Tämä artikkeli on osa viisiosaista artikkelikokonaisuutta, jossa tarkastellaan asunnottomuutta Suomessa erityisesti COMHOM-hankkeessa tehtyjen havaintojen pohjalta. Tässä kokonaisuutta taustoittavassa artikkelissa tuodaan esiin asunnottomuuden keskeisiä tekijöitä kirjallisuuden perusteella sekä joitakin hankkeessa toteutettujen yhteiskehittelytyöpajojen alustavia tuloksia, erityisesti digitaalisuuden tilasta osallistujamaissa. Tämän tekstin asunnottomuutta käsittelevä osuus perustuu osittain Minna Huttu-Hiltusen COMHOM-hankkeelle laatimaan kirjallisuuskatsaukseen.
Kokonaisuuden toisessa artikkelissa käsitellään luottamuksen merkitystä asunnottomuustyötä tekevien asiantuntijoiden näkökulmasta (Raatikainen & Niemi 2025). Kolmannessa artikkelissa puolestaan pohditaan asunnottomuuden mediarepresentaatiota (Pietilä 2025). Nämä artikkelit kytkeytyvät läheisesti hankkeessa toteutettuihin kehittämistilaisuuksiin (Living Labs). Niistä kerrotaan tarkemmin luottamusartikkelissa (Raatikainen & Niemi 2025). Jo julkaistujen artikkelien lisäksi tuonnempana julkaistaan kaksi muuta asunnottomuutta tarkastelevaa tekstiä, joista toinen käsittelee tulevaisuudentoivoa ja toinen tiedon luonteeseen kytkeytyviä haasteita tekoälyn käyttöönotolle asunnottomuuden hoitoon liittyvässä päätöksenteossa.
Asunnottomuuden taakka
Asunnottomuus on monisyinen ja moniulotteinen ilmiö, joka horjuttaa yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä. Se on myös äärimmäisen syrjäytymisen muoto, joka murtaa kaikki hyvän elämän elementit (Fredriksson 2018, 7). Asunnottomuustyöllä voidaan saada aikaan taloudellisia säästöjä (Sininauhasäätiö 2025), mutta ennen kaikkea helpottaa asunnottomuudesta aiheutuvaa inhimillistä taakkaa.
Asunnottomaksi voidaan kuvailla henkilöä, jolla ei ole omaa vuokra- tai omistusasuntoa (Y-säätiö 2023). Asunnottomia ovat myös ihmiset, jotka asuvat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona (ARA 2025, 4). Vailla vakituista asuntoa ry. korostaa asunnottomuuden olevan tilanne ja olosuhde, ei kenenkään ihmisen ominaisuus. Asunnottomia ovat myös ihmiset, jotka joutuvat viettämään yönsä kadulla tai jotka asuvat tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Tätä ilmiötä kutsutaan piiloasunnottomuudeksi. Sen sijaan pitkäaikaisasunnottomina pidetään henkilöitä, jotka ovat olleet vähintään yhden vuoden asunnottomana tai toistuvasti asunnottomina viimeisen kolmen vuoden aikana.
Pitkäaikaisasunnottomuuteen liittyy usein myös joko sosiaalinen tai terveydellinen asumista vaikeuttava haaste. Tyypillistä on myös se, että asunnottomuus on pitkittynyt erilaisten asumisratkaisujen toimimattomuuden tai tukipalvelujen ilmeisen riittämättömyyden vuoksi. Suomalaista asunnottomuutta pitkään tutkineet Granfelt ym. (2007, 12) muistuttavat, että asunnottomien joukko on varsin heterogeeninen. Asunnottomuus ei ole staattinen tila, vaan prosessi, johon voi kuulua hyvin monenlaisia vaiheita.
Asunnottomuus Suomessa
Suomea on pidetty kansainvälisesti eräänlaisena asunnottomuuden poiston mallimaana (Y-säätiö 2021). Suomi onnistui vuosien ajan systemaattisesti vähentämään pitkäaikaisasunnottomuutta valtion, kuntien ja kolmannen sektorin pitkäjänteisen yhteistyön tuloksena. Keskeisessä roolissa asunnottomuuden vähentämisessä on ollut Asunto ensin -toimintamalli. (Kaakinen 2025.) Asunto ensin -mallin mukaan ihmiselle tarjotaan ensin asunto, minkä jälkeen muiden haasteiden hoitaminen ja kuntoutuminen voi alkaa.
Suomessa asunnottomuudelle on tyypillistä keskittyminen suuriin kaupunkeihin, esimerkiksi viidennes yksinelävistä asunnottomista oli Helsingissä. Suomessa asunnottomia perheitä oli 110 vuonna 2024. (ARA 2025.) Asunnottomuuden kasvun pääasiallisiksi syiksi kuvataan pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutetta, heikennyksiä Kelan tuissa, puutetta kohtuuhintaisista asunnoista sekä korkeita asumis- ja muita elinkustannuksia. Myös maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen on vaikeuttanut asunnon saantia. (ARA 2025.)
Piiloasunnottomuus on vahvasti sukupuolittunutta (Lehtonen 2020, 40), ja se on tyypillistä naisille. Asunnottomien naisten tilannetta pahentaa sukupuolirooleihin ja asunnottomuuteen liittyvä häpeä ja stigma. Ne puolestaan vaikuttavat usein siihen, että naiset eivät hae apua ajoissa tai hakeudu palveluiden piiriin. Taustalla voi olla myös pelkoa esimerkiksi lasten huostaanotosta tai se, että naiset eivät koe tarjolla olevia palveluita turvallisiksi. (FEANTSA 2021, 2–3.) Suomessa asunnottomien määrä on ollut pitkään laskusuuntainen. Merkittävää on kuitenkin se, että vuonna 2024 asunnottomuus kääntyi nousuun ensimmäistä kertaa 12 vuoteen (Y-säätiö n.d.)
Digitaaliset ratkaisut kodittomuuden torjunnassa: Metropolia mukana eurooppalaisessa asunnottomuus-hankkeessa
Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kolmivuotisessa eurooppalaisessa hankkeessa (COMHOM 2025a), jossa keskitytään kodittomuuden torjuntaan hyödyntämällä dataa, digitaalisia työkaluja ja standardoitua seuranta- ja arviointikehystä. Erityisesti tavoitteena on kehittää digitaalisia työkaluja, jotka tukevat tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja resurssien kohdentamista. Osaltaan hanke vahvistaa asunnottomuuspalveluntarjoajien osaamista ja tuottaa politiikkasuosituksia kodittomuuden torjuntaan EU-tasolla.
Hankkeen toiminnan ytimessä ovat yhteiskehittäminen ja osaamisen vahvistaminen. Tässä keskeisessä roolissa ovat eri osallistujamaissa järjestettävät yhteiskehittämisen työpajat (Living Labs), joita toteutetaan kussakin viidessä mukana olevassa EU-maassa (Suomi, Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja) kolme kertaa hankkeen aikana. Living Lab -toiminnan tavoitteena on parantaa kodittomuuden hoitoon liittyviä digitaalisia ja poliittisia ratkaisuja Euroopassa yhteiskehittämisen ja aidoissa olosuhteissa tapahtuvan testaamisen avulla. Hankkeessa kehitettävän digitaalisen alustan pilotointivaihe alkaa keväällä 2026.
Hankkeen alkuvaiheen ensimmäisessä Living Labissa loppukeväästä 2025 keskityttiin luomaan yhteinen ymmärrys kodittomuudesta ja sen taustatekijöistä eri maissa (ks. Taulukko 1). Ensimmäinen Living Lab -tapaaminen järjestettiin Suomessa, jossa Metropolia Ammattikorkeakoulu kokosi monialaisen ryhmän tapaamiseen. Osallistujina oli kymmenen asiantuntijaa valtiolta, kaupungeista, kansalaisjärjestöistä sekä korkeakoulumaailmasta. Osallistavien ryhmämenetelmien avulla keskusteluissa käsiteltiin luottamusta palvelujen tuottamisessa, asiakastiedon käyttöä, päätöksentekoa asunnottomuuden hoidossa sekä digitaalisten työkalujen mahdollisuuksia ja esteitä. (COMHOM 2025b).
| Living Labin järjestäjä | Paikka | Organisaatiotyyppi | Kuvaus |
|---|---|---|---|
| METROPOLIA | Helsinki, Suomi | Korkea-asteen koulutus- ja tutkimusorganisaatio | Suomalainen ammattikorkeakoulu, jolla on kansainvälistä kokemusta sosiaalisista innovaatioista. |
| SCI | Dublin, Irlanti | Kansalaisjärjestö (erikoistunut kodittomuuteen) | Kansallinen verkosto, joka torjuu asunnottomuutta palvelujen tarjoamisen, edunvalvonnan ja järjestelmämuutosten avulla. |
| PRAKSIS | Ateena, Kreikka | Kansalaisjärjestö (erikoistunut kodittomuuteen) | Kansalaisjärjestö, jolla on asiantuntemusta syrjäytyneiden ja maahanmuuttajaväestön tukemisesta. |
| VOH.CoLAB | Lissabon, Portugali | Tutkimus- ja kehitysorganisaatio | Osallistavan toimintatutkimuksen menetelmien, arvoihin perustuvien terveydenhuoltojärjestelmien, terveystulosten mittaamisen ja datapohjaisen päätöksenteon asiantuntija. |
| Yhteisjärjestäjä: SJDSS & FSJD-CERCA | Barcelona, Espanja | Kansalaisjärjestö (erikoistunut kodittomuuteen) & tutkimussäätiö | Integroidun hoidon ja innovaatioiden tarjoaja sekä tutkimusyksikkö. |
| Yhteisjärjestäjä: SJDVAL | Valencia, Espanja | Kansalaisjärjestö (erikoistunut kodittomuuteen) | Integroidun hoidon ja innovaatioiden tarjoaja sekä tutkimusyksikkö. |
Yhteiskehittämisen työpajojen Eurooppa-tason tuloksia
Työpajatyöskentelyn tuloksia analysoimalla voidaan todeta, että kaikissa hankkeen kumppanimaissa (Suomi, Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja) sidosryhmät paikansivat samat keskeiset haasteet asunnottomuuden torjunnassa. Niitä olivat epäjohdonmukaiset määritelmät kodittomuudesta, hajanaiset ja vanhentuneet digitaaliset järjestelmät, esteet palvelujen saatavuudessa ja rajoitettu tietojen käyttö päätöksenteossa. Rajoitettu tietojen käyttö näytti johtuvan erityisesti oikeudellisista ja institutionaalisista rajoitteista. (Vohcolab 2025).
Lisäksi työpajojen tuloksissa nousi esille, että digitaalisia välineitä käytetään kodittomuuden palveluissa pääasiassa kommunikaatioon, hallinnollisiin tehtäviin ja kansallisten raportointivaatimusten noudattamiseen. Niiden käyttö on kuitenkin edelleen epävirallista ja epäyhtenäistä eri maissa. Esimerkiksi Kreikassa luotetaan enemmän epävirallisiin menetelmiin, kuten kenttämuistiinpanoihin ja palautteen keräämiseen, kun taas Portugalissa käytetään jäsenneltyjä lähestymistapoja, kuten kansallisia tietoverkkoja sekä tilastollista diagnostiikkaa tarpeiden ja palvelujen tarpeen arvioimiseksi. Portugalissa kutenkin keskeisiä haasteita ovat muun muassa yhtenäisten tietojärjestelmien puuttuminen ja vanhentunut ohjelmisto. (Vohcolab 2025, 21). Suomessa puolestaan tuotiin esille, että asunnottomuustilastot saattavat hajautua, sillä eri toimijat käyttävät erilaisia tilastointimenetelmiä (esimerkiksi Apotti, tiedot kunnallisista vuokra-asuntoyhtiöistä tai väestötietoviraston muuttoilmoitukset).
Seuraavaksi hankkeessa lähdetään kehittämään ja testaamaan teknisesti toimivia sekä paikallisesti merkityksellisiä digitaalisia työkaluja. (Vohcolab 2025). Tavoitteena on, että COMHOM-hanke pystyisi osaltaan edistämään sosiaalisesti kestävämpää ja oikeudenmukaista Eurooppaa, erityisesti digitaalisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin tukeutuen.
Lähteet
ARA. 2025. Selvitys 2/2025. Asunnottomat 2024. Haettu 23.9.2025.
COMHOM. 2025a. Pioneering data-driven solutions to combat homelessness across Europe. Verkkosivu. Haettu 23.9.2025.
COMHOM. 2025b. Exploring the Problem Space: Insights from the COMHOM Living. Verkkoartikkeli. Julkaistu16.9.2025. Haettu 23.9.2025.
FEANTSA. 2021. Guide for developing effective gender-responsive support and solutions for women experiencing homelessness. Haettu 23.9.2025.
Fredriksson, P. 2018. Yömajasta omaan asuntoon. Teoksessa T. Fredriksson (toim.), Suomalaisen asunnottomuuspolitiikan murros. Helsinki: Into Kustannus Oy.
Granfelt, R., Seppälä, U. & Sunikka, S. (toim.) 2007. Asunnottomuuskirja. Näkökulmia asunnottomien palvelujen kehittämiseen. SOCCAn ja Heikki Waris- instituutin julkaisusarja nro 13.
Granfelt, R. 2020. Vailla kotia – Asunnottomuuden tutkimusta naisten parissa. Teoksessa Lehtonen, L., Granfelt R. ja Azeem P. (toim.), Kohti kotia ja turvaa– Naiserityisyys asunnottomuustyössä. Y-säätiö. Haettu 23.9.2025.
Kaakinen, J. 2025. Vähemmän hyvä uutinen: asunnottomuus kasvaa. Alusta-verkkolehti, julkaistu 4.2.2025. Tampereen yliopisto. Haettu 23.9.2025.
Lehtonen, L. 2020. NEA – Naiserityisyys asunnottomuustyössä. Teoksessa Lehtonen, L., Granfelt R. & Azeem P. (toim.), Kohti kotia ja turvaa – Naiserityisyys asunnottomuustyössä. Y-säätiö. Haettu 23.9.2025.
Pietilä, N. 2025. Mitä Ylen uutiset kertovat asunnottomuuden tilanteesta alkuvuonna 2025? Julkaistu 25.8.2025. Metrospektiivi Pro.
Raatikainen, E. & Niemi, J. 2025. Trust and homelessness spoken by professionals. Published 2 September 2025. Metrospective Pro.
Sininauhasäätiö. 2025. Asunnottomuus maksaa Suomelle miljoonia euroja vuodessa – asunnottomuustyöllä on mahdollista saada aikaan merkittäviä säästöjä. Tiedote, julkaistu 25.3.2025. Haettu 23.9.2025.
Varke. 2025. Asumisneuvonta turvaa asumista. Verkkosivu. Haettu 23.9.2025.
Vohcolab. 2025. Report on Living Lab Contributions in The Problem Space. (Deliverable D2.1). COMHOM Project (Grant Agreement No. 101172624). Co-funded by the European Union’s European Social Fund Plus (ESF+).
Y-säätiö. 2021. Suomi poistaa asunnottomuutta Asunto ensin -mallilla. Uutinen 8.2.2021. Haettu 26.8.2025.
Y-säätiö. n.d. Asunnottomuus. Verkkosivu. Haettu 26.8.2025.
Kirjoittajat
-
Eija Raatikainen
Yliopettaja (KT, dosentti) ja projektipäällikkö, Metropolia AmmattikorkeakouluEija Raatikainen on yliopettaja (KT) ja projektipäällikkö Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Tutustu tekijään -
Minna Huttu-Hiltunen
asiantuntija, Helsingin työllisyyspalvelutMinna työskentelee Helsingin työllisyyspalveluilla työllisyyden hoidon asiantuntijana nuorten polkupalveluissa.
Tutustu tekijään
