Keskustelu yhdenvertaisuudesta sekä laajemmin sosiaalisesta kestävyydestä nousee esiin luovilla aloilla aika ajoin. Puheista päätellen kaikkien osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen sekä eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, eli sosiaalisen kestävyyden edistäminen, tuntuisi kuuluvan luovien alojen toimijoiden arvomaailmaan ja näkyvän myös heidän toiminnassaan (Karvonen & Uotinen 2024). Konkreettiset teot tuntuvat kuitenkin jäävän vähäisiksi.
Aihe on ollut lähituntumassa esillä esimerkiksi elävän musiikin kentällä MARS-festivaalilla käydyssä paneelikeskustelussa sekä Pride-tapahtumien esteettömyysvaatimuksiin liittyvässä uutisoinnissa. Pian päättyvässä Tuottajakeskus Living Lab -hankkeessa sosiaalista kestävyyttä pyrittiin huomioimaan läpi hankkeen.
Keskusteluissa huomiota on kiinnittänyt se, että erityisesti vammaisten näkökulma jää keskusteluissa sivuun, vaikka yhdenvertaisuudesta ja sosiaalisesta kestävyydestä puhuttaisiinkin. Esimerkiksi tapahtumajärjestäjien kannattaa muistaa, ettei vammattomuutta pidä ottaa itsestäänselvyytenä. Vammaiset ihmiset muodostavat ryhmän, johon kuka tahansa meistä voi kuulua missä tahansa elämänvaiheessa.
Kokoan tässä artikkelissa havaintojani edellä mainittujen kolmen ajankohtaisen esimerkin pohjalta.
Vammaisuus elävän musiikin kentällä
Yhdenvertaisuus elävän musiikin kentällä vammaisuuden näkökulmasta nousi vahvasti esille paneelikeskustelussa MARS-festivaaleilla. Tapahtuma kokoaa vuosittain yhteen musiikkitapahtumien ammattilaisia. Kiinnitin tapahtumassa huomioni erityisesti kahteen näkökulmaan: vammaisiin tekijöinä ja taiteilijoina sekä osallistujamäärän vähäisyyteen kyseisen paneelikeskustelun osalta.
Paneelissa ilmeni, että yhdenvertaisuudesta puhutaan alalla usein joko yleisestä tai tapahtuman kävijöiden näkökulmasta, ei niinkään taiteilijoiden tai tekijöiden näkökulmasta. Keskustelussa korostettiin, että saavutettavuuden ja esteettömyyden tulisi olla osa organisaation normaalia toimintaa ja koskea kaikkia, niin kävijöitä kuin tekijöitä. Nykyisellään ne tahtovat olla erillisten lisätoimien asemassa. Tekijänäkökulmasta keskustelussa esitettiin yhdeksi eteenpäin vieväksi ratkaisuksi saavutettavuusraiderin käyttöön ottamista tuotantojen osana, mikä normalisoisi saavutettavuustarpeiden esiin tuomisen. (Virta, Hänninen, Koivisto, Salonlahti & Manninen 2026.)
Paneelissa korostui ajatus, että niin kävijöinä, tekijöinä kuin esiintyjinä on monenlaisia ihmisiä. Vammaisuuteen liittyy paljon ennakko-odotuksia, mitkä eivät pidä pääsääntöisesti paikkaansa. Olettamuksena voi olla esimerkiksi, että vammaisten kanssa olisi jotenkin hankalaa toimia. Taiteilijana vähemmistöön kuuluva joutuu myös usein todistelemaan, että hänen tekemänsä taide on laadukasta. (Virta ym. 2026.) Todellisuudessa järjestelyjen tarve vaihtelee yksilöllisesti. Joskus riittävät esteetön kulku ja selkeä ennakkoinformaatio, toisinaan tarvitaan esimerkiksi tulkkausta tai avustajan mukanaolon huomioimista. Ennakko-oletukset kumpuavat usein enemmän asenteista ja ennakoinnin puutteesta kuin itse vammaisuudesta.
Paneelin yleisömäärä oli hyvin vähäinen. Aiheen sanotaan olevan tärkeä, mutta alan tekijöitä se ei käytännössä tuntunut kiinnostavan. Pidetäänkö yhdenvertaisuuteen, saavutettavuuteen ja esteettömyyteen liittyviä tekoja ylimääräisinä asioina, jotka tehdään, jos ehditään – ja saattoiko tämä asenne näkyä myös osallistujakadossa? Muutos alkaa alan toimijoiden, etenkin johdon asenteista, ja näkyy konkreettisina tekoina. Tämä tulisi huomioida lähtökkohtaisesti jo toimintasuunnitelmassa ja budjetissa.
Helsinki Pride esteettömyyden edistäjänä
Tapahtumien esteettömyys nousi otsikoihin, kun Helsingin Sanomat uutisoi Helsinki Priden ohjelmiston olevan tänä vuonna kokonaan esteetön. Helsinki Pride on Suomen suurimpia ihmisoikeustapahtumia. Sitä järjestää Helsinki Pride -yhteisö, joka edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia, hyvinvointia ja osallisuutta. Uutisoinnissa korostui huoli siitä, että esteettömyysvaatimusten takia ohjelmistotarjonta voi puolittua, jos sopivia tiloja ei löydy Helsingistä tarpeeksi. Samalla tapahtumajärjestäjiä huolettivat esteettömyydestä koituvat lisäkustannukset ja tapahtumien hintojen nousu. (Myllyoja 2026.)
Tapahtumajärjestäjien huoli esteettömyydestä koituvista lisäkustannuksista on toki aiheellinen. Esteettömyyden toteutuminen voi kariutua myös siihen, ettei kaikissa rakennuksissa ole huomioitu esteettömyyttä jo rakennusvaiheessa. Mutta eikö lähtökohtaisesti tulisi tuottaa sellaisia tapahtumia, joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua? Tämähän on kirjattu lakiin: yhdenvertaisuuslain (2014) mukaan ketään ei saa syrjiä tai asettaa eriarvoiseen asemaan henkilöön liittyvien ominaisuuksien perusteella. Helsinki Priden esteettömyysvaatimukset nojaavat arvojensa lisäksi myös lain velvoitteisiin.
Uutisoinnissa nousi esiin myös, että kaikki eivät halua tarjota tilojaan Helsinki Priden ohjelmistoon kuuluville tapahtumille (Myllyoja 2026). Tästä voi päätellä, että niin vammaisiin kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu yhä syrjintää.
Tuottajakeskus Living Lab -hanke ja sosiaalinen kestävyys
Sosiaalinen kestävyys mainitaan keskusteluissa usein, mutta käytännön toteutus jää helposti yleiselle tasolle. Tästä ilmiöstä tekee poikkeuksen Tuottajakeskus Living Lab -hanke. Siinä yhtenä ideana oli tukea luovien alojen sosiaalista kestävyyttä luomalla valtakunnallinen tuottajaverkosto, joka tarjoaa tuottajille vertaistukea. Hankkeessa tuettiin myös tuottajien työhyvinvointia työnohjauksen ja mentoroinnin avulla.
Sosiaaliseen kestävyyteen liittyen hankkeessa toteutettiin muun muassa:
- Kohti kestävämpää kulttuurituotantoa -koulutuskokonaisuus, joka herätteli osallistujia pohtimaan, mitä kestävyys tarkoittaa luovilla aloilla ja miten se voi näkyä sekä tuotannoissa että yleisökokemuksessa (Haarala 2025).
- Asiantuntijakirjoitus vastuullisen musiikkitapahtuman järjestämisestä, jonka yhteydessä tapahtumajärjestäjille tuotettiin muistilista saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja häirintätilanteiden käytännöistä (Haarala & Leppälä 2024).
Verkostotapaamiset tarjosivat tuottajille vertaistukea sekä mahdollisuuden jakaa ajatuksia ja kokemuksia. Sosiaalisesta kestävyydestä puhuttiin tapaamisissa varsin usein. Se toivottavasti on myötävaikuttanut myös arjen tekoihin ryhtymisessä.
Kohti konkreettisia tekoja luovilla aloilla
Seuraava askel on siirtyä yleisestä sosiaalisen kestävyyden puheesta konkreettisiin tekoihin. Se vaatii syventymistä eri osa-alueisiin, erityisesti esteettömyyteen ja saavutettavuuteen myös erilaisissa rooleissa toimivat vammaiset huomioiden. Toimenpiteiden ei tarvitse aina olla suuria. Liikkeelle voi lähteä pienistä asioista, kohti selkeää tavoitetta asia kerrallaan edeten.
Käytännön tukea konkreettisten sosiaalisen kestävyyden tekojen suunnitteluun ja toteuttamiseen löytyy esimerkiksi:
- Kulttuuria kaikille -palvelun verkkosivuilta, joille on koottu tietoa ja oppaita kulttuurialan toimijoille.
- Tapahtumien toteuttamisessa voi hyödyntää Tapahtumia kaikille -opasta.
- Invalidiliiton sivuilta löytyy tapahtumien esteettömyyden sekä aistiesteettömyyden tarkistuslistoja.
- Taiteilijan taikasauva -hanke on haastanut luovien alojen toimijat tekemään pieniä ja helposti toteutettavia saavutettavuustekoja, jotka on koottu Saavutettavuus-snacksit -listaan.
Pieniä tekoja voivat olla esimerkiksi henkilöstön kouluttaminen yhdenvertaisuus- ja saavutettavuusasioissa, vammaisten huomioiminen yhdenvertaisuussuunnitelmassa, saavutettavuusraiderin käyttöönottaminen sekä verkkosivujen saavutettavuuden ja tilojen esteettömyyden kartoitus ja niistä tiedottaminen (Taiteilijan taikasauva n.d.).
Sosiaalisen kestävyyden toteuttaminen ei ole pois muilta. Jokainen tapahtumia järjestävä voi sisällyttää sosiaalisen kestävyyden tuotannon peruskäytäntöihin ja tehdä samalla yhdenvertaisuudesta näkyvää. Pelkkä puhe ei riitä, tarvitaan tekoja. Luovien alojen tulisi toimia tässä edelläkävijöinä ja suunnannäyttäjinä!
Lähteet
Haarala, L. 2025. Kohti kestävämpää kulttuurituotantoa – ajattelu liikkeelle. Blogikirjoitus. Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen verkkosivu. Haettu 14.4.2026
Haarala, L. & Leppälä, E. 2024. Vastuullisemman tapahtuman jäljillä. Blogikirjoitus. Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen verkkosivu. Haettu 14.4.2026.
Invalidiliitto n.d. Tarkistuslistoja. Haettu 5.6.2026.
Karvonen, S. & Uotinen. J. 2024. Sosiaalinen kestävyys. Opetushallitus. Haettu 29.5.2026
Kulttuuria kaikille n.d. Mitä on saavutettavuus? Haettu 3.6.2026
Myllyoja, E. 2026. Priden vaatimus esteettömyydestä johti tapahtumajärjestäjien joukkopakoon. Uutinen 16.5.2026. Helsingin Sanomien verkkosivu. Haettu 5.6.2026.
Taiteilijan taikasauva n.d. Haaste kulttuurikentän toimijoille. Haettu 3.6.2026.
Virta, S., Hänninen, R., Koivisto, V., Salonlahti, O. & Manninen, M. 2026. Yhdenvertaisuus elävän musiikin alalla vammaisuuden näkökulmasta – saavutettavuusraideri osaksi tuotantoja. Paneelikeskustelu Musiikkitapahtumien ammattilaistapahtuma MARS-festivaaleilla, Seinäjoen Rytmikorjaamo, 11.–12.2.2026.
Yhdenvertaisuuslaki 31.12.2014/1325.
Kirjoittaja
-
Laura Matikainen
Viestintäsuunnittelija, Metropolia AmmattikorkeakouluLaura Matikainen työskentelee Metropolian TKI-toiminnassa hankeviestinnän ja tapahtumatuotannon parissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja (AMK).
Tutustu tekijään
