Muistatko ensimmäisen vuotesi opettajana? Jokainen opetusryhmä oli uusi ja vaati tutustumista siihen, millaisista lähtökohdista kukin opintoihin ponnisti. Parhaiden oppimismenetelmien valitseminen ja oppimisen kaaren suunnittelu aina arviointiin saakka piti jokaisella opintojaksolla aloittaa alusta. Ehkä sinutkin yllätti se, miten paljon vietit iltoja opintoja suunnitellessa ja miten monia kysymyksiä kaikkiin käytänteisiin liittyi siitä huolimatta, että ohjeita oli löydettävissä eri lähteistä.
Yhteisöllisen tuen merkitys erityisesti opettajan uran alkuvaiheessa on noussut esiin viimeaikaisessa tutkimuksessa. Opettajan työn monimutkaistuminen sekä jatkuvasti muuttuvat odotukset ovat entisestään kasvattaneet yhteisöllisen tuen tarvetta (Kelchtermans 2017; Toom ym. 2021). Tiedetään, että mitä paremmin opettajat saavat tukea ja ohjausta omaan tehtäväänsä uraa aloittaessaan, sitä vahvemmin he kiinnittyvät työhönsä (Heikkinen ym. 2012; Tynjälä ym. 2021). Opettaja hyötyy tuolloin erityisesti siitä, että voi jakaa kokemuksiaan ja saada uusia näkökulmia omaan tekemiseen kuulemalla muiden kokemuksia (Tynjälä ym. 2021; Tiainen & Lutovac 2022; Cavanagh & King 2020). Vertaisryhmämentorointi tarjoaa tähän käytänteen. Siitä hyötyvät myös muut, uransa eri vaiheissa olevat opettajat (Tiainen ym. 2020). Vertaisryhmämentorointia voidaan käyttää kaikissa organisaatioissa osana osaamisen kehittämisen strategiaa.
Metropolia Ammattikorkeakoulu on pilotoinut vertaismentorointikoulutusta Vantaalla. Keväällä 2024 koulutuksesta valmistui yli kaksikymmentä vertaismentoriryhmän ohjaajaa, jotka ovat toteuttaneet vertaismentorointiryhmiä omissa yksiköissään. Saadut kokemukset ovat kannustaneet jatkamaan mentoreiden kouluttamista ja vertaismentoritoimintaa. Kokeilun myötä yhdessä kehitettyä mallia on päätetty laajentaa ja vakiinnuttaa osaksi kaupungin opetustoiminnan arkea. Pilotissa vertaisryhmämentoroinnin havaittiin vahvistavan myös organisaation vetovoimaa työnantajana.
Miten vertaisryhmämentorointi toimisi sinun työyhteisössäsi?
Oppimista, oivalluksia ja yhteisöllisyyttä vertaisryhmämentoroinnista
Mentorointi sanana viittaa osaamisen kehittämiseen kokeneemman ja aloittelevan työntekijän välillä. Vertaismentoroinnissa kokemuksia jaetaan ryhmässä, jossa sekä uraansa aloittavat, että pidempään työskennelleet opettajat kohtaavat molemminpuolisen oppimisen hengessä. (Tynjälä ym. 2021; Kiviniemi ym. 2021.)
Osallistujan näkökulmasta vertaismentorointiryhmä on paikka kokemusten jakamiselle, näkökulmien laajentumiselle sekä tuen saamiselle ja antamiselle uran eri vaiheissa. Ryhmä mahdollistaa uudet oivallukset ja tekemisen tavat uravuosista riippumatta. Vertaismentorointiryhmä on mahdollisuus omien onnistumisten huomaamiselle, mahdollisten huolien ääneen sanomiselle ja hetken hengähdykselle. Dialogiset käytänteet mahdollistavat yhteisöllisyyden kokemuksia, joita opetustyötä tekevät kaipaavat (Tirronen 2023). Tutkimus on osoittanut, että vertaismentorointi voi vahvistaa opettajien ammatillista toimijuutta, työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä (Geeraerts ym. 2015; Skaniakos & Piirainen 2019).
Työnantajan näkökulmasta vertaisryhmämentorointi on yksinkertainen ja edullinen tapa vahvistaa jatkuvan oppimisen kulttuuria työyhteisössä ja tukea työssä jaksamista (Tynjälä ym. 2021; Tiainen & Lutovac 2022). Toimintamallia pidetään kustannustehokkaana ja vaikuttavana, sillä sen voimavaroina ovat osallistujien oma osaaminen ja kollegiaalinen vuorovaikutus työyhteisön ulkopuolelta tilattavan koulutuksen sijaan (Tiainen & Lutovac 2022; Cavanagh & King 2020). Myös koulutuspoliittisessa keskustelussa tällaiset kollegiaalisen tuen muodot nähdään tarkoituksenmukaisena ratkaisuina tilanteessa, jossa resurssit koulutuksen kehittämiseen ovat rajalliset, mutta tarve jatkuvan oppimisen tukemiselle kasvaa.
Vertaismentorointiryhmä kannattaa toteuttaa osana työaikaa ja olemassa olevia rakenteita. Kun vertaismentorointi vakiintuu osaksi organisaation oppimisen kulttuuria, se voi toimia myös laajempana kehittämisen väylänä, jossa opetuksen, johtamisen ja yhteisöllisen oppimisen rajat hämärtyvät. Tällaiset yhteisölliset toimintamallit voivat tukea koko koulutusorganisaation uudistumiskykyä (Tiainen & Lutovac 2022).
Ohjaajakoulutus vertaismentoroinnin tukena
Vertaismentorointikoulutus on suositeltavaa kaikille ohjaajaksi ryhtyville. Ryhmän käynnistäminen omassa organisaatiossa edellyttää ymmärrystä ja osaamista ryhmätoiminnan periaatteista. Vertaisryhmän ohjaajan vastuulla on muun muassa luoda turvallinen tila ja huolehtia siitä, että dialogisuuden pelisäännöt toteutuvat, mahdollistaa ryhmän säännölliset kohtaamiset sekä tukea myönteisten toimintatapojen näkyväksi tulemista arjessa. Toimintatavat rakentuvat yhdessä ryhmän kanssa, sillä jokainen ryhmän jäsen tuo tapaamisiin teemoja ja ideoita omista lähtökohdistaan (Tynjälä ym. 2021; Skaniakos & Piirainen 2019).
Ohjaajakoulutuksessa syvennytään vertaismentoroinnin periaatteisiin ja menetelmiin, teoriassa ja käytännössä (Skaniakos & Piirainen 2019; Tynjälä ym. 2021). Näin syntyvien valmiuksien avulla tuetaan ryhmätoiminnan tarkoitusta sekä dialogista ja ratkaisukeskeistä otetta, joiden avulla ryhmä kannattelee osallistujiaan.
Ohjaajakoulutus käsittelee vertaismentorointia ohjaavia ajattelutapoja, kuten sosiaalista konstruktivismia, autonomisuutta ja narratiivisuutta. Sen sisältönä on myös integraalinen pedagogiikka, joka korostaa oppimisen yhteisöllistä luonnetta, aiemman tiedon uudelleen tulkintaa ja opettajuuden eri osa-alueiden yhdistämistä (Skaniakos & Piirainen 2019; Tynjälä ym. 2021). Koulutuksen aikana osallistujat käynnistävät myös oman ryhmäohjausprosessinsa, jossa näitä periaatteita tarkastellaan ennen kaikkea omien ohjauskokemusten kautta.
Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulu järjestää vertaisryhmämentorikoulutusta opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään omaa ja kollegoidensa osaamista vertaisuutta ja yhteisöllistä oppimista hyödyntäen. Koulutuksen kesto ja laajuus suunnitellaan kohderyhmälle sopivaksi.
Vertaismentorointi – pieni hetki, suuri vaikutus
Hetket, jolloin opettaja huomaa kokevansa kuormittuneisuutta tai tuskailee yksin omien tehtävien äärellä ovat oivallisia kohtia etsiytyä kohti yhteisöllisyyttä ja ryhmän tukea. Parhaimmillaan vertaismentorointia on saatavilla jo ennen mahdollisten pulmien esiintymistä, ennaltaehkäisevästi. Yhteisöllisyys, kollegiaalinen tuki ja mahdollisuus jakaa kokemuksia vahvistavat hyvinvointia (Tynjälä ym. 2021; Tiainen & Lutovac 2022). On näyttöä myös siitä, että vertaisryhmätoiminta vahvistaa työssäjaksamista (Tynjälä ym. 2021; Tiainen ym. 2016; Day & Gu 2014), sitoutumista (Tynjälä ym. 2021; Skaniakos & Piirainen 2019) ja ammatillista identiteettiä (Day & Gu 2014).
Ryhmässä kohtaaminen mahdollistaa parhaimmillaan kuulluksi tulemista ja tuen saamista, vahvistaa osaamista sekä tukee verkostoitumista kollegojen kesken. Vertaisryhmämentorointi tuo näkyväksi hiljaista tietoa ja tukee osallistujien toimijuutta erityisesti vahvistavan ja arvostavan vuorovaikutuksen avulla (Vähäsantanen & Eteläpelto 2023). Se tarjoaa käytännöllisen esimerkin siitä, kuinka vahvuuslähtöinen ja dialoginen kehittämisote voi tukea opettajien ammatillista kasvua, työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Samalla osallistujat tutustuvat kollegoihin työn merkeissä, mutta kenties myös kokonaisempina ihmisinä.
Vertaismentorointiryhmä on kuin yhteinen nuotio, jonka ympärillä jaetaan kokemuksia, vahvistetaan luottamusta ja löydetään uusia oivalluksia arjen keskellä. Nuotion äärellä rakentuu myös yhteistä ymmärrystä siitä, mitä hyvä opettajuus tänään tarkoittaa ja miten se voi muuttua huomenna. Jaettu reflektointi voi lisätä työn merkityksellisyyden kokemusta ja rakentaa yhteisöön toivoa ja tulevaisuudenuskoa, jotka ovat tärkeitä voimavaroja opetusalalla (Day & Gu 2014; Pietarinen ym. 2016).
Ryhmään osallistuvat opettajat rakentavat yhteistä asiantuntijuutta ja toimintakulttuuria pysähtyessään pohtimaan, oppimaan ja tukemaan toisiaan. Tämä heijastuu myös opiskelijoiden oppimiseen ja hyvinvointiin (Toom ym. 2021). Vertaismentorointi voi parhaimmillaan olla pieni teko, jolla on suuri vaikutus, ei vain yksittäisen opettajan, vaan koko oppivan yhteisön tasolla.
Lähteet
Cavanagh, M. & King, A. 2020. Peer-group mentoring for primary pre-service teachers during professional experience. Asia-Pacific Journal of Teacher Education, 48(3), 287–300.
Day, C. & Gu, Q. 2014. Resilient teachers, resilient schools: Building and sustaining quality in testing times. Routledge.
Geeraerts, K., Tynjälä, P., Heikkinen, H. L. T., Markkanen, I., Pennanen, M. & Gijbels, D. 2015. Peer-group mentoring as a tool for teacher development. European Journal of Teacher Education, 38(3), 358–377.
Heikkinen, H. L. T., Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P. 2012. Osaaminen jakoon: Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. PS-kustannus. Bookwell, Juva.
Kelchtermans, G. 2017. Should I stay or should I go? Unpacking teacher attrition/retention as an educational issue. Teachers and Teaching, 23(8), 961–977.
Kiviniemi, U., Tynjälä, P., Heikkinen, H. L. T. & Martin, A. 2021. Running a hybrid: Mingling in-service and pre-service teachers in peer-mentoring groups. European Journal of Teacher Education, 44(4), 555–571.
Pietarinen, J., Pyhältö, K. & Soini, T. 2016. Teacher’s professional agency – a relational approach to teacher learning. Learning: Research and Practice, 2(2), 112–129.
Skaniakos, T. & Piirainen, A. 2019. The meaning of peer group mentoring in the university context. DOAJ (Directory of Open Access Journals), 17(1), 19–33.
Sullanmaa, J., Soini, T., Pietarinen, J. & Pyhältö, K. 2023. The interrelation between teachers’ sense of professional agency and perceived personal recognition: Five-year follow-up study of Finnish teachers. Teachers and Teaching: Theory and Practice.
Tiainen, O. & Lutovac, S. 2022. Examining peer group mentoring in teaching practicum and its impact on the process of pre-service teachers’ joint reflection. European Journal of Teacher Education, ahead-of-print(ahead-of-print), 1–19.
Tirronen, J. 2023. Yhteisopettajuus yhteisöllisyyden rakentajana. Hiiltä ja timanttia -blogi. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Toom, A., Pyhältö, K., Pietarinen, J. & Soini, T. 2021. Professional agency for learning as a key for developing teachers’ competencies? Education Sciences, 11(7), 324.
Tynjälä, P., Pennanen, M., Markkanen, I. & Heikkinen, H. L. T. 2021. Finnish model of peer‐group mentoring: Review of research. Annals of the New York Academy of Sciences, 1483(1), 208–223.
Vähäsantanen, K. & Eteläpelto, A. 2023. Teachers’ work today: Exploring Finnish teachers’ narratives. Teaching and Teacher Education, 132, 104258.
Kirjoittajat
-
Liisa Nuutinen
Lehtori, Metropolia AmmattikorkeakouluTerveystieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija Liisa Nuutinen toimii lehtorina sosiaali- ja terveysalan kestävän johtamisen ja kehittämisen YAMK-koulutuksessa Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Tutustu tekijään -
Outi Pyrhönen
lehtori, kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalue, Metropolia AmmattikorkeakouluOuti Pyrhönen toimii lehtorina Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella. Outi on perehtynyt dialogiseen ja ratkaisukeskeiseen työotteeseen sekä osallistavaan kehittämiseen.
Tutustu tekijään
