Jakso 8: Kohti kansainvälisiä työyhteisöjä

Heidi Rontu: Tervetuloa kuuntelemaan Moninainen Metropolia -podcast-sarjaa. Minun nimeni on Heidi Rontu ja työskentelen Metropolia Ammattikorkeakoulussa jatkuvan oppimisen johtajana. Tämän sarjan, Moninainen Metropolia, tavoitteena on laajentaa ja syventää moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ymmärrystä sekä pohtia myöskin keinoja, miten näitä kaikkia voisi edistää käytännössä.

Lämpimästi tervetuloa Moninainen Metropolia -podcast-sarjan uuteen jaksoon. Tänään keskustelemme tulevaisuuden työyhteisöistä, jotka ovat entistä kansainvälisempiä. Minun nimeni on Heidi Rontu ja toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Tänään täällä kanssani ovat keskustelemassa Henriikka Heikkinen ja Anu Luoma. Henriikka, kertoisitko vähän itsestäsi?

Henriikka Heikkinen: Kiitos Heidi ja kiitos, että sain tulla vieraaksi tänne podcastiin. Olen tosiaan Henriikka Heikkinen. Työskentelen asiantuntijana Oppimisen kehittäminen ja palvelut -yksikössä ja työskentelen kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden palveluiden kehittämisen parissa yhdessä kollegani Anun kanssa.

Anu Luoma: Joo ja mä olen tosiaan Anu Luoma ja Henriikan kollega, mutta tuolta kansainvälistymispalveluiden yksiköstä ja Henriikan kanssa ollaan tässä jo pidempään kehitetty näiden kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden palvelupolkuja.

Heidi: Hyvä. Eli lämpimästi tervetuloa Henriikka ja Anu. Mukava saada teidät tänne mukaan keskustelemaan. Taustalla tässä meidän koko Moninainen Metropolia -podcast-sarjassa on moninaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyö. Ja olemmekin niitä teemoja vähän eri näkövinkkeleistä aiemmissa jaksoissa valottaneet. Tänään ehkä aivan erityisesti pureudumme tähän moninaisuusteemaan. Ensimmäisenä voitaisiin ehkä vähän miettiä nykyistäkin tilannetta, jos mietitään työyhteisöjä, jos mietitään vaikka Metropoliankin työyhteisöä ja ehkä Metropolian yhteisöä vähän laajemminkin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassakin työyhteisöt nyt ja tulevaisuudessa ehkä vielä entistä enemmän ovat kansainvälisiä. Miten näette, Anu ja Henriikka, Metropolian roolin asiantuntijakouluttajana?

Anu: Mehän korkeakouluna ei pelkästään kouluteta niitä tulevaisuuden asiantuntijoita, vaan sen myötä me myös muovataan sitä tulevaisuuden työelämän kulttuuria eli siirretään niitä arjen toimintatapoja sinne työyhteisöihin. Ja se on tosi tärkeä elementti.

Henriikka: Joo, kyllä. Ehkä me nähdään tämä juurikin näin, niin kuin Anu tässä kuvasi, että korkeakoulu on paikka, joka nimenomaan kouluttaa näitä osaajia sinne muuttuvaan työelämään. Ja sitten toisaalta taas me luodaan täällä korkeakouluyhteisönä niitä ympäristöjä, joissa se monimuotoisuus on osa sitä arkea.

Anu: Meillä on korkeakouluyhteisönä varmasti iso vastuu rakentaa semmoista myönteistä opiskeluilmapiiriä, jossa jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi ja kunnioituksia ja semmoisena kuin on hyväksytyksi siihen joukkoon.

Henriikka: Kyllä.

Heidi: No, mites jos ajatellaan, että nämä moninaisuustaidot ja millaisena se työelämä näyttäytyy, niin on tärkeää, millä tavoin käytännössä opiskelijat meillä näitä moninaisuustaitoja sitten pystyvät oppimaan?

Henriikka: Ihan siinä korkeakoulun jokapäiväisessä arjessa, eli opintojaksoilla, erilaisissa projekteissa, osana tätä korkeakouluyhteisön toimintaa tapahtumissa. Pyritään siihen, että me pystyttäisiin järjestämään niitä paikkoja, joissa eri taustasta tulevat opiskelijat ja tietysti henkilökunta myöskin pystyisi kohtaamaan.

Heidi: No nyt tietysti herää kiinnostus, että olisiko jotain ihan konkreettista esimerkkiä, jota voisimme antaa, miten näitä moninaisuustaitoja käytännössä ollaan edistetty tai miten ollaan pyritty ehkä varmistamaan juurikin, että niitä taitoja tulisi niiden opintojen aikana. Tuleeko teille mieleen jotain konkreettista esimerkkiä?

Anu: No meillä on tämä Metropolia Trainee Programme, jossa me koulutetaan näitä meidän kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita myös harjoittelun puitteissa. Siellä käydään tosi paljon konkreettisesti, reflektoidaan heidän kanssaan sitä, miten erilaista se suomalainen työelämä on ehkä heidän näkövinkkelistään, ja muovataan niitä ajatuksia siihen. Se on ainakin konkreettinen yksi.

Henriikka: Kyllä, kyllä.

Heidi: Se on varmasti konkreettinen, ja me tässä vähän myöhemmin itse asiassa keskustellaankin siitä Trainee Programmesta. Itselle ehkä myöskin tuli se mieleen, että nyt meillä on meidän tutkintorakenteita parhaillaan uudistettu. Meillä alkaa ihan uuden muotoiset ammattikorkeakoulututkinnot tässä tämän vuoden syksystä itse asiassa.

Ja sitten vastaavasti ylemmät tutkinnot, niissä myöskin uudistetaan tutkinto-ohjelman rakennetta, ja ne tutkinnot sitten alkavat vuoden päästä syksyllä eli syksyllä 2026. Osana sitä uudistusta on myöskin pyritty nyt sitten miettimään, että miten näitä moninaisuustaitoja tulisi jotenkin luonnollisesti ehkä osana niitä tutkinto-ohjelmaopintoja.

Se on yksi asia. Siellä on uuden tyyppisiä opintojaksoja pyritty tuomaan ja niiden integrointia siihen muuhun opetukseen ja oppimiseen. Mutta ehkä semmoinen konkreettinen ihan kokonainen tutkinto-ohjelma, joka itselle tulee mieleen, jossa varmastikin näitä moninaisuustaitoja aika tehokkaastikin tulee harjoitettua, olisi meillä nämä kaksikieliset toiminnalliset tutkinto-ohjelmat. Meillähän se on lähtenyt liikkeellä sairaanhoitajatutkinto-ohjelmasta, TOKASA nimeltään. Sitä on jo useamman vuoden ajan menestyksekkäästi kehitetty. Ja nyt sittenhän meille tulee näitä tämmöisiä toiminnallisia kaksikielisiä korkeakoulututkintoja, joissa sovelletaan sitä, mitä TOKASA-mallissa on löydetty hyviä toimintatapoja. Itse ajattelisin, että nämä voisivat myöskin olla omalta osaltaan aika tehokkaastikin näitä moninaisuustaitoja kehittämässä.

Anu: Ilman muuta.

Henriikka: Joo, kyllä. Ollaan ilolla seurattu tätä TOKASAn menestystarinaa tässä ja todettu, että se on juurikin sellainen varmasti, mitä tulevaisuudessa kannattaakin edistää.

Heidi: Aivan. Metropoliassa kansainvälisyyden kasvu, me olemme kasvaneet kansainvälisesti aika vauhdikkaastikin tässä viime vuosien aikana. Jos jotain lukuja ehkä tähän alkuun voisi tuottaa, niin oltaisiinko me tänä päivänä sellaisessa tilanteessa, että meillä noin viidesosa, ehkä jopa reilu viidesosa opiskelijoista tulee jo muualta kuin Suomessa. Myöskin ehkä henkilökunta, erityisesti opetushenkilökunta, siellä on myöskin rekrytoinneissa rohkeasti rekrytoitu myöskin muualta tulevia esimerkiksi lehtorin tehtäviin. Silloin tietysti ehkä se opetus ensisijaisesti alkuun on englanniksi ja sitten ehkä tavoitteena on se, että henkilö myöskin pikkuhiljaa integroituu siihen työyhteisöön. Mites te kommentoisitte, miten tämä kansainvälisyyden kasvu Metropoliassa näkyy arjessa teidän työssä ja teidän näkövinkkelistä?

Anu: No ehkä me tässä näiden vuosien aikana, kun ollaan tätä kehittämistyötä tehty, ollaan huomattu se, että ehdottomasti sitä Suomeen ja Metropoliaan integroitumista… Siihen meidän tulee panostaa, jotta kaikki muualta tulevat opiskelijat tai henkilökunnan jäsenet tuntisivat itsensä tervetulleeksi tänne Suomeen sekä tietysti Metropolian korkeakouluyhteisöön. Toki sitä kehitystyötä nyt tässä jatketaan myös tämän meidän uuden työelämäkokonaisuuden osalta. Ehkä ollaan todettu se, että muualta Suomeen muuttavat tarvitsevat myöskin erilaista tukea kuin ehkä Suomesta muilta paikkakunnilta tulevat. Nämä on ehkä sellaisia konkreettisia asioita, mitä me ollaan tässä huomattu.

Heidi: Kyllä. Mites sitten, näkyykö teidän omassa työssä…  Itse asiassa juuri havahduin siihen, että olen itse ollut nelisen vuotta nyt Metropoliassa töissä. Ja käsittääkseni tänä aikana on aika merkittävästi kansainvälisten opiskelijoiden määrä ihan lukumääräisesti kasvanut meidän oikeastaan kaikillakin kampuksilla, mutta aivan erityisesti tietyillä kampuksilla. Onko teidän työssä nyt näkynyt jotenkin näiden viime vuosien kehitys?

Anu: No tarve ainakin. Meillä on englanninkielisten tutkinto-ohjelmien määrä lisääntynyt ja lisääntymässä ja tavallaan tarve semmoiselle osaamiselle tässä kentässä on kasvanut. Eli ollaan paljon tekemisissä meidän englanninkielisten tutkinto-ohjelmien kanssa ja saadaan sieltä hyvin tietoa niistä tarpeista, mitä nämä kansainväliset opiskelijat tarvitsee. Siitä oikeastaan on syntynyt myös idea Welcome Hubin rakentamisesta, jota lähdetään nyt sitten syksyllä kehittämään. Eli laitetaan asettautumisen tuen ohjausta yhteen paikkaan niin, että se olisi saavutettavaa ja kaikille laadukkaasti tarjolla.

Henriikka: Ja ehkä tuohon jatkaisin vielä sen, että kyllähän se, mitä tässä on huomannut, on, että me ollaan iso talo. Me ollaan monella kampuksella. Me tarvitaan tiivistä verkostoyhteistyötä, jotta me pystytään vastaamaan niihin tarpeisiin ja toisaalta sitten taas viemään niitä asioita eteenpäin myöskin täällä koko tämän organisaation tasolla. Ollaan saatu myös luotua semmoinen yhteisöverkosto, jossa pystytään kansainvälisten opiskelijoiden asioita edistämään, käymään sitä keskustelua. Ja myöskin ehkä sen kautta myös ohjaustyötä tekevät ihmiset pystyy hakemaan sitä vertaistukea ja myöskin oppimaan. Sitten taas toisaalta myös se, että se verkostoituminen korkeakoulun ulkopuolisiin toimijoihin on myöskin hyvin tärkeätä. Meillähän on pääkaupunkiseudulla Talent Boostin aikainen verkostoyhteistyö edelleen. Ylläpidetään sitä, toimitaan aktiivisesti mukana. Mutta ehkä tämän, mitä Anu kuvasi tämä Welcome Hub, niin sen kautta sitten vielä pystytään paremmin hyödyntämään sitä verkostoa ja tarjoamaan niitä palveluita.

Heidi: Kuulostaa tosi hyvältä, ja voin hyvin kuvitella, että tämmöinen Welcome Hub on varmaan todellakin welcome. Siis on varmasti tarpeen. Ajattelisin, ja ehkä meillä kaikilla on mahdollisesti kokemusta, että ollaan oltu ulkomailla opiskelemassa, ja aina kun tulet uuteen ympäristöön, kaikki on niin kovin uutta. Se, että olisi jonkinlainen tukipiste, mistä voi käydä kysymässä ja missä voi käydä ihmettelemässä asioita, miten pääsee eteenpäin, on varmasti tarpeen. Tämä kuulostaa musta todella hyvältä, ja innolla seuraan sen kehittymistä. Tosiaan se on noussutkin niistä meidän, juurikin kun on kasvanut englanninkieliset tutkinto-ohjelmat ja siellä opiskelijoiden moninaiset kysymykset ovat nousseet esille, sitä kautta juurikin se palvelun tarve siihen.  Sitten voitaisiin mennä tähän meidän aivan erityiseen, ainutlaatuiseen kokeiluun, joka meillä nyt on ollut ja jota ollaan rakennettu eli Metropolia Trainee Programme. Omasta mielestäni se on ollut mahtava onnistumistarina. Te, Anu ja Henriikka, olette olleet aivan avainhenkilöitä tässä ohjelmassa ja sen rakentamisessa. Mistäs tässä ohjelmassa oikein on kyse?

Henriikka: Meillä tämä harjoitteluohjelma on rakentunut tämmöiselle ajatukselle, että me haluttaisiin sekä tietysti saada meidän tutkinto-opiskelijoille mahdollisuuksia suorittaa heidän tutkintoon kuuluvaa pakollista työharjoittelua. Mutta sitten taas toisaalta me ollaan lähdetty rakentamaan tätä myös niin, että me halutaan tarjota se mahdollisuus lisäksi myös ehkä vähän syvällisempään tapaan tutustua suomalaiseen työkulttuuriin, suomalaiseen työelämään ja siinä samalla vähän kehittää sitä omaa suomen kielen osaamista. Mutta sitten taas toisaalta vielä siihen lisäksi myös Metropolian yksiköille mahdollisuus lähteä ottaa joillekin yksiköille oikeastaan ensimmäisiä myöskin askeleita tällaiseen monimuotoisempaan työelämään.

Anu: Juuri näin. Hyvin kiteytetty [naurua].

Heidi: Haluaisitko Anu vähän avata näitä oppeja nyt sitten, kun tässä Henriikka toi hyvin esille esimerkiksi, että meillä on työyhteisöjä, joille ehkä tämä tämmöinen kansainvälinen opiskelija siellä harjoittelemassa… Ihan ensimmäistä kertaa työyhteisö on sellaisessa tilanteessa, että siellä on henkilö, joka ei sulavasti sutjahda sinne suomalaisena, vaan tulee muualta ja ehkä vähän tarvitsee toisenlaista tukea. Minkälaisia kokemuksia? Haluaisitko niitä vähän valottaa?

Anu: Joo. Meillä tässä ohjelmassa on mukana S2 eli Suomi toisena kielenä opettaja, joka myös sitten sparrailee näitä yksiköitä siihen, että he ottavat kansainvälisen ei-natiivitasoisesti suomea puhuvan harjoittelijan sinne, että miten he voivat tukea sitä suomen kielen osaamisen edistymistä siellä arjessa ja muuten ottaa huomioon siinä toiminnassaan. Ollaan saatu tosi hyvää palautetta kaikilta näiltä yksiköiltä, että se on ollut tarpeellinen osa tätä ja tehnyt hyvin helppoa sen kansainvälisen harjoittelijan ottamisesta.

Heidi: Juurikin näin ja muistelen, että tämä meidän suomen kielen tuki, mitä ollaan rakennettu siihen työyhteisön tueksi ja myöskin näille harjoittelijoille, muistanko oikein, että siellä on myöskin heille ihan erikseen suomen kielen tunteja?

Anu: Kyllä.

Heidi: Joo.

Anu: Eli tähän harjoitteluohjelmaan kuuluu myös tämmöiset valmennuspäivät näille harjoittelijoille, joissa aamupäivästä tämä suomen kielen opettaja sparrailee heidän kanssaan itse asiassa Kielibuusti-hankkeessa tehdyn toimintamallin mukaisesti oppeja siitä, miten sitä suomen kieltä voi käyttää työelämässä ja edistää siellä. Sitten iltapäivisin he saavat myös ohjausta suomalaiseen työkulttuuriin tutustumisessa ja vähän reflektoida uravalmentajan kanssa sitä opittua ja miten sitä osaamista ja sen sanottamista voi myös sitten siirtää seuraaviin mahdollisiin työpaikkoihin ja työnhakuprosesseihin.

Heidi: Kielibuusti-hanke tuli mainittua, kyllä vaan. Tämä on ollut tärkeä iso hanke. Nyt on tullut päätökseensä, mutta tosiaan tätä suomen kielen tukea sen hankkeen aikana kehitettiin nimenomaan työyhteisöille tueksi ja sitten sille työntekijälle tueksi. Siitähän on ihan julkaisujakin ja hyviä oppaita siihen, miten työyhteisö voi ottaa vastaan henkilön, joka on vasta oppimassa suomen kieltä. Sitä nimenomaan nyt sitten myös tässä on viety ihan konkreettisesti käytäntöön. Semmoinen tuli mieleen tässä, kun toit Anu esille sen, että myöskin käyty läpi sitä suomalaisen työyhteisön toimintaa, miten se ehkä saattaa erota tai varmaan eroaakin eri maista tulevista, miten siellä toimitaan. Mitäs olisi semmoisia suomalaiselle työyhteisölle tyypillisiä toimintatapoja, jotka ehkä vaikka ovat herättäneet ihmetystä? Tai muistelenko, että oli myöskin jotain, mitä tämän ensimmäisen harjoittelijaryhmän aikana todettiin, että ehkä ne suomalaiset työyhteisöt ei ihan niin toimikaan kuin oltiin ajateltu? Muistelen, että jotain tällaista keskustelua käytiin. Tuleeko teille mieleen?

Anu: No ainakin kokouskäytännöissä oli semmoisia kokemuksia, että odotettiin vähän enemmän formaalia ja ehkä myöskin jakkupukuja ja muuta [naurahtaa] ja ihmeteltiin sitä, että se olikin niin rentoa se kokouskäytäntö Metropoliassa ja Suomessa.

Henriikka: Sitten ehkä tulee just mieleen se, että millä tavalla esihenkilöön suhtaudutaan, että pitääkö teititellä tai kuinka vapaamuotoisesti ylipäänsä voidaan olla.

Anu: Osana meidän ohjelmaa on myös tämmöinen vähän sparraussessiomaistiainen kehityskeskustelusta, joka kuuluu hirveän usein suomalaiseen työkulttuuriin, mutta on vähän vieraampi yleensä näille meidän kansainvälisille osaajille. Se on semmoinen kokemus, mistä he myös antavat paljon kiitosta ja palautetta, että nyt saivat tämän konseptin jotenkin itselleen haltuun.

Henriikka: Mm.

Heidi: Juurikin näin. Muistankin tämän kokouskäytänteet, kun siitä on tosiaan tullut vähän sitä ihmettelyä. Itselläni jäi semmoinen mieleen, muistelisin, että olisiko ollut jossain tällaisessa päätöstilaisuudessa, jossa ensimmäinen harjoitteluryhmä oli saanut tämän harjoittelunsa päätökseen, tuli esille, että olisiko se ollut niin, että siinä suomen kielen opetuksen yhteydessä oli tuotu esille kahvihuoneessa käytävien keskusteluiden merkitys. Ja sitten toisaalta ehkä tuli siinä ihan käytännössä, oliko se sitten niin, että varsinaisia kahvihuoneita ja niissä käytäviä keskusteluja ei ehkä ollutkaan niin paljon kuin miten niitä oltiin tuotu esille siinä suomen kielen opetuksen yhteydessä. Siinä ehkä sitten itsekin heräsin siihen, että meillä on varmaan nyt ihan meidän tilaratkaisuistakin johtuen tämäntyyppinen ehkä aikaisemmin ollut tyypillistä suomalaiselle työyhteisölle. Mutta ne keskustelut ehkä ei enää ole siellä kahvihuoneissa, mutta ehkä sen kahvikupin ääressä, mutta vähän eri paikoissa. Tämän mä muistan, että se tuli ehkä esille, että kun sitä oli niin paljon käyty läpi siellä suomen opetuksen yhteydessä, mutta se ei ehkä ihan sillä tavalla toteutunutkaan sitten käytännössä. No mitäs me ollaan nyt sitten opittu tästä Trainee-ohjelmasta tähän mennessä? Mitä se on Metropolialle antanut? Mitäs te ajattelisitte?

Henriikka: No oikeastaan se, mitä Anu tuossa jo sanoikin, että palaute on ollut hirveän hyvää. Kyllähän meidän yksiköiltäkin, kun ollaan käyty puolivälipalautekeskusteluja esihenkilöiden kanssa ja tietysti muutenkin, kun tapaamme ihmisiä, siellä on kerrottu just sitä, että ensinnäkin tämä on ollut tosi vaivaton konsepti siihen harjoittelijan palkkaamiseen. Meillä on hyvin aikataulutettu ja jaksotettu tätä niin, että ollaan pyritty, että tämä olisi semmoinen paketti, jonka he saa ja pääsevät helposti mukaan ja ei olisi mitään kynnyksiä siihen siinä mielessä. Moni on sanonut, ollaan saatu sitä palautetta, he on olleet siis tosi hyviä harjoittelijoita. Lähes kaikki ovat olleet kyllä sitä mieltä, että kyllä ollaan sillä tavalla onnistuttu tässä.

Anu: Myös nämä harjoittelijat ovat antaneet ihan tosi hyvää palautetta. Viimeksi eilen näin meidän tämänhetkisiä harjoittelijoita, ja oli kyllä sydäntä lämmittävää kuunnella sitä heidän palautettaan myös siinä, että on ollut tosi innostavia ne meidän yhteiset kohtaamiset ja tarpeellisia, että aina on oppinut jotain uutta.

Henriikka: Ja ehkä se mitä itsekin kun on seurannut heitä ja näitä useampaa ryhmää tässä, niin ilahduttaa se, että he myös keskenään verkostoituvat tosi tiiviisti. Ja huomaa, että he oppivat toisiltaan ja tavallaan saavat kontakteja siitä, jotka toivottavasti sitten kantaa myöskin opiskelun jälkeen ja pitävät yhteyttä ja pystyvät tukemaan toinen toisiaan. Se on myöskin ollut kyllä tosi hieno juttu.

Anu: Ja mielestäni kertoo myös onnistumistarinaa se, että tämä on nyt neljäs kerta, kun meillä alkaa syksyllä tämä Metropolia Trainee -ohjelma ja nämä meidän aikaisemmat harjoittelijat eli Trainee-ohjelman alumnit ottaa tosi mielellään aina uudet ryhmät heille visiitille, jos he ovat vielä Metropolialla töissä tai tulevat kertomaan omista nykyisistä opinnoistaan ja siitä suomen kielen osaamisen kehittymisestä ja tärkeydestä.

Heidi: Hieno kuulla. Sitten mä vielä ehkä tähän lisään sen palautteen, jota myöskin itse olen tästä saanut. Eli kyllä nämä harjoittelijat näissä työyhteisöissä ihan selkeästi ovat avanneet silmiä sille moninaisuudelle, uskaltaisin sanoa. Ja sille, millaista on, kun tulee henkilö vähän toisesta taustasta ja on innokas oppimaan ja sitten myöskin työyhteisö saa tukea ottaa henkilön vastaan ja työyhteisö haluaa auttaa häntä integroitumaan. Eli ihan voidaan sanoa, että semmoisella konkretian käytännön arjen tasolla ollaan pystytty edistämään moninaisuutta Metropoliassa.

Anu: Kyllä, just näin. Sekä harjoittelijoiden, yksiköiden, tiimien, koko korkeakouluyhteisön monimuotoisuuskyvykkyys tässä kasvaa vähän niin kuin oheistuotteena.

Heidi: Oheistuotteena huomaamatta ikään kuin. Kiitos paljon Anu ja kiitos paljon Henriikka ja kiitos kaikille meidän kuulijoille moninaisuutta edistämässä Moninainen Metropolia -podcast-sarjan tässä jaksossa. Kiitos kaikille.

[rauhallista musiikkia]