Jakso 1: Suuntana opiskelijalähtöisyys 2.0

[rauhallista taustamusiikkia]

Riitta Konkola: Tervetuloa Johtajan jalanjäljissä -podcastiin. Olen Riitta Konkola, Metropolian toimitusjohtaja-rehtori. Jokaisessa jaksossa kutsun mukaan kollegan keskustelemaan kanssani Metropolian historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Ja myös siitä, millaista johtajan työ on ammattikorkeakoulussa. Tässä ensimmäisessä jaksossa teemana on Metropolian oppimistoiminta. Tulette kuulemaan muun muassa siitä, miten Metropoliassa on kehitetty palautekulttuuria ja mitä tarkoittaa opiskelijalähtöisyys 2.0. Kanssani on keskustelemassa jatkuvan oppimisen johtaja Heidi Rontu. Lämpimästi tervetuloa, Heidi. 

[taustamusiikki loppuu] 

Heidi Rontu: Kiitos, Riitta, kutsusta. On ilo olla täällä kanssasi keskustelemassa.

Riitta: Metropolian historiassa on aina ollut vahva pyrkimys opiskelijalähtöisyyteen. Heidi tuli taloon vuonna 2021 ja alkoi vahvistaa palautekulttuuria. Opiskelijan ääni kuuluviin siis. Esimerkiksi meillä on ollut opiskelijaprojektissa vuonna 2020 paljon opiskelijoita, jotka havaitsivat, että kestävän kehityksen teema ei näkynyt kovin vahvasti vielä Metropolian opetuksessa tai tavoitteissa. Muistan, kun nämä opiskelijat tulivat minun luokseni kertomaan oman projektinsa tuloksista ja kysyivät, milloin Metropolia aikoo viedä eteenpäin kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä toimenpiteitä. Ja nyt vähitellenhän meillä teema on tullut hyvin näkyviin niin opetussuunnitelmiin, henkilöstökoulutukseen kuin myös Metropolian strategiaan. Nyt kun olemme tehneet opiskelija- ja työntekijäkyselyitä, niin huomaamme, että olemme kehittyneet tässä teemassa paljon. Tämä oli yksi esimerkki siitä, miten opiskelijoiden ehdotuksia ja palautteita olemme vieneet eteenpäin.

Heidi: Juuri näin, Riitta. Kestävän kehityksen esimerkki on mielestäni erinomainen. Siinä nimenomaan sieltä ruohonjuuritasolta tuli ehdotus ja sitten reagoitiin siihen. Itse näkisin, että palautekulttuurin kehittäminen vaatii paljon yhteistä keskustelua. Keskustelua juuri sen takia, että saadaan niitä erilaisia heikkojakin signaaleja esille ja pystytään sitten reagoimaan, pystytään kehittämään opetusta ja oppimista. Olemme systemaattisesti nyt näiden useamman vuoden ajan jo kehittäneet erilaisia tapoja kuulla opiskelijoita. Meillä on tietysti ihan virallisia palautekanavia. Meillä on ihan opintojaksotasolla opintojaksopalaute. Sitten me myöskin keräämme palautetta muulla tavoin. Käydään palautedialogia, eli opettaja antaa myöskin vastapalautetta. Keskustellaan yhdessä. Sitten myöskin meillähän kerätään aina se valtakunnallinen, virallinen valmistumisen yhteydessä palaute, ja sitä samaa palautetta me olemme vielä Metropoliassa päättäneet käyttää sitten toisen vuoden opiskelijoille, samoja kysymyksiä. Nämä ovat esimerkkejä laajemmista palautemalleista, mitä hyödynnetään systemaattisesti joka vuosi. Mutta tosiaan palautteeseen on paljon kiinnitetty huomiota ja pyritty sitä eri tavoin kehittämään. Ja minkä takia palautekulttuurin kehittäminen, minkä takia itse pidän sitä tärkeänä, se on myöskin työelämätaitoa. Eli sitä kautta, että opiskelija jo opintojensa aikana pohtii, miten asiat etenevät, miten niitä voisi parantaa, opintoja, oppimista, auttaa myöskin, uskon, siihen, että sitten siellä työelämässä myös tottuu siihen, että asioita reflektoi, miettii, arvioi ja tuo niitä kehitysehdotuksia. Nyt itse asiassa tästä voimme poimia hedelmiä, sanoisin, nimittäin tämä valmistumisen yhteydessä annettu palaute, niin viime vuoden palautekyselyssä, eli AVOP-kysely, niin siinä itse asiassa Metropolialla valtakunnallisesti oli suurin parannus tässä palautekyselyssä, koskaan itse asiassa tämän kyselyn aikana. Uskaltaisin sanoa, että tämä on se näkyvä tulos siitä systemaattisesta työstä, jota olemme tehneet palautekulttuurin kehittämisen osalta.

Riitta: Näin ihan varmasti on ja ollaan tosi iloisia ja tyytyväisiä tästä, miten hyvin ollaan edetty, joka näkyy nyt myös tässä valtakunnallisessa kyselyssä. Iso talo, paljon opiskelijoita, paljon tutkinto-ohjelmia, erittäin monimuotoista toimintaa, niin on varmaan ymmärrettävää ja hyvin meillä ollutkin tiedossa se, että meillä vaatii aikaa saada muutoksia, joka kattaa koko talon. Miten olet itse kokenut tämän? Kun välillä varmaan tuntuu siltä, että voisi vähän nopeampaakin tahtia ehkä alkaa näkyä tulokset, mutta ollaan jaksettu ilmeisesti hyvin kuitenkin malttaa ja odottaa, että systemaattinen kehitystyö kyllä tuo sitä tulosta.

Heidi: Kyllä juuri näin, malttia tarvitaan, ja sitten oikeastaan löytää niitä hyviä esimerkkejä, osoittaa hyvien käytänteiden avulla, joita joissakin yksiköissä on jo viety mukavasti eteenpäin. Tuoda niitä esille ja sitä kautta luoda sitä yhteistä ymmärrystä ja tahtotilaa, mitä tavoitellaan. Mutta tosiaan Metropolia on sen verran iso korkeakoulu, että siinä pitää antaa aikaa asioiden kehittyä ja ihmisten muuttaa toimintatapoja. Osalla se voi olla ehkä suurempaakin toimintatapojen muutosta, osalla ehkä ihan itsestään selvää ja jo nyt arkipäivää, mutta kaikille pitää antaa se aika oman toimintatavan muuttamiseen ja kohti sitä yhteistä tavoitetta, ja tässä tapauksessa nimenomaan palautekulttuurin muutosta.

Riitta: Meillä on aika isot kasvutavoitteet asetettu ja oppimistoiminnan näkökulmasta tarkoittaa muun muassa sitä, että jos meillä on nyt noin 20 000 tutkinto-opiskelijaa, niin vuonna 2030 tavoite on, että opiskelijoita olisi noin 25 000. Opiskelijat tulevat yhä useammin erilaisista taustoista. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa ja varmaan kasvaa edelleen ja muutoinkin. Opiskelijat ovat eri-ikäisiä, heillä on erilaista kokemusta mukanaan jo kun tulevat tänne, eli olemme hyvin heterogeeninen korkeakoulu nyt ja varmasti tulevaisuudessakin. Tähän liittyy tietysti myös kysymys siitä, että miten me sitten varmistetaan myös tulevaisuudessa, että meidän opetuksen ja sitä kautta oppimisen laatu on hyvää ja toivottavasti edelleen kehittyy tästä nykytilanteesta eteenpäin?

Heidi: Ymmärrettävästi tietysti saattaa mietityttää kasvutavoitteet ja opiskelijamäärien kasvu. Itse en ole siitä sinänsä oikeastaan lainkaan huolissani, enemmän näen sen nykyisten jo hyvien toimintatapojen, joita ollaan yhdessä kehitetty, niiden vahvistamista ja nimenomaan myöskin yhteistä keskustelua, että mitä tunnistetaan, millä tavoin tunnistetaan, että toimintatapoja olisi ehkä tarpeen vielä edelleen kehittää, muuttaa mahdollisesti. Näkisin sen enemmän niin, että nykyisen jo toimivan kehittämisprosessin, luottamista siihen prosessiin ja sen mukaisesti toimia, ja sitten niissä prosessin eri vaiheissa tunnistaa, mitä sieltä mahdollisesti nousee, mikä ehkä ei toimi enää sitten uudessa tilanteessa ja miten löydetään niitä uusia tapoja, jotta taas päästään siihen hyvään tekemiseen. En mä itse siitä ole niin huolissaan, siitä opiskelijamäärän kasvusta. Myöskin sen moninaisuuden kasvusta, niin kyllä itse näen sen nimenomaan tuovan Metropolian yhteisöön ihan toivottavaakin rikkautta, erilaisia toimintatapoja. Se varmasti, ajattelisin ihan sillä tavalla myönteisellä tavalla meitä kaikkia vähän herättelee miettimään, miten toimimme, minkälaisia erilaisia ihmisiä täällä Metropolian yhteisössä on. Ehkä siinäkin mielessä on varmasti jo sitä peilikuvaa siitä, minkälaiseksi suomalainen yhteiskunta on tässä jo muuttunut ja muuttumassa, ehkä aivan erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla.

Riitta: Yksi iso muutos tietysti on erilaiset uudet teknologiat, joista kovin paljon tietysti ollaan puhuttu tekoälystä ja mitä kaikkea se sitten tuokaan tullessaan, on jo tuonut. Jos katsotaan vaikka kaksi vuotta taaksepäin, niin kovasti mietittiin sitä, että voiko tekoälyä käyttää opetuksessa, oppimisessa, TKI-toiminnassa myös ja muutoinkin, ja mietittiin erilaisia ohjeistuksia tekoälyn käyttöön liittyen. Nyt kun me katsotaan, missä me tänä päivänä mennään kaksi vuotta myöhemmin, niin on aika lailla jo arkipäivää, että tekoälyä sen erilaisissa muodoissaan erilaisten työkalujen kautta jo käytetään. Me ollaan myös Metropoliassa itse kehitetty tekoälytyökaluja muun muassa opettajille. Miten sä nyt tässä hetkessä näet ja arvioit esimerkiksi tätä kahta vuotta, mitä tässä on tapahtunut todella nopeasti, niin miten tekoäly sitten vaikuttaa tähän kokonaisuuteen, jos puhutaan opiskelijalähtöisyydestä ja oppimisen laadusta?

Heidi: Tekoäly on kyllä tuonut tullessaan uudenlaisen tilanteen, voi sanoa. Samaan aikaan mä kyllä näen tekoälyn kehittymisen osana digitalisaation kehittymistä, joka meillä on laajasti ollut yhteiskunnassa jo käynnissä pitkään. Itse olen jo sen verran kauan aikaa ollut korkeakoulusektorilla töissä, että muistan sen, kun internetselaimet tulivat. Silloin vähän puhuttiin samaan malliin kuin silloin, kun tekoäly rupesi yleistymään, että nyt kohta meitä ei enää tarvitakaan, että opiskelijat sieltä kaikki internetistä lukevat ja siinäpä se sitten olikin, se opettajan tai koulutuksen rooli. No, eihän näin käynyt, enkä usko ollenkaan, että mistään sellaisesta tulee tekoälynkään tulon kautta, mitään sellaista tapahtumaan, mutta ehkä se on hyvä ymmärtää tekoälyn merkitys, miten se vaikuttaa opetukseen ja oppimiseen. Tekoäly tuo eri tavalla nopeasti sitä uusintakin tietoa eri alojen kehityksestä, ja silloin ehkä korostuu entistä enemmän korkeakoulukoulutuksessa opiskelijoille kriittisen ajattelun, analyyttisen ajattelun kyvykkyys. Uskaltaisin sanoa, että sen merkitys, sen oppiminen opintojen aikana tulee korostumaan ehkä enemmän kuin tähän asti. Sitten taas toisaalta opettajalle muutos ehkä voi olla, no, en tiedä voiko sanoa suurempi, mutta muutos tulee olemaan myöskin siihen opettajan työhön ja rooliin. Eli opettaja ei enää, jos ajatellaan, että korkeakoulumaailmassa ehkä opettaja on ollut sen substanssitiedon ylin tietäjä, toki tietysti edelleen myöskin on substanssiosaaminen se pohja, mutta samaan aikaan vaaditaan kyllä opettajalta joustavuutta siihen, että opetuskin muuttuu hyvin todennäköisesti dialogisemmaksi opiskelijan kanssa. Eli yhdessä tarkastellaan esimerkiksi, että mitä siellä alalla on ne viimeisimmät kehityssuuntaukset. Opettaja auttaa opiskelijaa kriittisesti tarkastelemaan sitä tietoa, mitä tekoälyllä pystyy louhimaan, tiedon luotettavuutta, miten tietoa voi validoida. Nämähän ovat juurikin niitä taitoja, mitä myös tarvitaan sitten työelämässä jo nyt, saatikka vielä tulevaisuudessa. Sanoisin, että opettajan rooli muuttuu, mutta myöskin opiskelijan rooli. Eli opiskelijankin vastuu omasta oppimisesta eri tavalla, millä tavalla hyödynnän oppimisen tukena tekoälyä. Meillä ei niitä vielä ehkä nyt ole käytössä, mutta uskaltaisin sanoa, että tässä ihan muutaman vuoden sisään tulee varmasti meilläkin opiskelijoille käyttöön ihan omia oppimisagentteja, jotka mahdollisesti lähtevät kulkemaan opiskelijan mukana siitä ensimmäisestä päivästä, kun hän aloittaa Metropoliassa opiskelut. Tämmöinen tekoälyagentti, miksikä sitä voisi kutsua, agentti ehkä on se paras sana siihen tällä hetkellä, niin kulkee opiskelijan mukana. Ehdottaa, mihin kannattaisi tutustua, mitä tehtäviä kannattaisi tehdä. Auttaa opiskelijaa ymmärtämään, minkälainen oppija olet ja sitten sitä kautta minkälaisia oppimistehtäviä. Eli sitä kautta opiskelijalähtöisyys kyllä muuttuu ja sen takia itse haluaisin kutsua sitä ehkä opiskelijalähtöisyys 2.0. Eli me todennäköisesti pystytään tekoälyn avulla paljon enemmän yksilöllisesti opiskelijalle tarjoamaan niitä oppimispolkuja, juuri hänelle parhaiten toimivia tapoja oppia ja minkälaisia yhdistelmiä opiskelija esimerkiksi haluaisi opinnoissaan tehdä. Siinä mielessä kyllä ollaan astumassa uuteen aikaan ja sitten samanaikaisesti kuitenkin vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan kanssa kyllä siellä edelleen on. Mutta varmasti muuttaa vähän muotoa, sanoisin.

Riitta: Varmasti tämä myös näkyy opetuksen lisäksi meillä ja muuallakin korkeakouluissa ja koulutussektorilla ylipäätänsä siinä, että minkälaisia palveluja opiskelijat tänä päivänä ja ehkä tulevaisuudessa erityisesti nyt tarvitsevat. Tätähän meilläkin mietitään parhaillaan, että minkälainen on se opetukseen ja oppimiseen liittyvä palvelutoiminta, mitä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan. Avaisitko sä tätä vielä? Minkälaisia ajatuksia sulla on siihen liittyen?

Heidi: Jos mä aloitan vaikka opettajalle tarjottavista palveluista, niin uskoisin, että tekoälyä hyödyntämällä me pystymme keskitetysti tarjoamaan opettajille apua siihen opetuksen suunnitteluun, opetusmateriaalin suunnitteluun, ihan eri tavalla kuin tähän mennessä. Eli siinä mielessä opettajankin työ tulee muuttumaan. Se fokus tulee suuntautumaan enemmän siihen vuorovaikutukseen suoraan opiskelijan kanssa. Sitten taas opiskelijalle niitä muutoksia, mitä ihan välttämättömyyskin on viedä eteenpäin, on miettiä esimerkiksi meillä Metropoliassa eri kampuksilla: minkälaiset on ne kampuksilla olevat palvelut? Mitä opiskelija haluaa, tarvitsee, kun hän tulee kampukselle? Voitaisiin ehkä puhua, meillä on aika onnistunut konsepti ollut meidän kansainvälisille opiskelijoille tämmöinen Welcome Hub -tyyppinen. Se on ollut kovin suosittu, aloitti viime syksynä toimintansa. Sitä palautetta, jota itsellekin on tullut siitä, on ollut se, että myöskin meidän kotimaiset opiskelijat ovat sinne hubiin kävelleet ja sitten ihmetelleet, että eikö mekin saada tämmöistä palvelua. Hubi on siis sen kaltainen paikka esimerkiksi, että siellä annetaan vastauksia ihan kaikenlaisiin kysymyksiin, mitä opiskelijalla saattaa olla. Arjen pyörittämiseen, mulla ei riitä rahat, miten mä tämän asian hoidan. Sitten voi olla opintoihin liittyviä asioita, ehkä voi olla joku, mun pitäisi tämmöistä kirjallisuutta tälle kurssille, mistä mä, miten mä nyt tässä toimin. Eli kaikkia mahdollista. Tämä on se, mihin suuntaan me ollaan myöskin opiskelijoille tarjottavia palveluita nyt sitten kehittämässä laajemmin täällä Metropoliassa, että jokaiselta kampukselta löytyisi tällainen, jos nyt vaikka työnimenä kutsuttaisiin sitä hubiksi. Niin ehdottomasti tähän suuntaan. Siihen on ihan selkeä tarve. 

Riitta: Eli tätäkin kautta opetustyö ja oikeastaan koko meidän toiminta muuttuu monellakin tavalla, eli tulee hyvin paljon semmoista ei aiemmin korkeakoulumaailmaan liittyvää asiaa, joita kuitenkin opiskelijoiden mielessä on ja vaikuttavat varmasti niihin mahdollisuuksiin, miten opintoja voi viedä eteenpäin. Hyvä, kun niihin löytyy sitten ratkaisuja ja apuja myös ihan läheltä eli kampuksilta. Tässä varmasti tekoäly ja muut tekniset ratkaisutkin voivat hyvin auttaa. Hienolta kuulostaa, että ollaan lähdetty rohkeasti kokeilemaan tämän tyyppistä uutta palvelutoimintaa, jolle on varmasti kysyntää. Tässä lopuksi mä voisin pyytää sua, Heidi, miettimään, että minkälaisen opin tai oivalluksen sä haluaisit jakaa kuuntelijoille ja muille nykyisille tai tuleville johtajille, jos mietit nyt tätä sun pitkää uraa korkeakouluissa ja nyt tietysti nämä viimeisimmät vuodet olet ollut meillä johtajana, niin mitä sieltä ammentaisit tai haluaisit nostaa? 

Heidi: Kiitos hyvästä kysymyksestä. Oppeja ja oivalluksia. Mä ehkä vähän palaan siihen, mitä taisin sanoa tuossa alussa, kun puhuttiin siitä palautteesta. Oma oppi ehkä on, mitä haluaisin jakaa, on kyky kuunnella ja kuulla ihmisiä. Sitä kautta se liittyy myöskin siihen palautteeseen opiskelijoilta. Eli halu kuunnella ja kuulla opiskelijoita. Ja nimenomaan ehkä tarkoitan, että on ensin erittäin tärkeää mielestäni kuulla, kuunnella ja kuulla rauhassa ja olla varma siitä, että on ymmärtänyt kuulemansa, ja vasta sen jälkeen reagoida ja miettiä sitten, että miten ehkä tästä eteenpäin. Sitä kautta myöskin välttää sitä, että lähtee olettamaan sen toisen viestiä, tarkoitusta tai mitä todellisuutta toinen haluaa tuolla esille. 

Riitta: Mä voisin ehkä itse tuohon jatkaa yhdellä oivalluksella ja opilla, mitä itselle on tässä vuosien varrella tullut moneenkin kertaan todistetuksi. Annetaan aikaa myös oppimiselle ja muutoksen prosessille, että me helposti odotetaan nopeammin tuloksia kuin oikeasti voikaan tapahtua. Eli annetaan aikaa oivalluksille myös kypsyä. Ehkä siinä on vähän sitä samaa, mitä sä sanoit, ettei olla itse ainakaan ensimmäisenä tekemässä jotakin oletuksia nopeasti ennen kuin ollaan maltettu kuunnella ja kuulla, mitä viestejä saamme. Ettei odota niitä lopputuloksia liian nopeasti ja sitten toisaalta prosessin aikana voi tarkkailla asioita ja pysähtyä niiden äärelle. Hyvä. Heidi, mä haluan lämpimästi kiittää sinua, kun tulit mukaan tähän podcastiin, ja samoin haluan kiittää kaikkia meidän kuulijoita. 

Heidi: Kiitos, että sain olla mukana täällä keskustelemassa. 

[rauhallista musiikkia]