Vaikka Digivision nykyistä kehittämismallia on perusteltu erityisesti ketteryyden, korkeakoulujen autonomian ja osallisuuden näkökulmista, on tärkeää, että Digivisiossa katsotaan myös kauemmas ja kokonaisvaltaisemmin tulevaisuuteen. Tämä auttaisi korkeakouluja luomaan yhteistä ymmärrystä Digivision päämäärästä ja tavoitteista. Samalla se selkeyttäisi Digivision roolia ja merkitystä oppijalähtöisessä elinikäisen oppimisen järjestelmässä sekä laajemmassa kansallisessa digitalisaatio- ja datatalouskehityksessä. Tällainen strateginen lähestymistapa on erityisen toivottavaa, koska Digivision julkilausuttuna tavoitteena on niinkin kunnianhimoinen päämäärä kuin ”kansainvälisesti arvostetun oppimisen ekosysteemin rakentaminen” (Digivisio 2030).
Digivision iso kuva herättää useita kysymyksiä. Miltä tulevaisuus näyttää, kun hankkeen haluttu päämäärä ja tavoitteet on saavutettu? Millaisia ovat Digivision kytkökset muiden elinikäisen oppimisen toimijoiden tarjoamiin palveluihin ja infrastruktuureihin? Miten hanke asemoituu suhteessa laajempaan kansalliseen digitalisaatio- ja datatalouskehitystyöhön sekä parhaillaan käynnistyvään Korkeakoulutus ja tutkimus 2040 -visiotyöhön? Kaiken kaikkiaan kyseessä on monimutkainen kokonaisuus, johon korkeakouluissa kaivataan selkeyttä.
Murros tuo mukanaan uuden toimintalogiikan
Tulevaisuus- ja systeemitutkijoiden mukaan elämme historiallisesti merkittävää murrosta. Se tuo perustavanlaatuisia muutoksia toimintaympäristöön, jossa yhteiskunnat, organisaatiot ja yksilöt toimivat. Näin ollen myös Digivision päämäärää, tavoitteita ja tiekarttaa on viisasta tulkita ja kirkastaa toimintaympäristön murroksen näkökulmasta. Murroksen hahmottaminen on haastavaa, joten sen tueksi tarvitaan laaja tarkastelukehikko, kuten transformatiivista muutosta jäsentävä Kolmen horisontin malli. Kolmen horisontin mallissa tulevaisuutta voidaan tarkastella nykyhetkestä (horisontti 1), lähitulevaisuudesta (horisontti 2) tai kaukaisesta tulevaisuudesta (horisontti 3) käsin. (Curry & Hodgson 2008; Sharpe 2013.)
Mallin ytimen muodostaa oivallus siitä, että murrosajassa tulevaisuutta ei voida ajatella enää nykyhetken jatkumona. Ja, että jatkumoajattelun ja inkrementaalisen muutoksen sijaan tarvitaan epäjatkuvuusajattelua ja transformatiivista muutosta. Kolmen horisontin viitoittama transformatiivinen muutos ei ole helppoa, mutta se on tehtävä. Tähän meitä ajavat paitsi tarve aidosti oppijalähtöiselle elinikäisen oppimisen ekosysteemille myös murroksellinen teknologia ja erilaiset digitaaliset infrastruktuurit. Murroksellisella teknologialla, kuten tekoälyllä, sekä kansallisilla digitaalisilla infrastruktuureilla, kuten Digivisio-hankkeen ratkaisuilla, on murroksessa merkittävä muutosvoima. Tämä tarkoittaa, että niillä on sekä kyky syrjäyttää vallitsevan toimintalogiikan rakenteet, ajattelumallit ja toimintatavat että kyky mahdollistaa uuden toimintalogiikan johdonmukainen omaksuminen (esim. Perez C. 2002; ks. myös Holmgren, M. 2024) yhteiskunnassa ja organisaatioissa.
Metropolian oman tulevaisuustyön ja tulkinnan mukaan olennaisimpia uutta toimintalogiikkaa määrittäviä periaatteita ovat kestävä kehitys, ihmis- ja ilmiölähtöisyys, avoimuus ja (eko)systeemisyys. Uusi toimintalogiikka on ollut keskeinen lähtökohta Metropolian yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja kestävää kasvua korostavan strategian rakentamiselle (Huhtaniemi 2024a). Uudella toimintalogiikalla on pyritty ohjaamaan myös strategian toimeenpanoa. Näin sitä on hyödynnetty muun muassa erilaisissa strategisissa kehitysprojekteissa, kuten Metropolian TKI-toiminnan uudistamisessa (Huhtaniemi & Vilkuna 2025), opintotarjonnan uudistamisessa (Huhtaniemi, Marin & Kuosa 2025) ja ennakointikyvykkyyden kehittämisessä (Unkari-Virtanen 2024). Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten tämä logiikka ohjaa Digivision tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä omassa korkeakouluyhteisössä ja yhteiskunnassa.
Kumman aikahorisontin logiikka ohjaa Digivisio-hanketta?
Vastaavaa pohdintaa aikahorisonteista sekä toimintalogiikan merkityksestä ja vaikutuksista on artikkelin kirjoittajien mukaan tärkeä tehdä myös osana Digivisio-hanketta. Kriittinen ja kokonaisvaltainen pohdinta on olennaista, koska Digivisiossa tavoiteltu päämäärä — kansainvälisesti arvostettu oppimisen ekosysteemi — konkreettiseksi tulevaisuuskuvaksi muotoiltuna on varmastikin varsin erilainen, jos sitä rakennetaan nykyhetken (horisontti 1) jatkumona, kuin että sitä rakennettaisiin tulevaisuuden (horisontti 3) logiikasta käsin. Luonnollisesti nämä erilaiset tulevaisuuskuvat myös vaikuttavat siihen, millaisen kansallisen tiekartan pohjalta päämäärää kohti edetään.
Mikäli Digivision rakentamisen lähtökohtana on horisontti yksi, korostuu hankkeessa vallitsevan logiikan mukaiset rakenteet, ajattelumallit ja toimintatavat, kuten korkeakouluorganisaatiolähtöinen ajattelu, korkeakoulujen erillisyyttä korostavat rakenteet sekä erilaiset lineaariset toimintamallit. Lisäksi muutos on luonteeltaan asteittaista ja rajoittuu nykyisessä korkeakoulujärjestelmässä vallitsevan paradigman puitteisiin. Jos hankkeen lähtökohta on horisontissa kolme, hankkeen taustalla oleva logiikka muuttuu merkittävästi. Uuden toimintalogiikan ytimeen nousevat oppija- ja ilmiölähtöiset ajattelumallit, ekosysteemiset rakenteet ja systeemiset toimintamallit. Samalla muutoksen luonne muuttuu transformatiiviseksi, mullistaen ajattelua, toimintatapoja ja rakenteita sekä yksittäisten korkeakouluorganisaatioiden että koko korkeakoulujärjestelmän tasolla.
Murroksellisen toimintaympäristön haasteita ja mahdollisuuksia Digivisio-hankkeeseen peilaten, onkin tarpeen kysyä, miten toimintaympäristön murros on huomioitu Digivisio2030-hankkeen tavoittelemassa tulevaisuuskuvassa? Rakentuuko hanke nykyisen korkeakoulujärjestelmän ja siinä vallitsevan toimintalogiikan jatkumolle? Vai luodaanko Digivisio-hankkeen avulla aidosti uudenlaista perustaa suomalaisen yhteiskunnan ja (korkea)koulujärjestelmän transformatiiviselle uudistumiselle, murroksen mahdollisuuksia hyödyntäen?
Oppijan ympärille rakentuva elinikäisen oppimisen ekosysteemi
Digivision roolia ja merkitystä on tarpeen tarkastella myös tavoitellun tulevaisuuden näkökulmasta jäsenneltynä kokonaisuutena. Kuva 1 havainnollistaa oppijalähtöistä elinikäisen oppimisen ekosysteemiä, ei pelkästään datavirtojen ja digitaalisten alustojen tasolla vaan myös laajempana elinikäisen oppimisen systeeminä. Siten ydinajatus kokonaiskuvassa on, että kaikkea elinikäisen oppimisen toimintaa ja ratkaisuja — kuten opintotarjonta, ohjaus, rakenteet, toimijat, palvelut sekä datavirrat ja digitaaliset ratkaisut — tulee rakentaa erityisesti elinikäisen oppijan lähtökohdista. Se, että elinikäisen oppimisen ekosysteemiä rakennetaan aidosti oppijan ympärille, erottaa sen perustavalaatuisesti ratkaisuista, joissa kokonaisuutta kehitetään (korkea)kouluorganisaatio- tai teknologialähtöisesti, datavirrat ja digitaaliset alustat edellä.
© Marita Huhtaniemi
Koska kokonaiskuva on rakennettu ohjaamaan erityisesti Metropolian oman toiminnan uudistamista kohti oppijalähtöistä elinikäisen oppimisen ekosysteemiä, on seuraavissa yksittäisten teemojen pohdinnoissa korostettu erityisesti Metropolialle ajankohtaisia mahdollisuuksia ja haasteita. Tärkeimmiksi teemakokonaisuuksiksi ovat siten nousseet:
- toimintalogiikka: oppijalähtöisyys ja (eko)systeemisyys
- oppija data
- opintotarjonnan modularisointi ja oppijan ohjaus
- data, tekoäly ja digitaaliset infrastruktuurit.
Toimintalogiikkana oppijalähtöisyys ja (eko)systeemisyys
Oppijalähtöisyyden tarkastelu kolmannen horisontin näkökulmasta yhdessä murroksellisten teknologioiden ja digitaalisten infrastruktuurien muutosvoiman kanssa haastaa vallitsevaa käsitystä oppijalähtöisyydestä sekä luo tarpeen sen uudenlaiselle tulkinnalle. Tässä uudessa oppijalähtöisyyden tulkinnassa oppija nousee elinikäisen oppimisen ekosysteemin keskiöön. Vastaavasti yksittäiset korkeakoulut ja muut elinikäisen oppimisen toimijat asemoituvat elinikäisen oppimisen ekosysteemissä mahdollistajan rooliin. Samalla yhteiskunnan eri sektoreiden (erityisesti koulutussektorin ja työ- ja elinkeinoelämän), ja toimijoiden (korkeakouluorganisaatiot, yritykset ja viranomaiset) sekä oppijan erilaisten oppimisen kontekstien (koulutusjärjestelmä, työelämä ja oppijan arki) väliset rajat hämärtyvät. Tämä tarkoittaa perustavalaatuisia muutoksia vallitsevan (korkea)koulujärjestelmän rakenteisiin sekä toimijoiden välisiin suhteisiin ja työnjakoon.
Oppijalähtöisyyden uusi tulkinta muuttaa myös vallitsevaa arvontuotannon mallia, joka muotoutuu ekosysteemiperustaiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisestä mallista, jossa arvoa luodaan yksittäisten korkeakoulujen sisällä, siirrytään uuteen logiikkaan, jossa arvoa luodaan elinikäisen oppijan ympärille rakentuvalla ekosysteemisellä mallilla. Uutta arvontuotantoa ohjaavat erityisesti elinikäisen oppijan tarpeet, odotukset ja kokemus oppimisen, osaamisen ja palveluiden merkityksellisyydestä ja hyödyllisyydestä, ei niinkään tahot, mistä nämä osaamiset ja palvelut ovat peräisin (Virmajoki & Laakkonen, 2024; ks. Huhtaniemi 2024b). Tämä transformatiivinen muutos kohti oppijalähtöistä ajattelua ja korkeakoulujen yhteistyötä korostavia ekosysteemisiä toimintamalleja ei olisi mahdollista ilman murroksellisen teknologian, kuten tekoäly ja uudenlaisten digitaalisten infrastruktuurien, kuten Digivisio, mittavaa muutosvoimaa.
Oppijan data
Oppijan datalla ja sitä tukevalla digitaalisella infrastruktuurilla on oppijalähtöisyyden toteuttamisessa keskeinen rooli. Oppijalähtöisyys korostaa oppijan oikeuksia omiin tietoihin. Digivisiossa tätä on pyritty varmistamaan linjauksella, jonka mukaan oppijalla on yksi kansallinen, korkeakoulusta riippumaton identiteetti. Kansalliseen identiteettiin perustuvan tunnistautumispalvelun avulla oppija voi kirjautua Digivisioon riippumatta siitä, mistä korkeakoulusta käsin oppija haluaa palveluita käyttää. Digivision mukaan oppijan oikeus omiin tietoihin kattaa myös sen, että oppija voi itse päättää, miten hänen tietojaan jaetaan ja hyödynnetään yli korkeakoulurajojen. Opin.fi -palvelun Minun tietoni -portaali tallentaa tietoa oppijan osaamisesta ennen korkeakoulutusta, sen aikana ja sen jälkeen. Tämä luo pohjaa oppijalähtöiselle ohjaukselle, suosituksille oppijalle sopivasta opintotarjonnasta sekä laajemminkin oppijoiden osaamistarpeiden ja kansallisen opintotarjonnan nykyistä paremmalle kohtaannolle. (Latva-Rasku 2022)
Digivision Minun tietoni -lähestymistavalla on perustavanlaatuinen ero samaan aikaan Euroopassa ja Suomessa kasvavaan MyData-ajatteluun ja ratkaisuihin. Kirjoittajien näkemyksen mukaan Digivision Minun tietoni -lähestymistapa edustaa ensimmäisen horisontin korkeakoululähtöistä ajattelua, kun taas Euroopan MyData-ajattelu lähestyy ratkaisuja kolmannesta horisontista. MyData-ajattelussa on kyse transformatiivisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka vauhdittaa Euroopan tahtotilaa reilusta, ihmislähtöisestä datataloudesta. Sen tavoitteena on rakentaa MyDatan hallintaan ja hyödyntämiseen ihmislähtöisyyden mahdollistava infrastruktuuri sekä tarvittavat juridiset ja liiketoiminnalliset puitteet (Poikola ym. 2018). Koska MyData pyrkii uudistamaan ajattelua ja toimintaa ihmislähtöiseksi, on sillä merkittävä rooli myös elinikäisen oppijan ympärille rakentuvassa elinikäisen oppimisen ekosysteemissä.
Opintotarjonnan modularisointi ja oppijan ohjaus
Yhteiskunnan, työ- ja elinkeinoelämän sekä elinikäisten oppijoiden osaamistarpeet ohjaavat Digivision opintotarjonnan rakentamista. Tarjonnan tulee olla tarpeiden näkökulmasta relevanttia, ja antaa nykyistä enemmän valinnanmahdollisuuksia sekä joustavuutta, jotta oppijat voivat oppia yksilöllisten tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan. Näihin tarpeisiin voidaan vastata muun muassa opintotarjonnan modularisoinnilla. Metropoliassa tätä lähestytään systeemisellä otteella, kokonaistarjonnan tulokulmasta. Tavoitteena on uudistaa kaikki opintotarjonta joustaviksi moduuleiksi. Tässä haasteessa tutkinto-ohjelmien tarjonnan modularisoinnilla on erityisen tärkeä rooli: ne tuottavat mittavan määrän valmiita moduuleja, joita voidaan tarjota joko itsenäisinä kokonaisuuksina tai eri tavoin yhdisteltyinä, muun muassa Digivision Opin.fi-palvelun kautta.
Jotta modularisoinnin avulla voidaan saavuttaa pysyvää joustavuutta ja tarjonnan parempaa kohdennettavuutta, on sen hyödyntäminen hyvä rakentaa vakiintuneeksi käytännöksi (ks. esim. Liikanen, E. & Skaniakos, T. 2023). Metropolian näkökulmasta tämä tarkoittaa tarvetta siirtyä nykyisestä pitkälti projektimaisesta ja pirstaleisesta opintotarjonnan kehittämisen mallista jatkuvaan ja koko tarjonnan kattavaan opintotarjonnan kehittämisen malliin. Tavoiteltu kehittämisen malli yhdistettynä ennakoinnin ja tekoälyn aktiiviseen hyödyntämiseen auttaa keskittymään merkityksellisiin opintotarjonnan sisältöihin yli osaamisalue-, tutkinto- ja innovaatiokeskittymärajojen. Siten voidaan luoda jatkuvasti uusia ammatillisia sekä ilmiölähtöisiä ja teemattisia osaamiskokonaisuuksia nykyisten rinnalle ja tilalle (Huhtaniemi, Marin & Kuosa 2025). Samalla voidaan poistaa rakenteellisia esteitä joustavuudelle ja merkittävästi lisätä opintotarjonnan kehittämisen resurssitehokkuutta.
Kansallisen opintotarjonnan kokoaminen Digivision Opin.fi-palveluun tuo huomattavaa lisäarvoa oppijalle. Pelkkä opintotarjonnan näkyväksi tekeminen palvelussa ei kuitenkaan riitä. Oppijaa on tärkeä ohjata myös navigoimaan laajassa tarjonnassa, jotta sopivat opintosisällöt ja oppimisen polut olisivat saavutettavissa mahdollisimman sujuvasti. Navigointia voidaan tukea Opin.fi palvelun hakutoimintoratkaisuilla ja muilla tukityökaluilla, kuten oppijan taustakartoituksella ja AI tutor:illa (ks. Juuti ym. 2024). Selkeyttä opintotarjontaan on hyvä tavoitella myös johdonmukaisilla käsitteillä sekä yhtenäisellä tavalla kuvata osaamista.
Modulaarinen opintotarjonta haastaa monella tavoin Opin.fi-palvelun käyttöliittymää. Onkin tärkeää löytää ratkaisuja, jotka helpottavat oppijaa hahmottamaan ja jäsentämään yksittäisten opintosisältöjen ja laajempien osaamiskokonaisuuksien välisiä suhteita (esim. Oksanen, V. ym. 2025). Tässä hyödyksi ovat sekä tekoäly että erilaiset visuaaliset käyttöliittymäratkaisut. Niiden avulla tarjonnasta voidaan tehdä selkeitä ja helposti, jopa intuitiivisesti, navigoitavia.
Data, tekoäly ja digitaaliset infrastruktuurit
Data ja tekoäly sekä kansalliset ja eurooppalaiset digitaaliset infrastruktuurit ovat keskeinen osa yksittäisten korkeakouluorganisaatioiden ja vallitsevan kansallisen korkeakoulujärjestelmän transformatiivista muutosta kohti oppijalähtöistä elinikäisen oppimisen ekosysteemiä. Tällä hetkellä Digivisio-hankkeeseen kohdistuu monia dataan, tekoälyyn ja analytiikkaan liittyviä avoimia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa dataan liittyvät käyttöoikeusasiat sekä millaista dataa Digivisio tulee tarjoamaan yksittäisten korkeakoulujen hyödynnettäväksi. Myös Digivision rajapintakonseptiin (HEDI/HEDS), jonka avulla edistetään tietojärjestelmien yhteentoimivuutta ja järjestelmäintegraatioita korkeakoulun sisällä, korkeakoulujen välillä, korkeakoulujen ja kansallisten palveluiden sekä korkeakoulujen ja kansainvälisten palvelujen välillä, liittyy erilaisia haasteita (Karelia Ammattikorkeakoulu 2025). Toisaalta näiden haasteiden ratkaiseminen avaa merkittäviä uusia mahdollisuuksia datan jakamiseen ja hyödyntämiseen.
Kansallisen Digivisio-hankkeen rinnalla on Euroopassa samaan aikaan tehty työtä eurooppalaisten digitaalisten infrastruktuurien kehittämiseksi. Kunnianhimoisena tavoitteena on rakentaa Euroopan demokraattisille arvoille ja tavoitteille pohjautuva reilu ihmiskeskeinen datatalous. Suomessa tätä työtä on edistetty Sitran koordinoimana. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden tuloksena on rakentunut datatalouden tiekartta, joka julkaistiin 2023.
Osaamisdata-avaruudet (DS4SKILLS) ovat nouseva reilun datatalouden osa-alue, jonka tavoitteena on edistää datan jakamista ja hyödyntämistä niin kansallisella kuin eurooppalaisellakin tasoilla. Data-avaruustyön perusta on tulkintamme mukaan kolmannen horisontin mukaisessa systeemisessä ja ekosysteemisessä logiikassa. Data-avaruustyö on laaja-alaista. Datan tuottamisen, rikastamisen ja jakamisen lisäksi se kattaa myös yhteiskäyttöisen infrastruktuuriyhteistyön ja pelisäännöt. Näillä pelisäännöillä pyritään varmistamaan tietoturvaa, yksityisyyden suojaa sekä tiedon omistajuuteen ja hallintaan liittyviä asioita. (TIEKE 2024.)
Parhaillaan, osana EU:n DS4Skills-GO-hanketta, käynnistetään korkeakoulupilotteja, joissa kokeillaan ja kehitetään kansalliset rajat ylittäviä teknisiä ratkaisuja osaamisdata-avaruuden hyödyntämiseksi korkeakoulusektorilla. Suomesta tässä CSC:n johtamassa pilottihankkeessa on mukana kolme korkeakoulua: Tampereen yliopisto, Jyväskylän yliopisto sekä Metropolia Ammattikorkeakoulu. Tässä yhteydessä tarkastelun kohteena on myös Digivisiotyö sekä sen kytkökset muihin kansallisten toimijoiden infrastruktuureihin ja palveluihin, kuten JOTPAan ja KEHAan (ks. kuva 1).
Rohkeasti hyödyntämään murroksen avaamia mahdollisuuksia
Artikkelin ajankohta on tietoisesti valittu hetkeen, jossa Digivisio-hankkeen toisen vaiheen suunnittelu, Korkeakoulutus ja tutkimus 2040 -visiotyö sekä kansallisen osaamisdata-avaruuden rakentaminen etenevät juuri tahoillaan. Lähitulevaisuudessa tehdään merkittäviä päätöksiä, jotka tulevat vaikuttamaan paitsi yksittäisiin korkeakouluorganisaatioihin myös koko kansalliseen koulutusjärjestelmään pitkälle tulevaisuuteen. Siksi on tärkeää, että korkeakoulujärjestelmän ja digitaalisten infrastruktuurien, kuten Digivision, kehittämisestä käydään avointa ja moninäkökulmaista keskustelua, ja että tulevat päätökset tehdään murroksellisesti muuttuvan toimintaympäristön kontekstissa. Vain siten voimme vastata nopeasti muuttuvan maailman tarpeisiin yhteiskunnan, korkeakouluorganisaatioiden ja yksilöiden tasolla.
Koska murros on väistämätön, paluuta entiseen ei enää ole. On vain haasteita ja mittava määrä uudenlaisia mahdollisuuksia rohkeille ja sinnikkäille edelläkävijöille. Korkeakoulutoimijoina meidän tulisikin kysyä itseltämme, olemmeko valmiita päästämään irti vallitsevista rakenteista, ajattelu- ja toimintamalleista, ja suuntamaan rohkeasti kohti niitä elinikäisen oppimisen ekosysteemin mahdollisuuksia, joita toimintaympäristön murros ja murroksellinen teknologia meille jo nyt avaa?
Tulevaisuus ei tule. Se tehdään yhdessä —tänään.
Lähteet
Curry, A. & Hodgson, A. 2008. Seeing in multiple horizons, connecting futures to strategy. Journal of Futures Studies. 13.1–20.
Digivisio 2030 Haettu 26.2.2025.
Holmgren, M. 2024. Murrokselliset teknologiat. Teknologisen kehityksen dynamiikka ja kansallinen varautuminen (pdf). Ulkopolittiisen instituutin raportti 75. Haettu 23.5.2025.
Huhtaniemi, M. 2024a. Matkalla kohti entistä vaikuttavampaa korkeakoulutoimijuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Tikissä-blogi. Haettu 26.2.2025.
Huhtaniemi, M. 2024b. Match®-malli ja ”IK-seitti” korostavat antisipaatiota ja transformatiivista tulevaisuustyötä. Teoksessa Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 128. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Huhtaniemi, M., Marin, K. & Kuosa, K. 2025. Metropolian opintotarjonnan modularisointi horisonttiajattelun ohjaamana. Metropolian julkaisu.
Huhtaniemi, M. & Vilkuna, A.-M. 2025. TKI-toiminta rakentamassa kestävää ja elinvoimaista yhteiskuntaa. Metrospektiivi Pro.
Juuti, N., Laine, K., Rokala, K., Marin, K. & Oksanen, V. 2024. Ohjauksellisuuden merkitys korostuu Opin.fi:ssä. Haettu 25.2.2025.
Latva-Rasku, L. 2022. Korkeakoulujen opiskelun ja opetuksen tukipalveluiden ja hallinnon yhteistyöryhmä (KOOTuki) (Pdf). Haettu 25.2.2025.
Liikanen, E. & Skaniakos, T. 2023. Modulaarisuus korkeakoulujen opetussuunnitelmissa – kuvaileva kirjallisuuskatsaus (pdf). Digi Divisio 2030. Haettu 23.2.2025.
Oksanen, V., Marin, K., Kuitunen, H., Juuti, N., Laine, K. & Rokala, K. 2025. Yhtenäinen osaamisen kuvaaminen: selkeyttä oppijalle – uusia mahdollisuuksia korkeakouluille. Laurea Long, 2.
Perez C. 2002. Technological Revolutions and Financial Capital: The Dynamics of Bubbles and Golden Ages. Edward Elgar Publishing.
Poikola, A., Kuikkaniemi, K., Kuittinen O., Honko H. & Knuutila, A. 2018. MyData — Johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö.
Sharpe, B. 2013. Three Horizons. The Patterning of Hope. Aberdour: Triarchy Press.
Sitra n.d.. Datatalouden tiekartta. Haettu 25.2.2025.
TIEKE 2024. Data-avaruudet tuottavati uudenlaisia mahdollisuuksia suomalaisille organisaatioille. Haettu 21.2.2025.
Unkari-Virtanen, L. (toim.) 2024. Tulevaisuuden kudelmia. Ennakointikyvykkiyyden kehittäminen Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 128. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Virmajoki, V. & Laakkonen, M-P. 2024. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdityminen loisi uudenlaisen korkeakoulujärjestelmän. Kaleva. Haettu 25.2.2025.
Väisänen, J. 2025. Digivisio 2030, Opin.fi ja HEDI/HEDS – Mistä on kyse?. Karelia Ammattikorkeakoulu. 25.2.2025.
Kirjoittajat
-
Marita Huhtaniemi
Asiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluMarita Huhtaniemi toimii tulevaisuustyön, strategian ja johtamisen kehittämisen asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulun strategia- ja kehityspalvelut -yksikössä.
Tutustu tekijään -
Kimmo Leiviskä
Asiantuntija, Metropolia AmmattikorkeakouluKimmo Leiviskä toimii digitaalisen oppimisen ja kehittämisen asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulun oppimisen kehittäminen ja palvelut -yksikössä ja toimii Digivisio 2030 hankkeessa Metropolian muutoskoordinaattorina.
Tutustu tekijään
