Tässä artikkelissa käsittelemme sitä, miten esitystekniikan alan kehittämishanke rakensi ainutlaatuisen ohjausryhmän työelämän asiantuntijoista ja miten heidän näkemyksistään syntyi käytännönläheinen koulutustarjotin freelancereille. Syntyi malli, joka on sovellettavissa myös muilla toimialoilla.
Osaamistarpeiden tunnistaminen on avain ennakoivaan toimintaan ja jatkuvaan uudistumiseen. Organisaatioiden näkökulmasta se mahdollistaa osaamisen kohdentamisen strategisesti oikein ja tukee niiden kyvykkyyttä reagoida muutoksiin. Yksilön näkökulmasta osaamistarpeiden tunnistaminen on tarpeen urasuunnittelun ja oman osaamisen jatkuvan kehittämisen mahdollistajana.
Yrityksillä, työntekijöillä ja oppilaitoksilla voi kuitenkin olla erilaisia käsityksiä siitä, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Jotta koulutuksen kehittäminen pysyy mukana työelämän ja yhteiskunnan nopeissa muutoksissa, tarvitaan uudenlaisia tapoja kuunnella työelämää (Marin, Oksanen, Juuti, Laine & Rokala 2024).
Tekstissä kerromme, miten hyödynsimme ohjausryhmän asiantuntemusta esitystekniikka-alan freelancer-kentän osaamistarpeiden tunnistamisessa ja pienten osaamiskokonaisuuksien (Marin & Oksanen 2025) suunnittelussa Skills for Freelance Technicians -hankkeessa.
Uusia näkökulmia ohjausryhmän kokoonpanoon
Hankkeiden ohjausryhmiin valitaan usein esimerkiksi yritysten johtajia, joilla nähdään olevan asiantuntemusta alasta ja toisaalta mahdollisuuksia tehdä omissa organisaatioissaan päätöksiä asioissa, joihin hankekehittämisellä pyritään vaikuttamaan.
Ohjausryhmän kokoonpanoa suunniteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota hankkeen konkreettisiin tavoitteisiin ja valita osallistujat niiden mukaan. Tärkeintä on pohtia, mitä tietoa hanke tarvitsee onnistuakseen. Tämä voi vaatia tuttujen ja turvallisten toimintatapojen muuttamista ja laatikon ulkopuolista ajattelua.
Skills for Freelance Technicians (S4FT) -hankkeen toimien kohderyhmä eivät ole organisaatioissa työskentelevät ihmiset vaan organisaatioiden välillä liikkuvat freelancer-teknikot. Pystyäksemme tarjoamaan nimenomaan heille olennaista koulutusta meidän piti löytää ihmiset, jotka ovat freelancerien osaamisen kanssa tekemisissä päivittäin. Ymmärsimme, että parhaiten freelancerien osaamistarpeita eivät tunne välttämättä freelancerit itse vaan heidän rekrytoijansa. Näistä käytetään esitystekniikka-alan yrityksissä termiä crewbooker, joka voitaisiin suomentaa esimerkiksi työvoimakoordinaattoriksi.
Hankkeen ohjausryhmään kutsuttiin crewbookkaajien lisäksi projektipäälliköitä, jotka ovat suoraan tekemisissä työntekijöiden osaamisen arvioinnin ja käytännön tekemisen kanssa, sekä freelancereita, joilla itsellään on monipuolinen tausta alalla, myös esihenkilötehtävissä. Valitsemalla ohjausryhmän kokoonpanoon henkilöitä, jotka tuntevat hankkeen kohderyhmän ja työskentelevät myös itse hankkeen ydinaiheen eli osaamisen tunnistamisen parissa, voitiin varmistaa, että hanke saa asiantuntemusta, jota se tarvitsee tavoitteiden saavuttamiseen. Ohjausryhmän näkemyksiä voitiin näin suoraan hyödyntää rakennettaessa hankkeessa kehitettävää koulutustarjontaa.
Crewbookkaajat toivat pöytään paljon käytäntölähtöisiä näkemyksiä, jotka perustuvat heidän päivittäiseen kokemukseensa. Heidän motivaationsa osallistua työskentelyyn oli korkea. Freelancereiden osaamisen näkyväksi tekeminen helpottaa heidän omaa työtään ja nostaa samalla koko alan laatua. Ohjausryhmätapaamiset toimivat myös heille itselleen arvokkaana ja harvinaislaatuisena horisontaalisen verkostoitumisen mahdollisuutena. Ajatusten jakaminen vertaisten kanssa edistää aina myös omien työtapojen kehittämistä.
Osaamistarpeet esille työpajatyöskentelyllä — iteratiivinen fasilitointi, suodatus ja muokkaus
S4FT-hankkeessa ohjausryhmän näkemyksiä lähdettiin kartoittamaan työpajatyöskentelyn keinoin. Ensimmäisen ja toisen työpajan välissä ensimmäisestä työpajasta saatua tietoa tulkittiin, suodatettiin ja jäsenneltiin, jotta se saataisiin muotoon, joka tukee mahdollisimman hyvin osanottajien työskentelyä toisessa työpajassa.
Ohjausryhmässämme työskentelyn lähtökohtana olivat esitysteknisen alan osaamistarpeita kartoittaneen kyselyn tulokset, jotka jaettiin ohjausryhmälle taustamateriaaliksi (Santala& Sarpola2023). Työpajatyöskentelyä tuki lisäksi kaksiosainen fasilitointivalmennus työpajoja vetäneelle hankkeen projektipäällikölle. Näin varmistettiin, että työpajatyöskentelyä ja keskustelua ohjausryhmän kanssa pystyi ohjaamaan alaa tunteva projektipäällikkö, joka puhui samaa kieltä ohjausryhmän kanssa, sen sijaan että työpajoja vetämään olisi otettu ulkopuolinen konsultti.
Ennen ensimmäistä työpajaa ohjausryhmän jäsenet tapasivat toisensa kasvotusten ensimmäisessä ohjausryhmätapaamisessa. Iso osa heistä tapasi samaa työnkuvaa tekevän kollegansa toisesta yrityksestä ensimmäistä kertaa! Kasvokkainen tutustuminen rakensi hyvin pohjaa etänä toteutettuja työpajatapaamisia varten.
Työpajatyöskentelyn ensimmäisessä tapaamisessa pureuduttiin freelancereiden osaamisvajeisiin ja -tarpeisiin. Ensimmäisen työpajan tavoitteet oli valmiiksi määritelty. Tavoitteena oli tunnistaa,
- mitä osaamista alan freelancerit tarvitsevat
- minkä alan osaajia on vaikeinta löytää, mistä on puutetta
- mitä kovia ja pehmeitä taitoja alalla kaivataan
- mitä perustason osaamista ja mitä erikoistason osaamista kaivataan
- minkä osaamisen lisäämisellä freelancerit työllistyisivät entistä paremmin
- akuuteimmat ja tärkeimmät tarpeet vuodelle 2026.
Toisessa työpajassa täsmennettiin kohderyhmiä, koulutusten kohdennusta sekä sisältöjä. Työpajatapaamisissa ei esitelty erikseen hanketilannetta, vaan keskityttiin työskentelyyn ja vastausten löytämiseen pienryhmäkeskusteluin ja koko ryhmän kesken yhdessä reflektoiden. Molemmissa työpajoissa käytettiin työvälineenä etukäteen valmisteltua Miro-alustaa.
Yhteisesti jaettujen tarpeiden kartoitus
Aivan ensimmäiseksi ensimmäisen työpajan osallistujat saivat keskustella pienryhmissä ja merkitä Miroon lapuille, millaista koulutusta heidän organisaatioissaan ja muualla jo on ja mitä puuttuu, mutta olisi heidän havaintojensa mukaan tarpeen. Tehtävän avulla kaikki pääsivät sanomaan mielessä olevat asiat ja merkitsemään muistiin myös ne osaamisalueet, joista koulutusta on jo tarjolla. Näin voitiin paremmin tunnistaa taidot, joita koettiin tärkeiksi vahvistaa koulutuksen avulla ja joista puuttui koulutustarjonta.
Tämä yksinkertainen jaottelu auttoi tunnistamaan kriittiset osaamisalueet, joilla työnantajat joutuvat kouluttamaan itse tai ostamaan koulutusta ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Esimerkiksi työturvallisuuskortti ja ensiapukoulutus nousivat heti esiin ulkopuolisilta ostettavina koulutuspalveluina. Samalla ne tunnistettiin koulutuksiksi, jotka eivät ole alaspesifejä, joten ne voitiin jättää työpajoissa tarkastelun ulkopuolelle. Tämä helpotti käsiteltävien aiheiden rajaamisessa ja työskentelyn keskittämisessä olennaisimpiin tarpeisiin.
Seuraavassa pienryhmäkeskustelussa työpajan osallistujia pyydettiin miettimään ja kirjaamaan ylös, minkä osa-alueen osaamista freelancereille tarvitaan, minkä osa-alueen osaajia on vaikeinta löytää rekrytilanteissa ja mitä osaamisia ennakkomateriaalina toimitetusta osaamistarvekartoituksesta heidän mielestään jäi puuttumaan. Seuraavaksi näin kerättyjä osaamistarpeita priorisoitiin kahteen karsinaan: ehdottoman tärkeisiin ja sellaisiin, joista olisi hyötyä.
Työpajan jälkeen hankehenkilökunta työsti ohjausryhmän tuottamia ajatuksia olennaisen tärkeistä ja hyödyllisistä osaamisista eteenpäin ja koosti niiden perusteella otsikkotasoisen hahmotelman kurssikokonaisuuksista. Sen perusteella luotiin pohja toisen työpajan työskentelylle.
Oppijaprofiilit ajattelun apuvälineinä
Toisessa työpajassa kokeiltiin erilaisten freelancerprofiilien tunnistamista ja kuvaamista. Osallistujien tehtävänä oli ensin pohtia pienryhmissä tyypillisiä freelancereita, joita ohjausryhmäläiset työssään kohtaavat tai rekrytoivat. Näiden pohdintojen pohjalta pyrittiin hahmottelemaan freelancerprofiileita, joista jokaiselle erilainen koulutus on tarpeen. Tämä tehtävä jäi kuitenkin kesken.
Toisessa työpajassa osallistujat saivat myös pienryhmissä keskustellen valita valmisteltujen kurssiehdotusten joukosta kymmenen opintopisteen arvosta kursseja. Sen jälkeen uusissa pienryhmissä näistä valittiin kahdesta kolmeen kurssia, joille pohdittiin sisältöä, kurssikuvauksen alkua tai ehdotuksia kurssinvetäjäksi. Näin saatiin jälleen priorisoitua kursseja ja päästiin näkemään, millaista kurssisisältöä toivottiin.
Jatkotyöskentely kurssien sisältöjen parissa osoitti, että freelancerprofiilit olisi kannattanut rakentaa etukäteen, jolloin niitä olisi voitu käyttää keskustelun ja kurssimuotoilun kohdentamiseen alusta asti.
Jos freelancerprofiilit olisivat olleet valmiit toista työpajaa varten tai ne olisi saatu muotoiltua eheämmiksi sen aikana, osaamistasoja ja kursseja olisi näin saatu valikoitua nimenomaan tietylle profiilille. Vaikka monimuotoisen freelancermassan kategorisointi vain muutamaan profiiliin voi tuntua rajulta yksinkertaistamiselta, on kategorisointi kuitenkin ajattelun ja jatkojalostamisen kannalta hedelmällinen työkalu. Tällöin osallistujat eivät joudu kerralla ottamaan lukuun liian suurta määrää muuttujia vaan voivat keskittyä olennaiseen.
Profiilien tunnistaminen olisi auttanut myös sijoittamaan kurssit osaamistasojen mukaan EQF-viitekehykseen (Europass n.d.) ja luonut pohjaa kurssien markkinointiin. EQF-tasojen asettaminen voidaan myös ajatella käytännön kautta: taso määräytyy sen mukaan, mille freelancerprofiilille (esim. aloittelija tai kokenut asiatuntija) kurssi suunnataan. Tämä tunnistettiin kuitenkin ilman asiakasprofiileja liian haastavaksi tehtäväksi ohjausryhmälle, ja kurssit sijoitettiin EQF-viitekehykseen lopulta hankkeen asiantuntijoiden ja lehtoreiden arvioiden perusteella.
Asiakasprofiileja olisi ollut mahdollista valmistella etukäteen hanketiimin kesken, yhdessä ohjausryhmän kanssa tai työstää osana ensimmäistä työpajaa. Profiilien luomiseen voi käyttää palvelumuotoiluajattelua, ja tunnistaa niitä haasteita ja esteitä, joita freelancerit kohtaavat, kun haluavat kehittää osaamistaan.
Konkreettiset tulokset
S4FT-hankkeessa käytetty ohjausryhmätyöskentelyn malli yhdistää koulutus- ja työelämätoimijat konkreettisella tavalla työelämän arjen näkökulmasta. Ohjausryhmän kanssa työskennellessä syntyi yhteinen ymmärrys siitä, mitä freelancerit tarvitsevat ja mitä työnantajat kaipaavat. Tuloksena oli käytännönläheinen näkemys pienistä osaamiskokonaisuuksista, jotka palvelevat koko kenttää.
Työpajojen jälkeen ohjausryhmän näkemykset jalostettiin kurssiehdotuksiksi. Ne käytiin ensin läpi hanketiimin kesken ja lopuksi esitettiin ohjausryhmälle kommentoitaviksi. Ohjausryhmän kautta saatiin myös vinkkejä ulkopuolisista kouluttajista, joita on jo hyödynnetty kurssitarjottimen toteutuksessa. Lopulliseen kurssivalikoimaan vaikuttavat kurssien toteuttamismahdollisuudet hankkeen aikana, esimerkiksi kouluttajien saatavuus ja aikataulut.
Osallistujien sitouttaminen ohjausryhmän työskentelyyn yhteistoiminnallisilla työpajoilla oli tehokasta. Ohjausryhmäläiset suhtautuivat osallistumismahdollisuuteensa ja kollegoiden tapaamiseen lähtökohtaisen positiivisesti ja työpajojen avulla pääsivät paitsi pohtimaan hankkeen ja freelancereiden osaamista, saivat myös ajatuksia oman organisaationsa tai oman henkilökohtaisen osaamisensa kehittämiseen.
Mielenkiintoisen kulman työpajatyöskentelyyn voisi lisätä useiden rinnakkaisten pajojen tarjoaminen erilaisille kohderyhmille. Työpajoja voisi toteuttaa samansisältöisenä esimerkiksi yritysten johtoportaalle, crewbookkaajille tai hr-henkilöille, freelancereille tai työntekijöille itselleen. Näiden tuloksia vertailemalla löytyisi oletettavasti eroja mutta todennäköisesti myös yhtäläisyyksiä. Jos ja kun eri kohderyhmien rinnakkaisissa työpajoissa tunnistetaan samoja osaamistarpeita, niitä voidaan pitää vahvalla eri sidosryhmien mandaatilla erinomaisina koulutuksen lähtökohtina. S4FT-hankkeessa usean rinnakkaisen työpajan sijaan käytettiin ohjausryhmäläisten työpajaa, aiemman hankkeen osaamistarvekartoitusta, työnantajakyselyä sekä alan koulutuksen asiantuntijoita arvioimaan kokonaisuutta iteratiivisessa prosessissa.
Samantyyppinen lähestymistapa alalla tarvittavan osaamisen tunnistamiseen on sovellettavissa myös muille aloille. Kunkin toimialan erityispiirteet, kuten esimerkiksi kentän freelancerien määrä tai työsuhteiden tyypillinen luonne, tulee ottaa tarkasti huomioon työpajoja ja asiantuntijoita valittaessa. Olennaista on tunnistaa henkilöt, jotka ovat osaamisen kanssa päivittäin tekemisissä ja joilla on siitä laajempi kuva kuin vain omakohtainen oman osaamisen arvioinnin näkökulma.
Lähteet
Europass n.d. The European Qualifications Framework. Verkkosivu. Haettu 21.8.2025.
Marin, K., Oksanen, V., Juuti, N., Laine, K. & Rokala, K. 2024. Jatkuvalle oppijalle suunnattu koulutus tarvitsee uudelleen muotoilua ja modularisointia. Metropolia Ammattikorkeakoulun Hiiltä ja timanttia -blogi 21.11.2024. Haettu 21.8.2025.
Marin, K. & Oksanen, V. 2025. Designing Modular and Learner-Centered Microcredentials for Lifelong Learning. Metrospective Pro. Julkaistu 8.5.2025.
Santala, E. & Sarpola, K. 2023. Osaamisen uusi normaali – esitystekniikka-alan taitojen kehitys 2019–2022. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, Taito-sarja 109. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Tekijät
-
Essi Santala
Projektipäällikkö, Metropolia AmmattikorkeakouluEssi toimii Metropoliassa projektipäällikkönä ESR+-hankkeessa Skills for Freelance Technicians – S4FT.
Tutustu tekijään -
Kiika Sarpola
Projektikoordinaattori, Metropolia AmmattikorkeakouluKiika toimii Metropoliassa projektikoordinaattorina ESR+-hankkeessa Skills for Freelance Technicians – S4FT.
Tutustu tekijään
