Seinäjoen ammattikorkeakoulun, Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Elävän musiikin edunvalvontajärjestö LiveFIN ry:n kanssa.

[tunnusmusiikki]