(Tulevaisuus)valta ei ole vain suurilla instituutioilla tai päättäjillä. Se on myös opiskelijalla, joka hahmottaa uudenlaisen tavan rakentaa turvallista arkea ekologisen kriisin keskellä. Samoin se on opettajalla, joka tuo tämän näkemyksen näkyväksi tai kehittäjällä, joka vie oivalluksen osaksi työelämän käytäntöjä. Yhdessä ja suunnitelmallisesti toimien opiskelijat, opettajat ja työelämän kehittäjät voivat muodostaa kehittäjäkumppanuuden: ongelmia tehokkaasti yhdessä ratkovan joukon.
Tässä artikkelissa kerromme, miten yhteinen ongelmanratkaisuprosessi esimerkiksi voidaan toteuttaa. Esimerkissämme ratkaistavana on lasten ja nuorten tulevaisuuteen liittyvät kysymykset ekologisen kriisin, ikääntyvän yhteiskunnan ja digitaalisen murroksen keskellä. Ratkaisijana ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat sekä Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksen laajat sosiaali- ja terveysalan toimijoiden työelämäverkostot.
Kehittäjäkumppanuus on yhdessä ratkaisemista
Yhdessä ratkaisemisesta voidaan puhua monin eri termein, esimerkiksi kehittäjäkumppanuutena. Se on hyvin läheistä sukua myös osallistuvalle työotteelle. Unesco on määritellyt kehittäjäkumppanuutta sosiaali- ja terveysalan kontekstissa jo vuonna 1986 kaikessa yksinkertaisuudessaan termillä “working together” (työskentelyä yhdessä) (Mittler, Mittler & Mc Conanchie 1986).
Kyse on moninaisten toimijoiden, kuten tutkijoiden, kehittäjien, opettajien, opiskelijoiden, ammattilaisten, kansalaisten ja palvelujen käyttäjien yhteistoiminnasta yhteisesti kiinnostavan aiheen äärellä. Ihmiset kutsutaan yhteisen tekemisen äärelle ja työskentelyn raameina toimii osallistumista mahdollistava suunniteltu prosessi. (Ks. esim. Sipari, Vänskä & Helenius 2024; Ala-Nikkola 2025.)
Ihmiset kutsutaan yhteisen tekemisen äärelle ja työskentelyn raameina toimii osallistumista mahdollistava suunniteltu prosessi.
Hyviin tuloksiin päästään, kun moninaisuutta hyödynnetään yhdistämällä kunkin toimijan ainutlaatuista asiantuntijuutta, osaamista ja voimavaroja yhteisen asian edistämiseksi. Uusien kokonaisvaltaisten ratkaisujen ohella kumppanuudessa syntyy toimijoiden jatkuvaa oppimista. (Sipari ym. 2024.)
Ensihetket osaamiskeskuksen ja oppilaitoksen kehittäjäkumppanuuteen
Kehittämisen olennaiseksi näkökulmaksi Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksessa tunnistettiin, että nykyisten ammattilaisten lisäksi on merkittävää kohdata myös tulevaisuuden ammattilaiset. Opiskelijoiden rooli tulevaisuuden työelämän ja yhteiskunnan toimintatapojen ratkaisemisessa on suuri. On tärkeää, että tulevaisuutta kehitetään yhdessä heidän kanssaan, jotka tulevaisuudessa sitä toteuttavat ja edelleen kehittävät.
On tärkeää, että tulevaisuutta kehitetään yhdessä heidän kanssaan, jotka tulevaisuudessa sitä toteuttavat ja edelleen kehittävät.
Osaamiskeskuksen tehtävänä on kehittää yhteisiä työvälineitä ja luoda uudenlaisia foorumeita vuoropuhelulle yhteiskunnallisten innovaatioiden synnyttämiseksi. Siksi osaamiskeskuksen toimijat ottivat yhteyttä Metropolia Ammattikorkeakoulun Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymään. Syksyllä 2024 käynnistettiin yhteistyö, jonka tavoitteena on konkreettisin keinoin tukea sote-alan kehittämistä nyt ja tulevaisuudessa – opiskelijoiden mukana oloa hyödyntäen.
Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksen ydintehtävänä on edistää kestävien yhteiskunnallisten innovaatioiden syntymistä ja käyttöönottoa. Yhteiskunnalliset innovaatiot syntyvät aina aidosta yhteiskunnallisesta tarpeesta ja parantavat olemassa olevia toimintatapoja. Ne voivat olla palveluja, tuotteita, malleja, prosesseja tai strategioita. Ne ovat uudenlaisia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tavoitteena on yhteinen hyvä ja parantunut hyvinvointi. (Demos Helsinki 2022.)
Yhteisenä haasteena lasten ja nuorten tulevaisuus
Pian yhteistyön alettua tunnistettiin molempia toimijoita, Metropoliaa ja osaamiskeskusta, kiinnostavaksi haasteeksi lasten ja nuorten hyvä tulevaisuus ja siihen tähtäävien yhteiskunnallisten innovaatioiden kehittäminen.
Haastetta ratkomaan ideoitiin kehittäjäkumppanuuteen perustuva neliaskeleinen malli, jossa hyödynnetään molempien toimijoiden verkostojen osaamista. Tätä konkreettista mallia lähdettiin toteuttamaan saman tien keväällä 2025. Mallin ytimessä on ajatus ongelmanratkaisun joukkoistamisesta erittäin laajalle joukolle: hyödynnetään yhteisön osaamista ja verkostoja jotakin tehtävää varten ja kanavoidaan joukkoälyä erilaisiin tarkoituksiin kokoamalla ihmisiltä tietoa, taitoa ja kokemusta (ks. esim. Brabham 2013; Aitamurto 2012).
Rautateiltä lainattu termi saattaen vaihdettava kuvaa osuvasti tätä mallia, jossa työelämässä tunnistettu haaste siirtyy ohjatusti opiskelijoille. Saattajana toimii osaamiskeskus, joka huolehtii yhteisestä ymmärryksestä ja fasilitoinnista. Opiskelijat puolestaan tuovat kehittämistyöhön tuoretta tietoa, rohkeita ideoita ja uudenlaista näkökulmaa. Lopulta ratkaisut palautuvat takaisin työelämään – ei vain raportteina, vaan keskustelun ja yhteiskehittämisen välineinä.
Askel 1: Kohtaaminen yhteisen mission äärellä
Olennaista oli ensin tunnistaa, minkä teeman äärellä on tärkeää kehittää yhteiskunnallisia innovaatioita? Molemmat toimijat, Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskus ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymä tunnistivat yhteiseksi missioksi lasten ja nuorten tulevaisuuden. Millaisessa maailmassa lapset ja nuoret elävät muutaman vuosikymmenen päästä ja millaista tulevaisuutta tämän päivän päätöksillä ja valinnoilla lapsille ja nuorille luomme?
Askel 2: Ratkaistavan ongelman, työelämähaasteen tarkentaminen
Huhtikuussa 2025 järjestettiin Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksen “Innokylän Innovaatio- ja strategiaverkosto” -tapaaminen, jossa teema tuotiin työelämän toimijoiden purtavaksi. Verkoston tapaamiset ovat jo vakiintunut toimintamalli sote-alan toimijoiden kohtaamiseen, yhdessä oppimiseen ja kehittämiseen. Tällä kertaa tapaamiseen osallistui noin 50 sote-alan ammattilaista. Tämä tapaaminen mahdollisti ongelman muotoilun joukkoistamisen melko laajalle joukolle. (Ks. myös Innovaatio- ja strategiaverkosto 2024.)
Tapaamisessa toteutettiin pienryhmissä fasilitoitua ennakointityöskentelyä. Pohjamateriaalina toimi Sitran ja ITLAn tuottama artikkeli Millaiseen tulevaisuuteen lapsilla on oikeus (Rekola, Tähkäpää & Vataja 2024), jonka pohjalta lasten ja nuorten tulevaisuutta tarkasteltiin viidestä eri näkökulmasta:
- Ikääntyvä yhteiskunta
- Digitaalinen kasvuympäristö
- Ekologinen kestävyyskriisi
- Hyvinvoinnin edellytykset
- Taloudellinen oikeudenmukaisuus sukupolvien välillä
Dialogissa syntyneistä tulevaisuuskuvista muotoiltiin Metropolian opiskelijoille kaksi konkreettista ratkaistavaa haastetta Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksen THL:n asiantuntijoiden toimesta:
- Ideoikaa kouluyhteisöön sopivaa matalan kynnyksen luontotoimintaa, joka on saavutettavaa kaikille ja tukee yhteisöllisyyttä sekä hyvinvointia.
- Kehittäkää konkreettinen ja uudenlainen ratkaisu työn tekemisen muotoihin, joka ottaa huomioon nuorten arvot ja tarpeet työelämälle vuonna 2040.
Askel 3: Haaste opiskelijoiden ratkaistavaksi
Syksyllä 2025 opiskelijat tulivat mukaan prosessiin Metropolian monialaisten Minno®-opintojen kautta (Metropolia n.d.). Minno® on Metropoliassa kehitetty oppimisen konsepti, joka mahdollistaa työelämän ja korkeakoulun konkreettisen yhteistyön ja uudenlaisten työelämän ratkaisujen kehittämisen.
Tiivistettynä Minno toimii seuraavasti:
- Työelämän toimija antaa opiskelijoille konkreettisen, työelämässä tunnistetun ratkaistavan haasteen. Tässä tapauksessa ennakointidialogissa isolla joukolla tunnistetut ja siitä muotoillut haasteet.
- Eri alojen opiskelijat, tässä tapauksessa opiskelijat eri sote-alojen tutkinnoista, muodostavat 4-7 opiskelijan monialaisia tiimejä, joissa he opettajiensa ohjaamana kehittävät ratkaisuehdotuksia ja konsepteja annettuun haasteeseen. Lopputulosta ei määritellä ennakkoon, vaan ratkaisut löytyvät noin 8 viikkoa kestävän prosessin aikana.
- Haasteen antanut työelämän toimija on aktiivisesti prosessin vaiheissa mukana. Se pääsee kommentoimaan eri vaiheita sekä lopputulosta. Haasteen antaja saa ratkaisut prosessin jälkeen käyttöönsä.
Askel 4: Tulokset takaisin yhteiseen keskusteluun
Yhteistyön kaari sulkeutuu ja samalla avautuu marraskuussa 2025, kun opiskelijoiden tuottamat ratkaisuehdotukset esitellään Yhteiskunnallisten innovaatioiden päivässä ammattilaisille. Tavoitteena ei ole vain esitellä ideoita, vaan käydä dialogia: mitä ajatuksia ratkaisut herättävät, mitä opimme, mitä seuraavaksi?
Kyse on uudenlaisesta silmukasta – oppimisen, kehittämisen ja vaikuttamisen kehästä, joka tuo eri toimijat yhteen yhteiskunnallisen innovaation äärelle. Tätä artikkelia kirjoitettaessa yhteistyö haasteiden äärellä on parhaillaan meneillään.
Kehittäjäkumppanuudesta opittua
Työelämätoimijoiden näkökulmasta yhdessä tekeminen luo tilaa tulevaisuuksien ihmettelylle. Kiireisen työelämän keskellä ei aina ole mahdollisuutta pysähtyä miettimään, millaisessa maailmassa lapset elävät 15 vuoden kuluttua – saati kehittää siihen liittyviä ratkaisuja. Opiskelijoille sen sijaan tulevaisuus on luontainen ajattelun kehys. Juuri siksi tämä kehittäjäkumppanuus on ollut merkittävää.
Opiskelijat oppivat prosessissa hyödyntämään monipuolista tietoa ja innovoimaan ratkaisuja monialaisesti. Työskentely oikeiden työelämätoimijoiden ja työelämän haasteiden parissa antaa konkreettista näkymää työelämään. Opiskelijoille syntyy myös toimijuuden tunnetta, sillä ratkaisut viedään oikeasti myös työelämään, ne eivät ole vain pöytälaatikkoon jääviä oppimistehtäviä. Nämä toimivat opiskelijoiden voimavaroina myöhemmin työelämässä.
Kehittäjäkumppanuus konkretisoitui kokeilulla, jossa yhdistettiin kumppaniorganisaatioiden, Metropolian ja Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksen jo olemassa olevia toimintoja. Ennakointidialogi järjestettiin Innokylän Innovaatio- ja strategiaverkoston tapaamisessa. Sen tuotokset jalostettiin Metropolian MINNO-opintoihin opiskelijoille suunnatuiksi haasteiksi. Opimme, että tämä malli on ketterä. Se ei vaatinut uusia resursseja, vaan rohkeutta tuoda olemassa olevaa yhteen uudella tavalla. Sekin omanlaisensa innovaatio!
Yhteistyömme kehittäjäkumppanuudessa jatkuu. Neliaskeleinen malli on toteutettavien yhteistyön muotojen listalla tulevaisuudessakin. Ideamyllyt pyörivät myös kohti tästä kokemuksesta jalostettuja uusia yhteistyön tapoja ja ratkaistavia haasteita.
Yhdessä suunnitelmallisesti toimien, eri toimijat voivat muodostaa kumppanuuden, joka on yksittäisiä toimijoita vahvempi rakentamaan tulevaisuuskestävää maailmaa.
Olennaista yhteistyön säilyttämiseksi on kehittäjäkumppaneiden yhteyshenkilöiden säännöllinen yhteydenpito keskenään. Tapaamisissa tärkeää on antaa tilaa avoimelle yhteiselle ääneen ajattelulle, siten voi syntyä uusia ideoita, miten toteuttaa kehittäjäkumppanuutta käytännössä.
Tulevaisuus on yhteinen. Yhdessä suunnitelmallisesti toimien, eri toimijat voivat muodostaa kumppanuuden, joka on yksittäisiä toimijoita vahvempi rakentamaan tulevaisuuskestävää maailmaa. Tämän jälkeen käynnistyy keskustelu rakenteista ja toimintatavoista, jotka mahdollistavat aidosti kaksisuuntaisen kehittämisen.
Taustatietoa: Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskus
Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskus tukee sosiaalisten innovaatioiden kehittämistä ja vaikuttavuutta tarjoamalla menetelmiä, työpajoja ja foorumeita yhteiskehittämiselle. Se toimii Innokylän koordinoimana ja on saanut EU:n rahoituksen sekä mandaatin toimia valtakunnallisena osaamiskeskuksena Suomessa. Taustaorganisaatioina toimivat mm. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kuntaliitto, Kuntoutussäätiö, LUT-yliopisto, Silta-Valmennusyhdistys ja SOSTE ry. Kansainvälisesti osaamiskeskus on osa INSISST-konsortiota, johon kuuluu organisaatioita Belgiasta, Irlannista, Tanskasta, Puolasta ja Tšekistä.
Osaamiskeskuksen tavoitteena on edistää sosiaalisten innovaatioiden kehitystä ja skaalautumista vaikuttavasti, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Metropolia ja Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskus kohtasivat syksyllä 2024. Ensimmäinen yhteistyön askel otettiin Yhteiskunnallisten innovaatioiden päivän puheenvuoron muodossa marraskuussa 2024: “Tulevaisuusvaikuttava TKI-kumppanuus, Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymä”
Lähteet
Aitamurto, Tanja 2012. Joukkoistaminen demokratiassa. Poliittisen päätöksenteon uusi aika. Tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 2/2012.
Ala-Nikkola, Elina 2025. Osallistuva työote kehittämisen tukena. Miksi ja miten? Luento Yhteiskunnallisten innovaatioiden osaamiskeskuksen Yhteiskehittämisen aamupäivässä 6.6.2025.
Brabham, Daren C. 2013 Crowdsourcing. MIT Press Direct.
Demos Helsinki 2022. Selvitys sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemin tilasta, tarpeista ja mahdollisuuksista Suomessa. Tilaaja: Työ- ja elinkeinoministeriö.
Innovaatio- ja strategiaverkosto 2025. Ennakointi osana TKIO-toimintaa. Innovaatio- ja strategiaverkoston Jälkilöylyt podcast.
Metropolia Ammattikorkeakoulu 2025. Metropolia MINNO – Rakennetaan tulevaisuutta tänään. Metropolia Ammattikorkeakoulun verkkosivut.
Mitler Peter, Mitler Helle & Mc Conanchie Helen 1986. Working together: guidelines for partnership between professionals and parents of children and young people with disabilities. Unesco Digital Library.
Rekola Sanna, Tähkäpää Otto & Vataja Katri 2024. Millaiseen tulevaisuuteen lapsella on oikeus? Sitra.
Kirjoittajat
-
Elina Ala-Nikkola
Kehityspäällikkö, Metropolia AmmattikorkeakouluElina toimii kehityspäällikkönä Metropolian Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä.
Tutustu tekijään -
Merja Ikäheimo
Erikoissuunittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)Merja on erikoissuunnittelija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Palvelujärjestelmän kehittäminen tiimissä / Innokylässä.
Tutustu tekijään